Tiistaina Susivuorten toiminnassa on enemmän ryhtiä ja siksi liikkeelle päästään ajoissa. Nyt on se päivä, jolloin kierretään vielä kaikki se, mitä saarella halutaan ylipäätään kiertää. Siksi Vilho on ehdottanut, että katsotaan Ródoksen eteläisempi pää ja tehdään siihen suuntaan kunnon kiertomatka.
Ródoksen saari on vähän kallellaan lounaasta koilliseen, mutta silti on helpompi puhua tämän puikulaperunan pohjoisesta ja etelästä. Pohjoiskärjessä on merkittävin urbaanialue, Ródoksen kaupunki, jossa on myös paljon historiallista rakennusaluetta – ja kaupunkimaista katukaavaa kenties ainoana paikkana saarella.
Pohjoisessa ovat myös monet muut painopisteet – ajatellaan vaikka nyt sitä tärkeintä, että saarella taitaa olla kaksi Lidliä ja ne ovat melkein vierekkäin Ródoksen kupeessa... Vaikuttaa kaikkiaan siltä, että jos saaren eteläpään väki haluaa vaatteita, kaakeleita, jääkaapin tai erikoisempaa ruokaa, niin matka vie vääjäämättä pohjoisosiin. Kaikki isompi ja laajempi myynti näyttää olevan täällä.
Etelä vaikuttaa siis haja-asutetulta ja hiljaiselta. Susivuoret kieputtavat itsensä vuorten yli länsirannikon tielle ja kulkevat tutun Kamiroksen ohi ja syvemmälle etelään. Täällä on yllättävän paljon solamaisia laaksoja ja jopa metsää. Kamiroksen jälkeen ei ole oikein kyliä hetkeen, on vain melko karua rantaa, joten hiljaiseksi menee kuin Lapissa Inarin takana.
Mutta kun lähestytään saaren suurinta vuorta, Attavirosta, alkaa näkyä yhä enemmän viljelmiä ja kasvihuoneita. Sitten myös viiniä. Vilholle selviää aika pian, että tässä osassa saarta tuotetaan ruokaa, pohjoisessa sekoillaan turismin parissa. Täällä on myös komeita vuorien, metsän ja meren yhdistelmämaisemia ja jonkinlaista... koskemattomuutta verrattuna pohjoiseen.
Etelästä löytyy myös useampi linna näyttävältä paikalta – nämä ovat yleensä jonkinlaisella hammasvuorella, meren tuntumassa. Korkeuserojen takia täällä on monta komeaa maisemapaikkaa eli näköalapistettä. Sää on edelleen erinomainen,
Vilho on mielellään liikkeellä, eikä liikennettä ole käytännössä lainkaan. Ajaminen off-season on täällä helppoa, koska autoja on hyvin harvakseltaan ja nopeudet ovat väkisin matalia – mutkia on sen verran paljon – ja sitten suorilla kiireiset pääsevät ohi. Kuskit eivät ole aggressiivisia, ainoa ongelma on välimerellinen roikkuminen kiinni edellä menevän perässä. Mutta ei näytetä sormea, soiteta torvea tai muuten reagoida.
Susivuoret käyvät Monolithoksessa katsomassa linnavuorta ylhäältä. Tämä on todella hieno paikka ja linnavuori on se monoliitti, se hammas, joka maisemassa nousee muureineen ja kappeleineen meren taustaa vasten ja antaa nimen tälle seudulle. Upean merellisen kukkulamaiseman täydentää sää – miellyttävä, pehmeä ródoslainen tuuli aavistuksen verran viilentämässä sopivan puolipilvistä tunnelmaa.
Samassa tunnelmassa Annikki on pysähdyspaikan kojulla numero yksi tekemässä kauppoja. Tämä käy hyvin Vilholle, nämä syrjäseudun kojut eivät ole mitään kynimispaikkoja, vaan asiallisia vanhemman väen pitämiä myyntipisteitä. He tarjoavat maistiaisia kaikesta ja osaavat kaikkia eurooppalaisia kieliä hieman, mutta eivät tyrkysti, kuten sanotaan.
Tuossa tuokiossa Vilho saa rauhallisen maiseman, valokuvansa ja Annikki ostoksensa. Hetken on harmonia, vallitsee lempeä tuuli, tasapaino – taivas sekä meri paikoillaan. Mutta elämä jatkuu loputtomana, päättyvänä maantienä eteenpäin. Näillä asteilla se tie on kiemurteleva, täynnä ylä- ja alamäkiä ja lopultakin, lopultakin vain piskuisen pieni, äärettömän meren rajaama kiertorata.
Monolithosissa Susivuoret syövät lounasta Panorama-ravintolassa, jota voi huoletta suositella. Täältä näkyy upeasti laaksoon, taakse merelle ja vielä upeaan ródoslaiseen laaksoon. Istutaan paikalliseen tapaan "puoliksi sisällä" eli terassilla, jolla on katto mutta seiniä ei tarvita, koska sää on suloinen ja tuulikin vain pelkkää viihdettä.
Susivuoret syövät feta-salaatin puoliksi ja sitten Vilho kokeilee vielä toisen kana-gyroksen eli kebab-annoksen. Annikki ottaa "kreikkalaisen lautasen", jossa on vähän kaikkea, pala moussakaa, viinilehtikääryleitä, lihapyörykät, gyros-kanaa ja salaattia. Molemmilla on ranskalaisia, varmaan talossa tehtyjä. Ruoka on rasvaista, mutta maittavaa ja olosuhteen erinomaisia.
Susivuoret ajavat vielä ruuan jälkeen syvemmälle etelään, Kattavia-kylään asti. Vilho väittää kiven kovaan Annikkille, että matkalla on myös Paskalakki-niminen kylä, mutta Anni ei ole vakuuttunut. Apolakkia kyllä löytyy ennen eteläpäätä, mutta muutamaa kadonnutt rauniota ja monasteriota lukuunottamatta matkalla ennen Kattaviaa ei paljoa ole. Se onkin on etelässä viimeinen kyläpahainen ja täältä menisi vielä pistotie saaren kärkeen, mutta tuollaiseen piste-keräilyyn ei Susivuorilla ole tarvetta. Nyt lähdetään vähitellen kohti pohjoista ja kotinurkkia.
Ensin pitää kuitenkin päästä saaren toiselle rannalle, mennään tietä kiltisi Plimmiriä kohden ja sitten lähdetään meren tutummalta puolelta kohti Gennadia ja Lindosia.
Pariskuntamme käyvät uimassa Gennadissa. Täällä on varmaan 10 km vapaata pebble-rantaa, jossa hiekkaa ei ole kaikkialle tarttumassa, vaan ranta on pikkukivien muodostama täydellinen beach. Ranta jatkuu Lindosin niemeen asti ja ihmisiä on uimassa tai istumassa ehkä 50-100 metrin välein siellä täällä.
Uimisen jälkeen ajo jatkuu kotia kohden. Alueella ennen Lindosia on paljon luksus-villoja, parempia asuinpaikkoja ja kalliimpia vuokra-asuntoja. Täällä ei ole juuri palveluita, mutta ennen varmaan tyhjälle kaistaleelle on rakennettu cooleja ja moderneja lomapaikkoja. Pari pientä kyläpahasta tässä välillä on, yksi niistä on Gennadi, joka ei montaa katua sisällään pidä. Rantatie jatkaa suorana kohti Lindosin riemuja.
Lindosin alueella alkaa olla palveluita, selvästi myös briteille suunnattuja toimintoja ja parikin pientä kauppapistettä käyttää nimeä "mall". Lisäksi pankkiautomaattikylttejä (ATM) näkyy näyttävästi vieraan valuutan käyttäjille. Osa turistialueesta on palanut loppukesän paloissa, mutta se ei pääasiassa näytä menoa haittaavan.
Susivuoret käyvät vielä yhdessä kaupassa tuliaismielessä poikkeemassa. Sitten Lindos jää taakse, samoin keramiikkakaupat ja useat hunaja/öljypuodit tien vieressä.
Susivuoret ovat hyvissä ajoin ennen auringonlaskua kotona ja kissojensa luona. Uikkarit pitää laittaa kuivumaan, mutta sitten voidaan vielä istua ulkona etupihalla, katsoen ensin tummia pilviä, sitten tähitä ja kaukaisuuteen katoavia lentokoneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti