Kylttien, mainosten ja tuoteselosteiden maailmassa Vilho on todellisessa balkanilaisessa kielikylvyssä. Taskussa on ikivanha venäjän alkeisoppi ja sen jälkeen miljoona kilometriä matkailua ja kaikenlaisia kieliä. Näitähän Euroopassa riittää.
Balkanilla on oma kirjonsa kielistä ja niiden päällä on nationalistis-poliittinen glaseeraus joka estää kaiken mahdollisen vertailun tai arvioinnin.
Ulkopuolisen silmin näillä kulmilla puhutaan kahta kieltä: albaaniaa ja serbokroatiaa. Albania on oma lukunsa, eikä se ollut osana Jugoslaviaa. Mutta Slovenia, Serbia, Kroatia, Bosnia, Hertsegovina ja Montenegro käyttivät samaa kieltä, joka sittemmin sotien kautta jaetttiin kansallisiksi kieliksi ainakin jos käyttäjiltä kysytään. Mene ja tiedä – varmaan eroja on, tietäväthän sen jo savolaiset ja hämäläisetkin.
Vilhoa kuitenkin hämmentää kaiken reissaamisen jälkeen se, että serbiasta ymmärtää niinkin paljon. Puhekieleen ei ole paljon asiaa, mutta kyltit ja pakkaukset avautuvat kyllä sivistyksen ja venäjän avulla. Kielioppi on samaa kuin ryssällä, se tekee kaikesta melko helppoa. Montenegrossa käytetään tutusti latinalaista kirjaimia (latinica), mutta Vilho tavaa hitaasti myös kyrillisiä aakkosia.
Mutta niin ei näy loppua tietämättömyydelle, taidottomuulle tai muukalaisuudelle. "Aina minä olen vieraana sinun pihoillasi, eksyneenä sinun kaduillasi ja muukalaisena kaupungissasi. Vierasta on kieli, outoja ovat tavat, mutta tuttua on lopuoton näkemisen nälkä ja halu päästä seuraavan vuoren taa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti