Ensinnäkin hankkiuduin eroon numeroinnista. Aivan turhaa hommaa tuollainen noissa otsikoissa.
Tiedetään: Vettä tulee taivaalta siinä määrin, että Nooakin saisi paniikkikohtauksen ja koska tahansa ikkunasta katsoo forellit sisään. Itse olen sitä mieltä, että näillä nyt vaan mennään.
Vesisade on pitänyt meidän perheen yhdessä ja ollaan syöty hyvin, levätty ja kerätty voimia. Ja Luoja tietää, että voimia vielä tarvitaan. Luojan tunnekin hyvin, aina Roomasta ja San Giovanni Rotondasta astija jos näiden matkojen temppeli-, kirkko- ja katedraalimäärillä ei Jumala ole tullut tutuksi, niin olisi sekin ihme.
Isäntä – siis Vilho teille porukoille – on alamaissa ja huonossa hapessa. Näitä juttuja tapahtuu, kunnossahan tuo on, sen näkee hännästä. Lepoa ja lataamista, kyllä se siitä taas. Sehän söi hyvällä halulla lihapataa ja kuuntelee nyt Nick Cave ja näyttää siltä kuin olisi ratkaissut vahingossa Rubikin kuution. Mene ja tiedä, tuon aussin arkkiveisut sopivat toki tähän loputtomaan sateeseen, mutta kun ei nyt vajottaisi yhtään syvemmälle tähän saviseen sadetunnelmaan.
Kaikki järjestyy.
Isännällä on kaikenlaisia ajatuksia, musikaalisia ja kirjallisia virityksiä. Toisinaan en tiedä, onko matkoissa kysymys siitä, ovatko tarinat kunnossa vai onko matka kunnossa – en tosissaan osaa ajatella noin vaikeasti, mutta voipi olla, että jonkun pitää niin tehdä. Noi biisit, levyt, kaikki viittaukset ja tunnelmat – on sitaatteja, alluusioita, pari simileä ja parafraaseja. Kaikki noi termit herättää mussa hämmennystä ja valtavan ruokahalun.
Musta on alkanut tuntua että toi kaveri on aika herkkä. Mitäpä siitä, kaikkihan tietää sen, että täysin läpimärkäkin susi on edelleen susi.
Jos joku ei ymmärtänyt vertausta, niin valitettavasti mitään muuta ei ole saatavilla ja toi kuulosti musta aika hyvältä. Musiikiksi voi jokainen hyräillä vaikka Vesivehmaan jenkan ja tai kuunnella sateenropinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti