Tutun vuokraamon tiskillä on väkeä valtavasti, mutta platinum-jonossa on vain onneksi kolme. Autoasiat hoituvatkin loppujen lopuksi hyvin nopeasti.
Muutama päivä aiemmin töissä, poikettiin lounaan päälle ulko-ovelle hetkeksi kahvia maistelemaan. Vilho jutteli vanhemmalle kolleegalleen autoista ja siitä, miten vuosi sitten lomalla hallissa vastassa oli Ford Fiesta. Juttuhan on niin, että Fiestassa ei ole mitään vikaa, mutta sellainen Vilholla oli juuri 7 viikkoa ja auto on muutenkin tuttu. Vilho muistelee kaiholla takavuosien yllätyksiä, kun vuokrafirma on muistanut kanta-asiakasta ilmaisella upgradeauksella. Erilainen auto on plussaa, vaikka ei Corsissa ja Fiestoissa mitään moittimista ole. Työpaikan ovella katsotaan Miniä ja Vilho kertoo, miten kolme kohdalle tullutta Miniä ovat aina olleet yhtä juhlaa ja auton näkemisestä tulee aina hyvälle tuulelle.
Ja nyt Münchenissä sympaattinen tyttö autovuokraamon tiskillä ehdottaa Vilholle Miniä. Voitte arvata vastauksen.
Autonavaimien saaminen ja ajoneuvon paikantaminen on reissun alkumetrien keskeinen tapahtuma.
Videot, tekstit ja muistikuvat varmistavat sen, että autolle päästyään Vilho rentoutuu jotenkin ensimmäistä kertaa ja toimii aivan kuin täydellinen höpönassu. Kaikki asiat tehdään toki systemaattisesti, mutta kaksi kertaa. On oikeastaan väärin sanoa, että Vilho rentoutuu, sillä todellisuudessa Susivuori on ollut lentokoneessakin rento, mutta autotallissa ollaan oikeasti sen viimeisen hypertarkan seulan edessä: Onko auto niin ehjä, kuin paperit sanovat? Löytyykö siitä naarmuja, lommoja tai kiveniskemiä tahi muita vikoja ja puutteita, joita ei ole listattu?
Auton saaminen on suuri helpotus, mutta ajoneuvon tarkastaminen on ensimmäinen päivän tehtävistä, johon ei kukaan ole sanellut aikataulua. Se vie sitten aikansa.
Vilho kuvaa puhelimella, videolla ja kameralla auton. Tekee muistiinpanot kilometreistä ja varaa vesipullon, leivät, navigaattorin, puhelimen, muistiinpanovälineet, aurinkolasit, videokameran, videokameran jalustan, maskottijäniksen ja vuokratallin portin magneettikortin valmiiksi.
Missä ihmeessä on se magneettikortti ulkoporttia varten? Se ei ole muovitaskussa vuokrapapereiden kanssa, se ei ole repussa, ei housuntaskussa ei auton pullolokeroissa, eikä pusakassa. Mihin helvettiin Vilho sen pisti turvaan? Tallissa on sellaiset 25 astetta lämmin, vaikka seinät ovat auki ja kerros on korkealla. Susivuori pyyhkii hikeä ja avaa taas oven.
Ovikortti on laitettu lompakkoon turvaan, luotto-ja ajokortin kanssa tiskillä, ettei se taittuisi tai katoaisi. Vilho asettaa sen nyt nätisti keskikonsoliin saataville ja käynnistää auton. Vilho on a) loman tarpeessa ja b) oma itsensä.
Päästäkää Vilho ja Mini jo Baijerin teille, päästäkää!
Vilhomobiili, uusin malli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti