Susivuorille tästä tulee lepopäivä, jolloin ei lähdetä erikseen vuoristoon.
Vilho nukkuu pitkään. Seuraavaksi hän tutkii talon pientä puutarhaa joen kupessa. Cinca-joki kohisee taustalla aina tasaisena.
Puutarhassa on tomaatteja ja kaikenlaista muuta hyvää. Sivummalla on iso puska rosmariinia.
Pihan puutarhakopissa on iso grillitakka ja polttopuuta halkotavarana.
Huolimatta päivän vetelyydestä, Susivuoret lähtevät kävelylle omasta pihastaan, sillä tästäkin menee reitti, GR 19. Joen sivuhaarojen kosket tekevät jo alkumatkasta aika komean ja pienen kävelyn aikana nousua tulee parisataa metriä. Pian maisemat ovat jo melkoisen komeat, sillä vuoriahan on Bielsan maillakin joka suunnassa.
Iltapäivällä palataan ja Vilholla on aikaa olla hetki vielä auringossa oluensa kanssa, sitten vuoret peittävät iltapaisteen ja pihalla alkaa tulla viileä. Naapurin kissasta on tullut Vilholle hyvä kaveri ja pyhäpäivää vietetään hetki vielä pihalla kissa kainalossa.
Illan hämärtyessä Vilho pistäytyy ranskalaisille suunnatuissa rajakaupoissa – liikkeet ovat normaalisti auki. Matkaan tarttuu muutama viinipullo ja samalla reissulla hoituvat muutamat tiedusteluhommat ja roskien vientiä.
************************************
Torstaina on edessä retki Añisclon rotkolle Ordesan ja Monte Perdidon kansallispuistossa.
Nyt mennään ensin etelään ja lähdetään sitten Escalonasta pitkälle ja kiemurtavalle tielle kohti luonnonpuistoa. Tiellä ei onneksi ole liikennettä, sillä se kulkee hyvin kapeana vuorten kuvetta ja on paikoin hieman huonokuntoinen. Täällä on paljon korppikotkia kiertelemässä, jopa kymmenittäin. Korppikotkat ovatkin tulleet tutuiksi oikeastaan vain Espanjassa Susivuorille, tosin Kreetallakin niitä liiteli.
Añisclon rotkoa katsotaan ensin ylempää ja paikkahan on melkoinen spektaakkeli. Ylhäältä näkee hyvin, miten suuri vuori on revennyt synnyttäen rotkon ja nyt siellä pohjalla virtaa syvällä vettä.
Alemmaksi pääseminen edellyttää taas kieputusta kapealla tiellä. Turisteja on liikkeellä, mutta etupäässä autoja näkee näköala- ja parkkipaikoilla. Onneksi, sillä autojen kohtaaminen tälläkäään tiellä ei ole mitään herkkua.
Alhaalla pääse tekemään rotkomiljöössä tunnin kierroksen, sillä tänne on tehty polkua ja siltoja. Susivuoret kiertävät reitin myötäpäivään ja se on hyvä valinta, sillä näkymät oikeastaan vain paranevat siten loppua kohden.
Reitillä on muutama silta, joiden alla vesi kulkee uskomattaman kaukana alhaalla hillittömän rotkon pohjalla. Vaikutelma on aika raju, kun aika tavalliselta polulta pusikosta tulee pikku sillalle, jonka alla onkin sitten tolkuton kuilu ja toisella puolella taas leppoisaa polkua.
Vilho ei pääse rotkoreissulla pahemmin himoitsemilleen vuorille, mutta tulee sitä muutaman sadan metrin nousu tehtyä takaisin ylemmälle parkkipaikalle, jonne Susivuoret ovat pysäköineet. Rotko on kuitenkin ehdottomasti reissun arvoinen, ei moita kanjonia ole aiemmin seurueelle vastaan tullut.
Ainsassa poiketaan taas Dian myymälässä eväitä hakemassa ja Vilho löytää myös kotiin tuotavaksi pullon Montilla-Moriles -viiniä, jota voisi kutsua manzanilla-sherryn sukulaiseksi.
Illalla pakkaillaan ja kirjoitellaan, seurataan Katalonian tilannetta ja Eurooppaliigaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti