"Vantardismi on suoraan puhumista, asioiden yksinkertaistamista loputtoman käsitteiden luomisen sijaan", latasi Fanfaron. Reaktio oli välitön: Foucault, Lacan ja Derrida huusivat lehtien palstoilla, että käsitteiden luominen oli heidän päätehtävänsä ja sitä kautta kaikki ajattelussa kirkastuu. Kritisoivaan joukkoon liittyi myös edesmenneen Mearleau-Pontyn kummityttö ja muutama erittäin kriittinen kulttuuripersoona, jotka olivat pöyristyneitä ihan ammattinsa puolesta.
Ilmeisesti ainoastaan Gilles Deleuze ymmärsi kaikessa hiljaisuudessa sen, että Fanfaronhan oli itsekin luonut käsitteen: Vantardismi. Hän kirjoitti hälyn keskellä: "Jean-Marc Fanfaron jatkaa suoraan puhumistaan ikuisesti, nyt tuolla opilla on uusi nimi, oikeastaanhan siitä on tullut käsite".
Fanfaronin vantardismi osui ranskalaisen filosofian arkaan paikkaan, sillä samaan aikaan kun filosofia sai käsitteistä uutta selitysvoimaa ja haki kielen rajoja, se eksyi jauhamisen ja itseriittoisen sanahelinän vaarallisille vesille.
***
Vilholle merkittävimpiä tarinoita Jean-Marc Fanfaronin elämäntarinassa on tämän vuonna 1969 tekemänä matka Saksaan, Schwarzwaldiin. Fanfaron päätti mennä tapaamaan kiinnostavinta yhä elävää ajattelijaa, Martin Heideggeria.
He tapasivat Freiburgissa ja lopulta Fanfaron pääsi vierailemaan Heideggerin mökille Todtnaubergiin, Schwarzwaldiin. Martin Heidegger tunsi Fanfaronin hyvin, sillä saksalainen oli seurannut tätä pitkään.
Kohtaamisesta Freiburgissa kerrotaan seuraavaa. Heti alussa virisi pieni keskustelu:
- Tulin tapaamaan teitä, sillä minulle on jäänyt pari kysymystä auki Olemisesta, sanoi Fanfaron.
- Vai niin. Minulle puolestani on jäänyt se ensimmäinenkin kysymys Olemisesta auki, vastasi Heidegger.
Pienen tauon jälkeen papat nauroivat makeasti.
Mustassa metsässä filosofit olivat jo sinunkaupat tehneet ja tuttavallisia – toki vanhan liiton miehet teitittelivät toisiaan, kuten luontevaa on. Heidegger lämmitti saunaa ja tarjosi päivälliseksi riistapataa paikalliseen tapaan. Fanfaron nautti ruuasta ja ihasteli pihalla kaunista luontoa, samoin filosofin tekemiä jämptejä halkopinoja. Ajattelijoilla riitti puhumista, mutta lopultakin filosofiaa vain sivuttiin, sillä kaikkea muutakin tarinoitavaa oli.
Saunan jälkeen tarkeni hetken istua terassilla ja juoda maanmainiota saksalaista olutta.
Heidegger kysyi Fanfaronin nimestä: Miksi se on Jean-Marc, eikä Jean-Luc?
Fanfaron kertoi huvittuneena, miten parikymppisenä pariisilaispoikana hän oli tuokion mieltynyt marciin, ranskalaiseen viinitisleviinaan, jota italialaiset kutsuisivat grappaksi. Höpöttäminen juomasta tarttui lempinimeksi ja siitä asti Jean-Luc oli ollut Jean-Marc. Poikien kujeita siis.
Tuoppeja kolautettiin ja lisää vanhoja muisteltiin. Heidegger heitti vielä yhden toteamuksen Schwartzwaldin pimentyvässä illassa:
"Tiedättekö Fanfaron, minua syytettiin ja syytetään natsiksi? Se on järjetöntä, mutta se pitää kestää, sillä kaikesta muusta sitten syytetäänkin teitä, Fanfaron!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti