Nukuttuaan pitkän yöunen Vilho urheilee keittiössä ja paistaa kananmunia. Vilhon on jo pitkään pitänyt näyttää Annikille, miten munat oikeaoppisesti paistetaan, mutta valitettavasti aamiaisen laittoaikaan Vilholla on ollut muita kiireitä höyhensaarilla. Nyt vaimo on kuitenkin peseytymässä, joten Vilho ehtii keittiölle hääräämään pannujen kanssa.
Pariisissa sataa ihan oikeasti ja se taatusti häiritsee päivän mielenosoituksia jonkin verran. Työlaki on saanut kansan vilpittömän tuomion ja tänään on pistetty sitten liikennettä lakkoon ja kansaa kaduille.
Susivuorilla ei ole mitään kiireistä ohjelmassa, itse asiassa ohjelmassa ei ole mitään. Lopulta päädytään siihen, että Annikki saa ajella metrolla ostoksille ja Vilho päästetään vapaasti laukkaamaan sateeseen.
Iltapäivän edetessä Vilho tekee kymmenen kilometrin trekkauksen 19. kaupunginosassa ja kastuu jonkin verran. Vilholla on kuitenkin mukavaa, sillä ilma on sateesta raikas ja liikunta tekee eetvarttia. Reitti vie Bellevillen ytimeen ja yhä ylemmäs rinteeseen. Vilho seikkailee aikansa Bellevillen alueella ja kääntyy sitten tuttuun puistoon, Parc Des Buttes-Chaumontiin. Buttes-Chaumont on mainio puisto lampineen ja rakennettuine pikkuvuorineen. Tänään, kun sataa iloisesti, siellä saa olla rauhassa. Vilho pistäytyy mielellään täällä luontokävelyllä ja katselee hetken, kuinka haikarat kalastavat vuorta kiertävällä lammella. Sateessa liikkuu muutama lenkkeilijä ja pari kävelijää.
Paluu Bellevillen länsipuolelta tuo vanhat mielikuvat tähän päivään: nyt ollaankin erittäin kiinalaisessa kaupunginosassa, kuten Vilho muistelikin. Aasialaista väkeä on kaikkialla ja liikkeet ovat pitkälti kiinalaisia. Täällä on pikkuisen myös turkkilaista ja pohjoisafrikkalaista menoa – ainakin sokerileipureilta luonnistuvat sikäläiset, maittavan makeat leivonnaiset, toteaa Vilho marssiessaan liikkeiden ohi. Seutu on oikeasti aika kiinnostavaa, mutta sade on alkanut yltyä ja nyt pitää tosissaan lähteä kotiin kuivattelemaan.
Hyvä uutinen on se, että ollaan jo kadulla joka tulee asunnon kulmille. Huonompi juttu on se, että katua jatkuu vielä monta kilometriä. Vilho loiskuttaa eteenpäin.
Raitis ilma on ollut Vilhon mieleen paljon enemmän kuin raitis ilta; Asunnolla pitää laittaa koko puvusto kuivumaan ja sitten virkistäytyä lasillisella valkoviiniä. Annikkikin palailee kaupparetkeltään, onneksi sentään selvästi kuivemmin käpälin.
Ilta menee sisähommissa kirjoitellen. Annikki loihtii illaksi pientä ruokaa säilykepurkista: Confit de Canard. Tätä suuressa säilykepurkissa tarjottavaa ruokaa on kaikkialla Ranskassa ja varsin sopuhintaan: Ankankoipia paistettuna omassa rasvassaan. Ankka onkin kerrassaan maukasta ja liha irtoaa luista kuin itsestään. Aterian päätyttyä Susivuorillakin alkaa ruokakaappi olla tyhjä, niin sopiikin olla. Onneksi sade on vähitellen hellittänyt ja seuraavan päivän pitäisi olla piirun verran kirkkaampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti