0530 Vilho nousee nukuttuaan jotain tunnin ja kahden väliltä, onneksi takana ovat sentään iltaunet ennen pesuhuoneen siivousta ja loppupakkauksia. Kassit ovat valmiina, asunto on siivottu, eikä Annikin käsiin jää kotona mitään kaaosta. Kuudelta Vilho on jo pysäkillä ja siitä sitten vähitellen kentällä ja kentän rituaaleissa. 0729 miehemme on lentokoneessa penkillä 13A. Taivaalle päästään hieman kahdeksan jälkeen.
Viedään elokuun viimeisiä päiviä. Nääntynyt Vilho linkuttaa kesälomalle pitkän kesän jälkeen. Hän on samanaikaisesti täysin toimintakykyinen ja siipirikko, samalla innostunut sekä uupunut. Tekemistä on ollut paljon ja kaikki toteutetaan rutiinilla, suunnitelmien mukaan. Silti tuossa menossa on jotain zombimaista puskemista, suuntana pelkästään eteenpäin. Eihän Vilholla mitään hätää ole, mutta vapusta asti katseltu kesä kaikkien toisten lomien tullessa, mennessä ja päättyessä jättää Vilhon aina vain toimistolle, pyöränsä selkään ja marketin kassajonoon: Loputtomiin rutiineihin ja rannattomalle merelle samanlaisten lukemattomien laineiden laskentaan.
Kolme viikkoa sitten Vilholla oli edessään 17 työpäivää ja kolme maratonia - loma tuntui aika kaukaiselta. Työpäivät on nyt arkistoitu leimauslaitteen kitaan, juoksut on juostu ja helteet miltei haihtuneet ja sehän tarkoittaa sitä että kaverukset Airbus ja Vilho lähtevät Saksaan eli Müncheniin.
Päivä on aurinkoinen, lentosää erinomainen, olkoonkin että viilenevät yöt ja kuumenevat päivät tuottavat taivaalle utua, joten näkyvyys on harsoinen korkeuksissakin.
Susivuoresta kuoriutuu tarpeen tullen miltei konemainen suorittaja, mitä Vilhoa tuntevienkin on vaikea välillä käsittää. Vilhon uneliaan epävarma, pikkuhermostunut pohdinta purkautuu parhaimmillaan yllättävän järkevän suunnitelman konemaiseen toteuttamiseen. Omituista Vilhossa on se, miten pikkupoikamainen epävarmuus ja rasittava hermoilu loppuvat jossain vaiheessa ja Susivuori nousee tehtävänsä tasalle ja onnistuu suorituksessaan. Hämmentävää on myös se, miten tuo kotimainen toppahousu, tämä maalaismainen crocsien kuluttaja pystyy pitämään joviaalin, systemaattisen maailmanmatkaajan imagonsa piilossa lähes kaiken aikaa ellei äärimmäinen pakko sitä kisko Vilhosta esille. Kuten tänne asti lukeneet kaikki tietävät, mieluiten Vilho on hiljaa, hamuilee punaviinilasia huuli mutrussa ja jättää vaimolleen suhdetoiminnan, järjestelyt ja muunmuassa ajattelemisen ellei pakko toisin sanele.
Maailman kenties tylsimmässä henkilökuvassa Vilho kuitenkin juuri nyt painelee liukukäytävää alas vasemmalle tullin ohitettuaan. Kulkee sitten pitkää tunnelia - jatkuvasti muita ohitellen - pitkin Münchenin lentoaseman keskusalueelle, yhtään hapuilematta edelleen P6-sektorille "jossa kaikki on" ja johon ei kuitenkaan päädy jos harhailee. Vuokraamoalueella hän varmistaa Hertzin taulusta autonsa parkkipaikan - se on tosiaan 651- ja samassa Vilho kulkee jo parkkihallin itäisille hisseille, ohittaa 13 työmatkailijaa ja nappaa yksin hissin kutoseen, pyörähtää tottuneesti oikealle autorivistölle ja löytää musta Fiestansa oikealta paikalta.
Auton kanssa hoidetaan kaikki rutiinit, edelleen konemaisesti. Melkoisen pian väsynyt Vilho ajaa hallitusti pois parkkihallista ja suuntaa etelään, Bad Töltziin. Saksassa lämpötila nousee pian ja mittarin 21 astetta vaihtuu lukemiin 26. Sää on utuinen, ruoho on vihreää ja tunnelma kesäinen, olkoonkin että maissipellot kertovat jo elokorjuun ajasta. Vilho katoaa määrättömille, 6-8-kaistaisille saksalaisteille, horisontissa näkyvät pian ensimmäiset vuoret.
Ja näihin samoihin aikoihin Itävallassa satoi lunta. Täällä ei ole mitään nähtävää, hajaantukaa.
VastaaPoistaTerveiset. Sää on mitä ilmeisemmin vaihdellut rajusti. Emäntä puhui jotain neljästä lämpöasteesta pari päivää sitten, lienee tuota lumiaikaa. Tämän tarinan myöhemmissä hetkissä helle taittuu valtavalla ukkosrintamalla, sateilla ja lämpötila putoaa kohti kymmentä, asettuen torstaina kuuteentoista.
VastaaPoista