Tällä kertaa mennään Vauhdittomissa vaelluksissa niin, että reissun jälkeen vielä muutama temaattinen tarina Montenegron reissusta.
Montenegro on pieni maa, porukkaa on vain sellaiset 621 000 eikä aluekaan ole valtava. Montenegro oli Serbia-Montenegron rantakaistale, ja kun valtiot erosivat lopulta parikymmentä vuotta sitten, Serbiasta tuli sisämaavaltio.
Montenegro on ortodoksinen maa, kuten Serbiakin. Lisäksi on muslimiväestöä, jotka ovat etupäässä albaneita. Kirjoitus tapahtuu latinalaisilla kirjaimilla, mutta serbivähemmistöäkin on liki 30 %, joten myös kyrillisiä kirjaimia näkee.
Montenegron yksi päätuote on matkailu eli siis turismi. Rannat ovat erinomaisia ja luontokin on kiinnostava lukuisine kasvi/eläinlajineen.
Montenegrossa käytetään euroa, mutta se ei kuulu unioniin (EU), eikä edes rahaliittoon. Tämä on aika merkillinen kytkös, mutta näin mennään.
Yksi keskeinen piirre maassa on se, että se on venäläisten suosima matkailukohde ja osittain myös sellainen eläke- ja asumismaa, kuten Espanja on briteille ja suomalaisille. Toisin sanoen rannat vilisevät ukrainalaisia ja venäläisiä, samoin näillä on kiinteistöomaisuutta ja tietysti myös vuokrattavia loma-asuntoja.
Kriittinen ja vähän ilkeä kommentti Montenegrosta voisi olla se, että hiukan siellä mellastetaan ilman suurempia pelisääntöjä. Kierrätys on alkeellista tai olematonta, veroja maksellaan ilmeisesti aika vähän ja rantoja rakennetaan mielipuolisesti ryöstöviljellen. Monessa paikassa rantojen läheisyyden rakentamisessa ei ole mitään suunnitelmaa tai systeemiä, vaan rantavyöhyke on täynnä erilaisia, erikokoisia ja erilaisessa vaiheessa olevia taloja miten sattuu. Keskeneräisten rakennusprojektien määrä on huikea, näitä uusioraunioita on ihan vähän väliä ja osa niistä on suuriakin betonirakenteita.
Toinen kielteinen heitto mellastamisesta on se, että maassa mellastavat "naapurit": turisteja tulee kaikkialta, mutta tietysti sisämaasta saapuvat Serbit ja suurina laumana tietysti jo mainitut venäläiset ja ukrainalaiset. Maassa on turistille suotuisa hinta-laatusuhde ja monelle pohjoisen ihmiselle vielä jäljellä eksotiikkaa ja erilaisuutta Mallorcan ja Kreetan vaihtoehtona. Ja turismista otetaan kyllä kaikki ilo irti meren tuntumassa.
Sisämaassa on ns. oikeaa asutusta ja siellä kaavoitus ja kylien kunto on toisenlaista, koska ihmiset asuvat siellä oikeasti. Rantavyöhykkeellä ei aina ole ollut kyliä tai sitten ne ovat kadonneet grynderimyllyyn.
Pääasiassa pian rannan jälkeen tässä maassa alkavat aika karut ja tylyt vuoret ja siten suuri osa maan pinta-alasta on asumatonta ja myös elinkelvotonta ihmiselle. Vuoret ovat kyllä komeita, mutta niiden virkistyskäyttö on vaikeaa reittien puuttuessa. Kasvillisuuden peittämää aluetta hallitsee välimerellinen macchia (makija paikallisella kielellä), yleensä läpipääsemätön pensaisto, joka näyttää suomalaisen silmään katajiston peittämältä preerialta kukkuloineen.
Silti monessa mielessä Montenegro on sellainen löytämätön helmi matkailukohteena. Historialliset vanhat kaupungit Kotorissa ja Budvassa ovat esimerkiksi aivan Dubrovnikin veroisia, mutta yhä hyvin tuntemattomia paikkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti