Vedenkeitin, tortilla, leivät ja Don Simon -appelsiinimehua (hedelmälihalla). Kahvia, avattuja tapparelli-ikkunasuojia ja verhojen raosta katseltua harmaata aamua, jo tuttua katua.
Latureita, laitteita niistä irti ja muutama vielä kiinni hetkeksi valtion verkkoon, aivan samalla tavalla kuin sielu tarrautuu lähtöpaikkaan viimeiseksi hetkiksi.
Parisataa majoitetta aiemmin Vilho olisi voinut hämmästellä lähtöpäivän sanatonta yhteistyötä Annikin kanssa. mutta nyt hän ei hämmästele heidän täysin erillistä, koordinoitua yhteistoimintaansa lainkaan. Ei, Vilho ei hämmästele sitä lainkaan, hän on vain kiitollinen Annikille siitä, että kaikki on mahdollista. Tässä joukkueessa Vilho on – voitteko kuvitella – brasilialainen hyökkäyskalusto, joka tuulettaa maalejaan lapsellisella tavalla. Vilhon puuhat ovat tulosta Annikin taustalla olevasta rankasta maalivahtitoiminnasta, tiukasta puolustamisesta ja täysijärkisestä keskikenttätyöstä.
***
Viltsu vie ensimmäiset kassit autolle ja miettii, mitä ihmettä majoittaja on tarkoittanut annetulla ajo-ohjeella. Sitä Vilho ei koskaan ymmärrrä, sillä vaikka talli on eri kadulla ja toisessa talossa, niin ajo-ohjeessa asunnolle tai talliin ei ole mitään järkeä. Mennään hämäläisellä perusymmärryksellä, joten Vilho availee tallin ovet ja iskee autonsa kadulle. Muutaman yksisuuntaisen jälkeen ollaan asunnon edessä.
Sitten lastataan. Ollaan vieraassa kaupungissa muukalaisena ja aina pakomatkalla, vieraan pellin sisällä. Vilho katsoo vaimoaan – ollaan valmiit: Käynnistetään koneet ja lähdetään vauhditta kohti Madridia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti