Polonsa ohjaimissa Vilho miettii sitä, miten vähän kirjoittaja saa maisemaa tekstiinsä. Ajatellaanpa vaikka Mallorcan värikästä maaseutua, jossa vihreää on aina jossain suunnassa ja maa voi olla mustaa, harmaata tai punaista; kallioiden tuodessa harmaata ja vaaleaa näkymän reunoille.
Oikeastaan kaikkialla on kyyhkysiä. Niitä on saarella muutamaa lajia, mutta tällä seudulla on paljon sepelkyyhkyjä, jotka ovat Suomessakin tuttuja ja Palmassa näkyi runsaasti pieniä rinnakkaislajeja, ehkä lähinnä turkinkyyhkysiä. Petolintujahan täällä on paljon, isohaarahaukkoja ja sitten nuolihaukka, joka operoi Susivuorten uimarannan läheiyydessä.
Polku tai kapea tie Mondragón uimapaikkaa vie maalaismaiseman halki. Oikealla on mantelipuita, mahdollisesti vasemmallakin, mutta etupäässä kummallakin puolella on kyyhkysiä kuivissa puissa ja maassakin. Kiviaitaa on tien molemmin puolin, miltei kuin Menorcalla, mutta näiden aitausten takia kaikki perinteisemmät (pikku) tiet ovat aika hankalia sumppuja.
Susivuoret pulahtavat veteen, siellä on muutama pieni meduusa ja runsaasti kaloja. Taivaalla on aluksi pilviä ja saksalaisia on vain muutama hiekkaosuudella. Erakkomaiset suomalaiset kävelevät kraaterimaisen kovaa ja terävää rantakalliota pitkin pidemmälle lahden suulle ja lepäilevät siellä iltapäiväänsä.
Kotiin palataan kaupan kautta, koriin valitaan muutama tuliaispullo ja muuta tuotavaa.
Ilta on tutun rutiinin mukainen. Terassilla nautitaan kuitenkin ennen pakkaamista kaikessa rauhassa sangriaa ja oliiveita, hieman muuta pientä purtavaa. Tämäkin ilta on lämmin ja aurinko hellii Susivuoria. Aivan kaksin ei iltapäivää istuta, sillä joukkoon on taas liittynyt pari kissaa kuin muina miehinä. Toisinaan kyyhkynen lentää talon yli tai näkökentän lävitse, aivan kuin viikonlopun rientoihin kiirehtien. Toisinaan joku lintu pysähtyy naapuripihan palmussakin, jonka lehdet kahisevat majesteetillisesti toisinaan tuulessa. Nyt palmusta lähtee mustarastas palmun pikkuisen rapsahtaessa. Kyyhkyset eivät täällä ole mitään häiritseviä puluja, vaan istuvat mukavasti miljööseen, metsäkaistaleita ja palstoja elävöittäen
Loppuilta pakataan, mutta vielä ehditään syödä Annikin laittamana merellistä ruokaa, simpukoita pienen höystön kera. Lintujen paikoin eksottinenkin laulu alkaa hiljetä talon takana olevassa tiheikössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti