0. Saunatonttu seuramatkalle: Susivuoret suuntaavat jälleen Saksaan

Siiri Saunatontun raportteja, osa 1.

Morjesta porukat!

Ajattelin minäkin vähän kirjoitella tänne nettiin, kun melkein kaikki muutkin niin tekevät. Aiemmin ei ole pahemmin tullut riipusteltua, mutta nyt voikin ottaa vahingon takaisin, etenkin kun löytyi tällainen valmis palsta täältä Susivuorten sivustoilta!

Heti terveisiä kaikille tutuille! Täällä ollaan ihan tosissaan matkatunnelmissa ja olen pakannut innoissani tuota ihka uutta Deuterin minireppuani.

Mutta on mulla ihan asiaakin.

Ensinnäkin pitää sanoa, että meistä saunatontuista ja tontuista yleensä on todella vähän asiallista tietoa liikkeellä maailmassa ja sen lisäksi on vielä paljon ihan virheellisiä käsityksiä. Ajattelin, että täällä verkkoviestinnässä voisi korjata näitäkin käsityksiä samalla kun kerron lomareissusta. On parasta varmaan aloittaa itsestäni.

Mä olen tosiaan Siiri Susivuori, tällainen vetävä ja nuorekas saunatonttumimmi täältä Stadista (ja sinkku!). Olen asunut isäntäväen kanssa sellaiset viisitoista vuotta kimpassa, heti siitä asti kun tää talo rakennettiin ja sauna valmistui. Mä olen sitten ollut vakituisessa työsuhteessa Annikilla ja Vilholla. Viihdyn kyllä ihan hyvin ja edut on kohdillaan.

Monet tosiaan kuvittelee, että tontut pyörii vain landella, joissain museorakennuksissa tai korkeintaan harvakseltaan ulkomuseoissa. Se on just täysin väärä mielikuva. Aika lailla samaan aikaan muiden suomalaisten kanssa meilläkin alkoi sotien jälkeen silmitön maaltapako ja kaupunkeihin tultiin työn perässä.

Nyt eletään oikein tonttujen kulta-aikaa, talleja ja saunoja kaupungeissa on ihan älyttömän paljon. Tässä ei tartte tapella mistään savupirtistä jokun landetontun kanssa tai olla valtaamassa jotain perinnemökkejä kylmissä saarissa ja kansallispuistoissa. Sitä paitsi nykyään kuvioissa pyörii kaikenlaista digitonttua ja muita ihan uusia elämänmuotoja, joista tuohivirsujengi ei osannut edes unelmoida. Sitä mä en oo koskaan käsittänyt, miksi koko muun maailman muuttuessa tonttujen olisi pitänyt jäädä jonnekin tuppukylään lyhteitä kasaamaan ja katsomaan lahoavassa reessä kun kirkonkylät kuihtuu.

Osahan meidänkin porukoista on tietysti pirun perinnetietoista ja ne luuhaa loputtomasti jossain luonnonrauhassa ja agraarimestoissa kontit selässä vaikka mitä tapahtuisi. Kesämökithän on aikamoisia hittejä tonttujen kesken, mutta on niissä usein pirusti ylläpitämistä. Munkin sukua – tosiaan terveisiä! – on pitkälti jossain Savossa, kun ne on niin innoissaan siitä savusaunastaan. Olin siellä taas kesällä lomilla ja siitä asti on saanut itseään juuriharjalla jynssätä. Hyttysiähän siellä oli ihan järkyttävästi – ja surkea langaton verkko.

No nyt mun pitää mennä jo nukkumaan kotilauteille, että olen sitten pirteänä reissussa. Se piti vaan vielä sanoa, että kyllä on hienoa viimein päästä ulkomaille ja isäntäväki on kyllä ahkerasti valmistellut tätä meidän seuramatkaa Saksaan! Mä olen kyllä a-i-k-a täpinöissäni, mahtavaa päästä lentokoneeseen, vieraisiin maihin ja näkemään ihan uusia paikkoja.

Mä laitan kyllä pari riviä heti varmaan lennolta. Voikaa kaikki hyvin! Terkkuja!

Siiri