Aamutoimien jälkeen kaksikko lastaa autonperän täyteen vietäviä roskia ja pari pussia tyhjiä pulloja ja muuta lasia. Rantareissulla on tarkoitus paikantaa samalla se kadonnut kierrätysroskis, joka haukkaisi muovia ja ehkä tölkkejä, joita etenkin Vilho on ahkerasti olutmielessä tyhjennellyt.
Säästämme lukijaa sen verran, että kerromme suoraan, ettei kierrätysroskista löydy meno- tai paluumatkalla. Roskat tuodaan kaikki lajittelematta kylän roskiksiin ja lasit torin lasinkeräyspisteeseen. Kierrätysajatus ei ole vielä kiertänyt Välimerta niin, että se olisi poikennut Ródoksella. Ehkä kenties kulisseissa tarina on parempi, vai vievätkö kenties kiinalaiset jätteet jonnekin täältä? Tämä tarina ei totisesti kerro sitä.
Susivuoret pääsevät kuitenkin samalle rannalle kuin joitakin päiviä aiemmin – meren huomaan ja rannan hiljaisuuden lämpöön. Täälläkin on joku yksittäinen ihminen tai sitten pariskunta uimassa keskimäärin sadan metrin välein. Ja rantaa jatkuu kilometritolkulla.
Tänään erikoisuutena on Susivuorten paikan tuntumassa operoiva kivien kerääjä. Kivikerääjäukko hakee samanlaisia, samankokoisia valkoisia kiviä ja kerää niitä rintapussukkaansa ja vie ämpäriin. Ukko on paikalliseen tapaan pukeutunut aika lämpimästi touhuamisestaan huolimatta. Tuollaisia kiviä voi käyttää itse tai myydä eteenpäin lattioiden tai pintojen luomiseen yrityksille. Meri on ne pyöristänyt sopivasti ja näillä rannoilla on kyllä erittäin hyvä väri- ja kokovalikoima saatavilla. Kuten aina rannoilla, kivet ovat vyöhykkeissä, järjestyneinä kuin muukin universumi on.
Vilho puhuu uimaan mennessä pehmoisia maailmankaikkeudesta. Oliko niin, että maailmankaikkeudessa on enemmän tähtiä kuin rannalla kiviä? Tähtiä lienee vain 200 miljardia triljoonaa. Niitä on meidän galaksissa 100 miljardia ja galakseja lienee 2 triljoonaa. Vilho pitää myöhemmin kädessään seitsemää sattumanvaraista kiveä ja miettii, miten jonkun rannan kivet laskettaisiin. Lukemat ovat niin suuria, että pitää pulahtaa mereen. Mertakin on enemmän kuin maata ja sekin tutkimattomissa ihmisiltä. Miten laittaa asiat mittakaavaan, kun kaikki on hippunen rannalla, tuokio tuulessa, pisara meressä?
***
Myöhemmin kotona Susivuoret valmistautuvat ja lähtevät myöhäisherännäisinä kylän ravintoloita katsomaan ja etsimään ruokaa myöhäiseen lounaaseen. Paikkoja on muutama auki ja torin laidallahan nuo ovat kaikki.
Nytkin syödään terassilla eli katetussa seinättömässä ulkotilassa. Sää on mahtava, kärpäsiä käy ja kissoja on nurkissa, mutta mikään ei haittaa. Täällä ruoka on halvempaa kuin turistikohteiden varrella tai reittien tuntumassa. Ruoka on myös parempaa ja annokset suurempia. Vilho syö feta-salaatin ja tässä versiossa on öljyt ja mausteet valmiina, fetaa on vesurilla löyty siivu ja kaikki on erinomaista.
Listalla on lammasta ja sitä tilataan molemmille puolin pöytää. Annikin alkupala on munakoisoa ja tomaattia, erinomaisesti valmistettuna. Pääruuaksi Annikki saa lampaan paistipaloja, Vilho ison ruukun, jossa on lammasta öljyisen riisin ja höysteiden kera – kylän oma ruoka. Pyytämättä pöytään tulee valkosipulista, ohutta pitaleipää, joka onkin maukasta ja ohutta kuin rieskaa, mutta öljyisempää.
Susivuoret ovat aika purjeessa mainion muonan kanssa, Vilho on ruukkunsa puolivälissä jo aivan täynnä, silti sinne jää vielä melkoisia lammaslohkareita. Onneksi paikalliseen tapaan kotipaketti onnistuu helposti. Tarjoilija tuo aikanaan alumiinivuo'an ja foliota. Näistä grilliannoksista jää herkästi kotiinvietävää. Ruoka on hyvää, kreikkalaiseen tapaan öljyistä ja runsasta, mutta vihanneksia on aina vaanimassa lautasen nurkalla.
Loppuilta toivutaan ateriasta ja pakataan matkalaukkuja. Nyt edessä on lähtö tästä talosta, joten elämä on saatava taas laukkuun, reppuun ja pakolliseen evässhopperiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti