Kaupunkilenkillään Susivuoret käyvät kaupunginosan kanavalla, Canal de Saint-Martin. Kanava on kovin kuivillaan ja siihen tehdään selvästi remonttia. Suuren St. Louisin sairaala-alueen kiertäen tullaan seuraavaksi kiinalaisten alueelle. Tätä aluetta ovat keskeisesti kadut Bulevard de la Villette ja Bulevard de Belleville. Alueella on kaikenlaisia kiinalaisia kauppoja ja ravintoloita, ja näemmä myöskin aasialaisia ilotyttöjä, jotka päivystävät muutaman sivukadun tuntumassa. Tiiveimmällä alueella kaikki liikkeet ovat kiinalaisia. Tietysti täällä liikkuu etupäässä aasialaista väkeä kaiken kaikkiaan.
Puistokadun puolella on myös torikojuja aamupäivisin ja niissä on paljon myös pohjoisafrikkalaista porukkaa myymässä. Vilho ja Annikki käyvät yhdessä suuressa kiinalaiskaupassa ja Vilho tutkiin maustehyllyä vähän hintavertailumielessä. Ja onhan se Vilho huvittava, sillä sehän löytää aika mainion wokkipannun hyllystä ja hetken jo sovittelee sitä mielessään matkalaukkuun. Pannu on aika edullinen, mutta siitä on luovuttava.
Kiinalaisen kävelyretken jälkeen käydään Pére-Laichasen lähellä, kotikulmilla, syömässä simpukoita. Tätä paikkaa Susivuoret ovat kävellessään seurailleet muutaman kerran ja selväksi on tullut, että täältä irtoaa simpukoita vakioannoksena. Niin sitten tilataan perusmenu: pieni olut, ranskalaiset ja simpukat (moules-frites).
Pian Vilhon edessä onkin kattilallinen simpukoita. Simpukat on keitetty sipuli-suolaliemessä, jossa kenties on loraus valkoviiniä, mutta eipä sitten juuri muuta. Ranskalaisia perunoita on saatavilla omalla lautasella ja oluen kaveriksi on myös tavallista vettä.
Simpukoita syödään tasaisena virtana ja Vilho pitää lukua kuorista, joita kertyy kasana viereen, kattilan suureen kanteen. Kun kattilassa ei ole enään kuin pari kiveä ja suolavettä, kuoria on kasaantunut 55 kpl. Hurjalla annoksella oli hintaa 15, 50 € tässä paikassa, joka on lopultakin aika hieno ravintola vaikka kynnys paikkaan onkin matala.
***
Kymmenen vuotta on mennyt edellisestä Pariisin reissusta ja ihan viime vuosina asuntojen vuokraaminen on tullut muodikkaaksi eräänkin nettivillityksen takia. Toisin oli kymmenen vuotta sitten, tosin silloinkin Pariisi oli kallis, kuten on aina ollut. Nykyinen asuntolomailuinnostus on tehnyt sen, että hinnat ovat pysyneet ylhäällä ja asunnot pitää usein myös siivota: niin tälläkin kertaa. Susivuoret pitävät siis luovan siivousiltapäivän.
Imurointia, lattian moppausta ja vessojen pesua vauhditetaan parilla lasillisella kuohuviiniä. Janoonsa Vilho juo myös japanilaisen oluen (Kirin Ichiban), jonka poimi kiinalaismarketista.
Rupeaman jälkeen huusholli on pölytön ja järjestyksessä, tavarat alkavat olla kokonaan matkalaukussa ja mielikin on hyvä. Siivous ei ottanut kovin koville ja hölmöt suomalaiset hoitavat puhdistushommansa kunnialla. Aika pienellä vaivalla asunto on paremmassa kuosissa kuin varmaan koskaan. Mutta ei sitä viitsi hutiloida, se on jonkinlainen oman ryhdin periaate Vilhollakin. Susivuoret muuten siivoilivat ihan pikkuisen reissun puolivälissäkin, silloin tuloksista pääsi enemmän itsekin nauttimaan.
Vilhon matkalaukkua painaa pari shamppanjapulloa ja on kai siellä myös Pastis-pullo, punaviinikin löytyy. Jo toisessa maassa Lidlin shamppanja osoittautui erittäin kilpailukykyiseksi ja eilenhän Vilho livisti hakemaan sitä pari pulloa kotiin tuotavaksi (Saksa oli se ensimmäinen maa).
***
Illalla tehdään muutaman kilometrin lenkki yön pikkuhiljaa pimentäessä Pariisia. Susivuoret käyvät kebab-paikassa syömässä annokset iltaruuaksi. Annikki tosin saa aika asiallisia lampaankyljyksiä, joita tuskin kotinurkkien pikaruokapaikoissa on.
Nyt voidaankin panna harjoitusta kasaan muutaman valkoviinilasillisen saattamana. Vilho päättää lukea Fanfaronin elämäkerran loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti