1.9.2023

6. Päivä: Vilho Arnspitzen kaakkoissivulla

 Keskiviikko ei ole sateinen, mutta ei se nyt aivan kuivakaan ole. 

Vilho jauhaa hänelle melko tuttua maantietä kohti Ahrnin tai Arnin satulalaaksoa, joka löytyy korkeudesta 1500 metriä osapuilleen. Täältä pääsee Arnin vuoriketjun kaakkoiskupeessa kulkevalla kivalle viistopolulle, joka nousee pariin tonniin ja lopulta myös Saksaan. Saksan alueissa on tällä kohtaa sellainen lippa, että Bundesrepublik pistää yllättävän pitkälle Vilhon autuaiden laaksoon eli Leutaschin suuntaan.

Päivästä tulee yllättäen pitkä. Vilho käy melko korkealla, mutta pilvet sen sijaan käyvät melko alhaalla, eikä kiviseksi muuttuneesta reitistä oikein edessä näe ylös mitään. Pian satelee hiukan ja jatkuvasti pilvet seilaavat milloin kohdalla, milloin alempana ja milloin peittäen yläpuolisen maailman. Päivä on myös kylmä. Vilho pyörii jossain 1800 metrissä ja näkymiä on ollut vaikka minkälaisia. Vaikka yleistunnelma on vilhomaisen nuiva, valokuvia on syntynyt paljon ja etenkin pilvet ovat tehneet kattauksesta melkoisen. 

Pitkälle näkyy ja korkeallahan Vilho on, ei vaan niin korkealla kuin haluaa, joten siitä nuiva tulokulma.

Vähän pettyneenä Vilho palailee satulalaaksoon, mutta päivää parantaa alempana näkyvät gemssit. Täällä niitä ei ole aiemmin näkynytkään. Vilho näkee tällä kertaa gemssejä myös metsässä, mikä on epätyypillistä. Lintujankin on hyvin, mutta bongaaminen on hankalaa satelun takia. Puukiipijöitä, kuusitiaisia, närhiä. Palokärki huutaa monta kertaa, samoin käpytikka kuuluu. 

Paluumatkalla Vilho seikkailee takaisin naapuriharjun kautta eli Ahrnin kaverina olevan pikkurinteen (1600) kautta. Tästä tulee kuitenkin kuntolenkki, sillä reitti vie vielä muutaman tunnin ja saapuu kotikylän toiselle laidalle. Ilta jo pimenee, kun sankari saapuu kotiin. Jälleen maistuvat juomat ja lepo, Annikki onkin laittamassa ruokaa kuin tilauksesta, vieläpä hyvää lihapataa vaatimattomista lähtöaineksista.

Vilho on melkoisen uupunut edelleen, tämäkin päivä on tuonut tukun kävelytunteja ja palautuminen on haastavaa. Edessä on pakosta lepopäivä, vaikka sää muutakin sallisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti