Susivuorten torstai on elokuun viimeinen päivä ja hiukan omituinen lomapäivä. Alppilomilla on paljon omituisia lomapäiviä, varmaan tukkukin sellaisia päivä, jota moni lomalainen ei pitäisi lomana laisinkaan.
Asunnolla tehdään ryhtiliikettä ja Vilho marssii kunnan kierrätyspisteelle pullojen, lasien, pahvien ja metallien kanssa. Sää on hyvä ja roskareissu tehdään vuorten komeassa kattauksessa.
Asunnolla Susivuoret ratsaavat talon siivouskomerosta muutaman biojätebussin ja täydentävät vessapaperivarantoa. Lisää kävelyä on luvassa kauppareissulla kylä ainoaan ja parhaaseen supermarkettiin.
Vilhon raadollinen matematiikka jakaa alppireissun kalenterin vuoripäiviin ja huoltopäiviin. Huoltopäiviltä ei aina paljon odoteta, niissä on kuolleiden kirjaimien sointi. Asunto ja siellä majaileva Vilho vetää vettä, olutta, suolakurkkuja ja muonaa – ja niitä on jostain raahattava. Maastopäivät ovat pitkiä, eikä niide kuluessä pääse helposti edes ravintolaan syömään, sillä kotona maalissa ollaan jo rättiväsyneinä.
Vilho keittää asunnolla pastaa ja syö iloisesti tankaten. Nyt on sinänsä juhlapäivä, että edessä ovat myös päiväunet sohvalla. Ne ovat sen verran syvät, että Annikki lähtee kesken leikin kylpylään.
Aikanaan kun Vilho herää, hän lähtee vielä santsikierrokselle kauppaan. Juuri siitä syystä, että vaikkapa juomien kantaminen on oma riemulajinsa ja menossa on huoltopäivä. Kaikki irti siitä eli olutta pussiin ja pari raskasta säilykettä, unohtamatta italialaisia rypäleitä.
Illalla syödään oman kadun lohilammikon taimenta savustettuna. Reppuja pakataan, yö on pimeä ja viileä, mutta seuraavasta päivästä tulee taas lämmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti