Kello lienee 1130 kun isäntä tulee talolle. Vilho on jo ajanut autonsa lastattuna kadulle ja vienyt roskia. Kaikki on valmista. Ainoastaan telkkariin on jäänyt HDMI-piuha kiinni piiloon taakse, sen Vilho muistaa vasta maantiellä ja palaa johdon hakemaan. Pappa häärää vielä puutarhan kastelun kanssa, eikä häntä voinut aiemmin oikein vakuuttaa siitä, että tahmaiset persimonit eivät ole juuri niitä hedelmiä, mitä lentokentälle mentäessä eniten tarvitaan tai granaattiomenoita, joita niitäkin on ollut kolme viikkoa aikaa nauttia.
Susivuoret lähteävät lopulta Psinthosista ja ajavat rannikolle kohti Ródoksen lentokenttää. Auto tankataan. Lentokentän vieressä on ruutukaavainen Paradeisin kylä tai kaupunginosa, jossa on 1-2-kerroksisia taloja tiukassa, miltei roomalaisessa kaavassa. Pääkatua leikkaavat kapeat sivukadut, joihin auto juuri mahtuu kääntymään. Sellaiselle Vilhokin ajaa ja viimeisen yön asunto löytyy. Avain saadaan avainlokerosta ja Vilho pääsee purkamaan Fiatin.
Matkaa tänne kentälle on ollut kenties 32 kilometriä, etäisyydet ovat pieniä. Annikki jää talolle ja Vilho ajelee auton vuokraamolle eli lentokentän parkkipaikalle. Suuren vuokraamon asemapaikalla ei ole henkilökuntaa, joten huolellisen ajoneuvotarkastuksen jälkeen Vilho vie avaimet tiskille ja kun viskaalit eivät malta lähteä autoa tarkastamaan, sovitaan, että soittavat jos jotain on. Vilho tietää, ettei autossa ole mitään huomauttamista. Hän lähtee jalkamiehenä kohti asuntoa ja elämänsä matkakumppania.
Nämä hetket ovat aina erityisen vapauttavia. Kiva auto jää taakse, mutta kokemuksia rikkaampana reppunsa kanssa kulkee huoleton kävelijä. Hetken ajan maantietä matkaa kirjaton, karjaton mies. Tänään agendalla ei ole enää muuta kuin itsensä ruokkimista ja viihdyttämistä.
Pian Vilhokin on taas kapealla kujalla, uudella kotikadulla. Tulee näin harjoiteltua aamyöllä vastaan tuleva kävelymatka kentällekin takaperin. Susivuoria väsyttää, mutta päiväunet, vaikka tuntuvatkin järkeviltä, eivät oikein mahdu matkan loppuintoon.
Vilho ottaa eväistä kylmän oluen ja menee asunnon eteen. Tässä on sellainen metri kertaa puolitoista metriä terassia ja ikkunan alla vielä toinen osio, jossa reilu neliömetri laatoitettua etupihaa. Tämä on aivan sopiva pikku terassi tähän päivään. Kadulla on pikkuisen elämää, pääkadulla viidentoista metrin päässä on paljon liikennettä ja kaupungin hulinaa. Silti tähänkin kujaan mahtuu puita ja kasveja. Ulkona on hyvin miellyttävän lämmin. Olut maistuu jumalaiselta, olo on kevyt, koska autoakaan ei ole enää ja talostakin on luovuttu.
Vilho katseli asunnon läpi ja se miellyttää. Siisti, tilava ja ilman turhia rojuja. Reilu kaksio ja asiallinen WC, hyväntuntuinen keittiö. Ulkona naapurin mummo tervehtii ystävällisesti ja olo on täällä muutenkin kotoinen. Toinen mummo tekee yläkerran parvekkeella pientä askeljahtia, samaa hommaa kuin Vilhokin. Vilholle tulee Äiti mieleen ja kova haikeus vanhusten takia muutenkin.
Susivuoret piipahtavat lähikaupassa muutaman kujan päässä. Kauppa on laadukas ja Vilho haalii vielä viimeiseen Ródos-päiväänsä hyviä juomia. Annikki lupaa tehdä itse leivät lounaaksi, joten kohta ollaan taas terassilla seuraamassa naapuruston elämää, kissoja ja toisinaan lähteviä lentokoneita. Vilho juo lisää olutta ja lounasleivät ilmestyvät Annikin toimesta keittöstä terassin klaffipöydälle.
Iltasella Susivuoret käyvät muutaman korttelin päässä syömässä feta-salaatin ja pitaleivät. Annikille halloumipita ja Vilholle klassinen. Suuri fetasalaatti puoliksi. Ruoka on edullista, Vilho juo retsinaa, joka maksaa 4 euroa/0,5 l. Yö on pikkuhiljaa laskeutunut ja kaksikkomme palaa asunnolle.
Molemmat haluavat vielä istua ulkona, vaikka on jo pimeää. Yhtään ei ole viileä, täällä on lämpimämpää kuin korkeammalla Psinthosissa näin iltaisin. Juodaan vielä pikkuisen Metaxaa viimeisen illan kunniaksi, lähinnä kuitenkin viinejä. Lähtevät lentokoneet kulkevat kotikujaan nähden poikittain kiitoradalla ja melu on hämmentävän pieni tässä sivussa.
Alkuyöstä Susivuoret viimeistelevät pakkauksensa ja käyvät nukkumaan. Vilho olisi viihtynyt täällä urbaanissa ympäristössä useammankin päivän, mutta ehkä se on hyvä juttu – parempi kuin kova kiire kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti