Vilho huomaa Tivoli-puiston alarinteillä jonkun juoksutapahtuman ja harmittelee heti automaattisesti sitä, ettei ole osa juoksevaa numerolappukansaa. Juoksemassa Vilho kuitenkin on ja lankalauantain juoksuasuksi olisivat shortsitkin riittäneet hienosti, mutta sankarimme t-paitaa täydentävät pitkät juoksuhousut.
Edessä on nousu Tivolin korkeimmalle kohdalle, vaikka totta puhuen Viltsulla ei ole juoksulenkissään mitään sen suurempaa suunnitelmaa. Hän juoksee kuitenkin ylöspäin niin kauan kuin se on mahdollista. Ja se on mahdollista 430 metriin asti, sillä siellä lienee puiston korkein kohta GSM-mastoineen.
Puhuminen puistosta on hieman harhaanjohtavaa, sillä kyseessä on ennemmin kumpuilevassa maastossa oleva ulkoilualue, jota hallitsee sopivasti hoidettu talousmetsä, joka on aivan riittävän luonnonvarainen ja villi. Vilho lenkkeilee alueella tunnin verran, etupäässä juokseminen on joko jyrkkää nousua tai sitten yhtä jyrkkää laskua. Kevät on ihastuttavaa puistossa, linnut ovat aktiivisia ja ihmisiä liikkuu poluilla kuitenkin verrattain vähän.
Aamupäivällä pariskunta on käynyt torilla kaupungin ytimessä. Kojuja on ollut kymmenittäin ja tunnelma sopivan tiivistä. Vilhokin on ostanut paikallista viiniä pullon kotiin vietäväksi ja Annikki on tietysti ollut elementissään.
Päivään mahtuu rauhallista pääsiäisenviettoa, päiväunet ,ja iltapuolessa Vilho poikkeaa vielä lähikaupassa viinivarantoa täydentämässä. Annikki laittaa vaatimattomassa huonekeittiössä päivälliseksi naudanpaistia ja padassa monta tuntia mureutunut liha onkin verratonta. Illan tummetessa on vielä aikaa pieneen kävelyyn ja hiljaiseen iltaan viinilasillisten seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti