Paikallisjuna nytkäisee liikkeelle Ljubljanan rautatieasemalta. Vilho on syvällä mietteissään. Jälleen junassa - Vilho voisi kuvitella olevansa jossain italialaisessa paikallisjunassa, joissa Annikin kanssa on usein matkattu. Tai ties missä maassa. Pieniä ja isompia siirtymiä on tehty matkoilla, milloin junilla ja busseilla.
Sataa. Junan ikkunaan syntyy sadevedestä pitkiä pisaroita, ei sentään vesiviiruja, sillä vettä ei tule taivaalta paljon. Juna kulkee meikein äänettömästi ja pysähtelee paikallisjunan tavoille uskollisesti verrattain usein. Junalippu huvittaa Annikkia ja Vihoa, sillä kahden hengen menopaluu puolen tunnin junamatkalle on maksanut sellaisen seitsemän ja puoli euroa. Matkanteko ei tosissaan ole kallista ja touhu tuntuu sujuvan hyvin kaikkiaan.
Kranj. Pääsiäissunnuntai on tuonut oman hiljaisuutensa päivään, mutta Kranjin piskuisella rautatieasemalla ei ole mitään elonmerkkejä. Vetää sataa nyt häiritsevästi ja pariskuntamme on yhden sateenvarjon varassa autiolla asemalla. Muut matkustajat häviävät pian, sillä heitä on tultu hakemaan autoilla.
Kranjin historiallinen keskusta sijaitsee kukkulan laella kirkkoineen ja rautatieasema on syrjemmässä. Kaupunki sijaitsee Kokra- ja Sava-jokien välissä. Asemalta tullessa ylitetään siis ensin Sava. Vähätpä Vilho tietää joen merkittävyydestä sitä ylittäessään Annikin sateenvarjon alla. Sava virtaa kohti Ljubljanaa ja jokihan on yksi Euroopan pisimmistä. Vetää virtaa siis vinhasti kohti Tonavaa, mutta Vilho ei voi olla ajattelematta sitä vettä, jota putoaa sateena taivaalta tässä hiljaisessa kaupungissa, hankaloittaen hieman jokaista askelta eteenpäin.
Kapuaminen kaupunkiin on pian ohi, mutta kaikkialla on hiljaista. Vilho näkee avoimen kahvilan pääkadulla ja hyökkää sinne välittömästi. Tuokion päästä pöytään tuodaan cappuccionot ja lohkare suklaakakkua. Tilanne alkaa näyttää taas vaihteeksi valoisammalta.
Kranj on mukava kylä, historiallinen paikka ja mielenkiintoinen Kokra-joen uomankin takia. Joen syvä, rotkomainen kulkureitti on ihan historiallisen keskustan vieressä erittäin luonnontilaisena ja rakentamattomana. Mutta kaikkiaan tämä maan neljänneksi suurin kaupunki on hyvin pieni, historiallinen keskusta on yhden kadun ympärillä kukkulallaan.
Retki kaupunkiin on miellyttävä, sateesta huolimatta. Pääsiäinen on sulkenut lähes kaiken kaupungista ja muonaa haetaan sivummalta pikaruokalasta. Seuraava ohjelmanumero on odotella kuivassa tilassa junaa, ja se onnistuu hyvin kaupungin kenties klassisimmassa ravintolassa Stara Mayrissa. Sielläkin on keitiö kiinni, mutta iltapäivää on helppo taittaa muutaman viinilasillisen kanssa, muistellen vanhoja matkoja ja seikkailuja bussissa, junissa, pienissä kylissä ja kaupungeissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti