Valladolidissakin väki tulee todella myöhään syömään ja kahdeksalta kaksikkomme on ensimmäinen vieras pöytäliinapuolella. Seinänä takana baari on Vilhon mielestä jo aika lailla täynnä, mutta reilun tunnin päästä väkeä on kaksinverroin ja kaikki viihtyvät.
Vihannes-Vilho syö mielellään liharuokia, eritysesti pitkään kypsytettyjä lihapatoja ja vastaavia, sillä niitä hän yrittää itsekin kotona tehdä.
Espanjassa tarjolla on usein Rabo de Toroa – häränhäntää. Luuta siinä annoksessa on suurin osa, mutta ympärillä oleva liha on pitkän kypsytyksen tuote ja maukasta ja mureaa. Vilho sijoittaa 13 euroa valintaansa ja on todella tyytyväinen. Lautasella annos näyttää mutkattomalta kotiruualta, mutta tässä on nyt ihan toiset tarkoitukset mielessä kuin asettelulla koreilu. Huippuruokaa, tuumii Vilho.
Onhan talon punaviinikin Susivuoren mieleen; Valladolidin lähialueelta sekin ja nuorta viiniä, joka ei ole tammessa kypsynyt. Tällaisia mehukkaita espanjalaisviinejä ei Suomeen kulkeudu vaan kotimaassa saa lähinnä vanhoja, tynnyrissä viihtyneitä suuria nimikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti