Vilho palaa rattiin päivän ajamattomuuden jälkeen, mutta pian hän onkin junan kyydissä. Épernayn shamppanjakaupungissa viinituottajien talot ovat komeasti rivissä omalla avenuellaan. Sitä ajelleessaan Vilho toteaa Annikille: meidänkin rahoilla näitä on maksettu. Aurinko paistaa keväisen kirkkaasti kun pariskunta astelee Mercierin shamppanjataloon odottamaan esittelykierrosta.
Niin, se juna. Hisseillä ryhmä pääsee alas kalkkikivikellareihin ja siellä kierrosta tehdään aidolla possujunalla; avoimella, pienellä sähkötoimisella junalla. Esittely tapahtuu kaikkia kohteita riivaavalla audio guidella, mutta Vilhopa antaa vehkeen roikkua vain narussaan ja surista saarnaansa omia aikojaan, nyt on tärkeämpää tekemistä kuin luentojen kuuntelu. Pieni kierros kellareissa on vääjäämättä pieni kierros, sillä tunneleita on sellaiset 18 kilometriä. Paikat ovat kiinnostavia, mutta ei niissä juuri näy valmistusprosessin merkkejä, sen sijaan tuhansia pulloja loputtomissa telineissä ja räkeissä.
Junaretki minun makuuni, miettii Vilho ja toteaa, että tätä voi suositella kenelle vain. Etenkin kun lopuksi vakuuttava madame, joka johti junakulkuetta, opastaa maistelemaan Mercierin juomia. Kelpo tavaraa, etenkin vuosikertapullo. Vilholla on mahdollisuus vain kastaa kieltä juomiin, sillä junalla ei voi matkaa jatkaa, vaan auto odottaa. Kierros ei maaginen ollut, mutta monessa paikassa ei käytäviin edes pääse.
Loppupäivä on erikoinen, sillä viineistä ei ole tietoakaan. Laajat viljapeltoaukeat jatkuvat länsi-kaakkoon välillä tolkuttoman suurina. Vilho välttelee suuria väylejä ja pienemmät tiet vievät kevättä odottavin loputtomien, hiljaisten kylien läpi. Peltoja kyliä, peltoja kyliä, välillä harjanteita ja metsiäkin, mutta lopulta aina peltoa, peltoa.
Illalla Vilhomobiili kaahaa Nancyn esikaupunkiin nimeltään Laxou. Aikaa on myös lepoon ja illalla ruoka maistuu paikallisessa tavernassa, l'Auberge des quatre ventsissä. Tunnelma on mainio ja isäntä kohentaa aina toisinaan suuren kiviuunin tulta, samalla kun avotulella lämmitetään osa annoksista. Tupa on mukavasti täynnä ja Vilho syö kunnon pihvin ja Annikki kania. Melkein kaikkialla annosta kyyditetään kelpo kulholla ranskalaisia perunoita. Ruokailu viineineen päivineen hoituu alle neljänkympin ja edelleen kovin viileänä pysyvään yöhön voi lähteä tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti