68. Etanoita ja suhteellisen paljon elämäniloa: Alcobendas

Alcobendasiin Susivuoret saapuvat ajoissa, sillä päivään ei ole valittu mitään ohjelmaa. Hotelli on suuri ja suhteellisen hieno. Pian majoituttuaan kaksikko lähtee etsimään ruokapaikkaa. Nythän on sunnuntai, joten kaupungin paikoissa on väkeä ja menoa.

Susivuoret päätyvät erääseen suosittuun mesóniin puolivahingossa, mutta saavat kuitenkin kahden hengen pöydän.

Juomatilausten jälkeen pöytään tulee etanoita ja chorizoa öljyisessä tomaattikastikkeessa ihan talon puolesta tapas-annoksena. Nämä herkut syödään tässä maassa hammastikuilla ja toisena työkalupakkina jokaisessa pöydässä on serviettijakelija.

Desibelit espanjalaisessa ruokapaikassa vastaavat suunnilleen hävittäjäkoneen ääntä, sillä kysymys ei ole mistään "puheensorinasta" vaan riemukkaasta ja äänekkäästä keskustelusta ja aivan loputtomasta puuhakkaasta toiminnasta. Väkeä, annoksia ja tarjoilijoita tulee ja menee jatkuvasti, koko ajan tapahtuu.

Myös Susivuorten kanssa mennään espanjalla ja Vilhoakin valistetaan siitä, että annokset ovat sen kokoisia, ettei tarvitse ihan tukkua tapaksia tilailla. Pöytää tulee kuitenkin hyvä annos patatas bravas /aioli  -perunoita ja sitten simpukoita vihannes-pistossa.

Veden, punaviinin ja leipien kanssa kokonaisuus maksaa 13 euroa.

Sinisimpukoita a la El Gran Mesón, Alcobendas.