Vilho ajelee päivän aikana lukuisista maksutieporteista vihreää kaistaa ja automaattinen laite tuulilasissa piippaa kassavirtaa tieyhtiölle.
Voisi melkein yleistäen sanoa, että Portugalissa ei useinkaan ole samanlaista tiejärjestelmää kuin monissa muissa maissa. Nimittäin useissa maissa teitä on kärjistäen kolmea tasoa: maksullista moottoritietä, hyvää maantietä ja sitten "huoltotietä". Huoltotie on Vilhon termi sellaiselle tielle, joka kiertää kaikki kylät ja liikkeet, kaikki liittymät, teollisuusalueet ja risteykset. Huoltotiellä nopeusrajoitus vaihtuu jatkuvasti, mutta paikalliset ajavat koko ajan täyttä tilannenopeutta tuolla taajamien, kiertoliittymien ja takapihojen tiellä.
Monissa maissa voi ajella sitä maksutonta, keskikategorian tietä ilmaiseksi, ja meno on edelleen sujuvaa ja maantiemäistä. Portugalissa tilanne on usein se, että keskimmäistä tiekategoriaa ei ole, vaan maksutielle ainoa vaihtoehto on mainittu taajamatie, jonka matkanopeus on herkästi 50-60 km/h. Vilho näkee kaikkitietävästä navigaattorista, että matka-aika ilmaista tietä pitkin on sellaiset 5 tuntia - maksutiellä mennään perille kahdessa tunnissa. Vaikka nämä vaellukset ovat vauhdittomia, niin todellisuudessa Vilho tietää miten vaarallista nykivä, impulsiivinen pikkutieajelu on tässä maassa. Nyt on aika sijoittaa itseensä parikymppiä ja siirtyä moottoritielle - se saattaa olla isossa kuvassa kaikkein halvinta.
Kuusikaistaisen moottoritien leikatessa paikallista maaseutua Pombalin kaupungin tienoilla, Vilho ajaa auton huoltamoseisakkeelle, josta löytyy suurehko ravintolarakennus. Matkalounaaksi valitaan sämpylä tai voileipä sandes. Vielä täälläkin erikoisuutena on leitão, juottoporsas - se on matkaravintolan mainostettu spesialiteetti. Joten Vilho omaa sanastoaan käyttäen pääsee paikkaamaan aiemman porsaan puutteen niin sanotusti takaovella.
Sandes de leitäo on matkaravintolassa suuri grahamsämpylä, joka on halkaistu saranaksi ja sitten puolitettu eli katkaistu pituussuunnassa. Sisällä on pelkästään paahdettua kinkkua. Kinkku muistuttaa joulukinkkua, se on siis vaaleanruskeaa ja koostumukseltaan hieman kuin broilerinlihaa. Kinkku on jotenkin tasaisemmin mehevää kuin joulukinkku, ei ylitsevuotavan kosteaa mutta kuitenkin kokonaan mehukasta, pehmeää mutta jämerää tavaraa. Sämpylä on yllättävän täyttävä - pariskunta kiittelee mielessään sitä, että matka ei vienyt minnekään pöytäliinapaikkaan, jossa kokonainen porsas toimitettaisiin perunavuoteella. Tämän aterian jälkeen pystyy vielä sovittamaan itsensä ratin ja penkin väliin, kylläisenä kylläkin.
Merkilliset liittymät vievät Vilhomobiilin konseptihotelliin lähelle Lissabonin lentokenttää, kehätien tuntumaan. Sankarimme ovat väsyneitä, ja aluksi hotellissa vain levätään hetken. Sitten Vilho lähtee tiedustelemaan autolla ruokapaikkaa ja huoltamoa. Liittymäviidakon ja 4 liikenneympyrän kautta Vilho paikantaa mega-ostoskeskuksen ja onnistuu kieputtamaan itsensä vielä takaisin hotellillekin. Vedettyään autossa syvään henkeä, Vilho lähtee uudestaan liikkeelle ja ajaa toista reittiä eteenpäin, kunnes löytääkin bensa-aseman.
Tankkaus tapahtuu Portugalissa siten, että kassalla maksetaan yleensä ensin vaikka 40 euroa ja sitten kone antaa bensaa 40 eurolla. Vilho kysyy apua toisella mittarilla olevat pojalta ja saa ohjeen puhua kassan kanssa. Vilho menee kassalle änkyttämään, että nyt pitäisi saada tankki täyteen, eivätkä ennustajan lahjat oikein riitä sanomaan paljonko se pennilleen maksaa. Vilho saa tankata vapaasti kallista portugalilaista polttoainetta tankin täyteen ja maksaa kassalla viimeiset menovedet tällä erää. Kaikki ovat hyvin ystävällisiä ja kielitaitoisia.
Vilho laskee, että voi viedä Annikin syömään ostarille ja sitten auton kentälle 10 kilometrin päässä näillä tankkauksilla. Auto ei juuri mitään kuluta ja aamulla lähtö on siihen aikaan, ettei mieli tee tehdä mitään ylimääräistä.
Pariskuntamme syö ostoskeskuksen ravintolassa erinomaisen pihvin pilkkahintaan. Pikaravintolahenkisessä paikassa voi valita lihat, kastikkeet ja paistoasteet - sitten annos kootaan ja grillataan oikeastaan silmien edessä. Raaka-aineet ovat kunnossa ja homma käy pienen hampurilaisannoksen hinnalla. Aterian jälkeen marketista haetaan viimeiset eväät illaksi.
Konseptihotellissa alkaa miljoonan muovipussin marssi, kun matkalaukut puretaan ja pakataan kertaalleen. Pesuhuoneen hiustenkuivaaja on erittäin monipuolinen kapistus - ulkoisesti se näyttää defibrillaattorilta, mutta napeista painelemalla Annikki saa tukankuivaajasta radiolähetyksen soimaan. Vastapesty Vilho pysyykin hyvin paikallisen jalkapallojättiläisen Benfican peliselostuksesta ajantasalla, kun hiustenkuivaaja karjuu 3-0 maalia Vilhon poistuessa toilettimodulista. Suomalaisjörrikkämme sanoo ovella vielä varmuuden vuoksi "anteeksi ja kiitos" pesuhuoneen kaikille kalusteille, tukankuivaaja jatkaa räyhäkkäästi vaatien keltaista korttia Vilhon sulkiessa oven.
Viimein hotellihuone hiljenee ja kaikki pussukat on saatu typistettyä repuiksi ja matkalaukuiksi. Edessä on muutaman tunnin yöuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti