Nössö-Vilhon ensimmäinen autovuokraus reissussa ei mennyt farkkutakin mieleisesti, joten onneksi Palmassa rotsi oli mukana alusta loppuun vuokraamon tiskillä. Takki sai Vilhon suggestoitua sellaiseen tilaan, että tällä kertaa kuvankaunis vuokraamon nainen ei tyrkännyt Vilholle mikroauton avaimia. Nykäisy sieltä ja puristus täältä ja Vilhosta sukeutui todellinen autovuokrauksen Harry Potter (Takki haluaisi ajatella "James Bond", mutta Vilho on sen tason pelle, että Potter on parhaimmillaankin parempi vertaus).
Tarinoinnin jälkeen Vilho sai Volkswagenin avaimet. Kulupelinä olisi saksalainen Polo, eikä mitään ranskalais-japanilaista sardiinpurkkia. Tämä alkaa jo kelvata takille, vaikkei kyseessä mikään urheiluauto olekaan.
Auto on musta! Kyllä, väri merkitsee farkkutakille paljon, vaikka näin miehiselle rotsille moinen voidaan lukea heikkoudeksi. Naulakossakin on tullut tappllua, kun Vilhon vintage-nahkatakki on pilkannut farkkutakkia tämän "herkkyydestä" ja "naisellista värisilmästä". Pah, nahkatakki ei ymmärrä autoista mitään, Farkkutakki sen sijaan on niellyt Vilhon selässä kilometrejä tuhansittain ja nähnyt maantien ilot, surut sekä monen monta menopeliä.
Musta Polo, siis. Mittarissa pyörii kymppi, mutta kosla on siististi pidetty ja rekisteröity vasta keskellä heinäkuuta. Joku dorka on peruuttanut kiesin saarella kiviaitaan, mutta siitä on jäänyt vain pieni, lähes näkymätön vekki takamuoveihin. Saksalainen vuokraamo on imuroinut auton hyvin, eikä pesussakaan ole valittamista. Tämä on sentään jostain kotoisin, olivat päästölukemat mitä olivatkaan todellisuudessa.
Pelissä on viisi vaihdetta, vakkari eli vakionopeuden säädin ja runsaasti ajotietokonetietoa. Takista on vanhemmiten tullut hieman perso kaikille tilastotiedoille koskien keskikulutusta, keskinopeutta, trippimittareita ja ajon taloudellisia tietoja, kuten tyhjäkäyntiseisonta-aikaa. Ai niin, auton perässä seisoo vielä teksti TSI Bluemotion Technology.
Mutta Polo kiihtyy kunnolla! Tämä ei ole mikään Vilhon suosima halpa, motoroitu rullalauta, vaan oikea auto. Ohjaus pelittää kuin unelma ja auto pysyy tiessä napakasti mäkisissä mutkissakin eikä mitään turhia ravistuksia tule kotikulmien rikkonaisilla teilläkään. Tavaratilassa on välipohja ja sen poistamisen jälkeen romua mahtuu hyvin. Takapenkki, jolle takki muuten usein paiskataan, on sekin asiallinen. Taitavat jakkaratikin olla ihan kunnossa, koska Annikkikaan ei ole penkeistä valittanut.
Näin pitää toimia kun autoillaan, tuumii takki. Ja onhan se ollut helppo huomata, että Vilhokin diggaa autoaan aika lailla, ei ole vaan asiaa tohtinut mainita, kun hössöttää niiden kulttuuri/sivistys/setäjuttujensa kanssa aina vaan loputtomasti.
Katsotaas vielä vähän kovaa dataa – samassa takki jo ropeltaa auton dokumentit hihallaan esiin: Menopelin on valmistanut Volkswagen AG, Berliner Ring 2 D-38440 Wolfsburg. Kuutiotilavuus on 1197 ja maksimipaino 1590 kg. C02-päästöjen määrä on 107,00 mutta kuten tiedämme viimeaikaisten tapahtumien mukaan, ei näistä olla niin nöpönnuukia. Tässäkin vehkeessä on sen verran tietokonetta, että se kusettaa vaikka bingossa ja myy osakkeet oikealla hetkellä – ei näitä vehkeitä millään mittausletkuilla harhauteta. Farkkutakkia päästöt eivät paljon huoleta, kyllä Saksanpoika huolehtii siitä, että meno maittaa ja homma käy, ei tässä tavallinen takki parista molekyylistä piittaa yhtään mitään.
Kansiossa on vielä kolariturmailmoituspapereita, mutta ne farkkutakki heittää pihaan ja nauraa räkäisesti päälle. Sisustus autossa on miellyttävän hillitty, aavistus vihertävään päin murrettua, tummaa ja harmaata kangasta, jossa on ruutuja istuintasossa, tuttua ja toimivaa Isoflexiä siis. Muuten kaikki on perin teknistä ja toimivaa, erityiskiitosta saavat sisätilan valot. Peräluukusta löytyy takin tutkimusten mukaan myös espanjalaisittain kaksi varoituskolmiota, mutta pohjaluukun alla oleva tavara sitten jo ihan kiihottaa takkia, niin että sen napit alkavat hehkua: Kumho-merkkinen vararengas, nätisti asetellut kromityökalut ja miehekäs tunkki! Ei siis mitään purkumipohjaisia paikkasarjoja vaan kunnon kamaa.
Maantiellä homma käy ja vuoristo-osuuden aikan takki suorastaan hurraa takapenkiltä! Polo ei yski mäessä, vaan kipuaa kiemuraisia vuoristoteitä Vilhon puristaessa rattia kuin heikkopäinen. Ja se tietuntuma! - mutta siitä taisikin olla jo puhetta. Takki päättää lähetyksensä täältä tähän. Vrooom!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti