Chartres. Toinen päivä

Aurinkoisuus jatkuu.
Niin myös kiireettömyys. Ranskalaisissa hotelleissa ei yleensä aamiainen kuulu hintaan, joten matkalaiset pysähtyvät vain juomaan läheisessä huoltamon briossi-baarissa maitokahvit. Erinomaista, vaikka hintataso on toista kuin tutussa Italiassa eli 2,5 € kuppi.

Päivän ohjelmaan kuuluu ainoastaan tutustuminen katedraaliin. Siellä ja alueen toisessa tärkeässä kirkossa, Saint-Pierressä vietetään pitkään.

Koululaiset ovat pukeutunet naamiaisasuihin tänään - teinit liikkuvat koulujensa pihoilla ties missä asuissa ja ovat muuten kuin teinit kaikkialla: estoisia mutta aitoja, innokkaita ja puoliksi esiintyviä, puoliksi epävarmoja.

Katedraali on korkealla paikalla ja hallitsee maisemaa laajasti. Sen luokse saapuminen ja sisätilat ovat maltillisempia kokemuksia. Näistä rakennuksista voi nauttia taideteoksina, ylevinä monumentteina, mutta yksityiskohtien arvostaminen edellyttäisi motivoitunutta tuntemista, perehtyneisyyttä.

Vilho ei kanna murhettakaan  maailmassa vaan katselee kirkkoa kiireettömästi ja kysymyksittä. Keskilaivan lattian labyrintissä voi havaita uskonnollista virittäytymistä, kun hartaat ihmiset kiertävät rukouksen hengessä lattiakuvion mukaista reittiä. Turisteja on kaikkiaan vähän, monet ovat ranskalaisia, pääasiassa vanhempaa väkeä. Niin on yleensäkin Vilhon ja Annikin matkoilla.

Valokuvia, videoita, tottunutta katselua. Vilho nauttii olostaan, rauhallisesta kohteesta joka kuitenkin on ylevä - tietysti hyvinkin ylevä, mutta Vilhon mielessä kuitenkin vain yksi kirkko satojen nähtyjen joukossa vaikka etäämmältä se onkin ilmestys.

Annikki tahtoo syömään. Löytyy pohjoisafrikkalaistyylisen ravintola, aiemmin katedraalille tultaessa  nähty kiinnostava ruokapaikka. Vilho tilaa couscousia ja karitsaa, Annikki tajinea luumuilla.
Couscous toimitetaan omassa kulhossaan ja karitsaa on valtava kimpale isossa liemikulhossa, jossa on myös juureksia. Annikin ruoka on saviruukussa: papuja, kikherneitä, luumuja ja karitsanlihaa. Annokset ovat suuria, erittäin maittavia. Karitsanliha on mureaa ja valmistettu läskeineen ja luineen ja maku on täyteläinen.
Ranskalaiseen tapaan veden kanssa ei konstailla, se tuodaan hanasta savikannussa pöytään. Tällä kertaa ei ole leipää eikä alkupaloja, onneksi, sillä pääruoka on yhtä mittava kuin maittavakin.
 Annikki haluaa kysyä punaisesta chilitahnasta, joka tuodaan pöytään metalliastiassa. Kyllä, se tosiaan on harissaa, joka tuli matkalaisille Marseillessa hyvin tutuksi. Isäntä näyttää miten sitä voisi käyttää; hän tuo uuden kulhon, nostaa siihen lientä ja sekoittaa liemeen hieman harissaa, kaataa sitten maustunutta lientä molempien annokseen. Talon harissa on vahvaa ja on harhaanjohtavaa puhua chilistä, mutta se on helpoin tapa kertoa mistä on kysymys. Harissa näyttää tomaattiselta pyreeltä, sen tulisuus on polttavaa mutta omanlaistaan: Vilho on pepperonimies ja hän pitää kovin harissasta.

Ruokailu on suoritettu ja siitä on selvitty kunnialla: ateria oli mittava! Annoshinnat ovat jotain 14-15 euroa ja Vilho maksaa 30 €. Ulkona on edelleen ihastuttavan lämmintä, kirkasta, aurinkoista. Vilho ei saa tarpeekseen auringosta, se tuntuu rauhoittavan ja alleviivaavan sitä, että nyt ollaan vapaalla. Auton luona koululaiset ovat vielä kostyymeissään. Vilho miettii miten osa noista tytöistä on pian uskomattomia sydäntenmurskaajia, matkalla ranskalaisdaameiksi jotka osaavat olla myös tyylikkäitä. Lopultakin Vilho muistaa vuosien päästä Chartresissa syödyn karitsaisen couscousin, silloinkin vielä kun valokuvatkaan eivät palauta mieleen mitään erityistä kirkon kauniista goottilaisisesta ornamentiikasta. 

Kaupassa käytyään luvassa on taas lepoa matkalaisille. Vilho nukkuukin kuin lapsi juotuaan pari lasillista makeaa viiniä, jota ei aiemmin koskaan edes tuntenut. Niitä on Eurooppa täynnä, ja Vilho juo niitä mielellään etenkin hotellihuoneissa, koska ne kuluvat hitaasti.

Ilta on vauhditon. Valmisteluja, kuvien katselua, videoita, selvittelyjä Internetistä, viiniä. Annikki on ostanut macaroneja, paikallisia makeita, kerrostettuja pienoisleivoksia.Niitä maistetaan ja Vilho lukee Vernen kirjaa 80 päivässä maailman ympäri.  Juodaan kuohuviiniä, myöhemmin Chablis'ta. Ilta on lämmin, aurinkoa riittää pitkään. Upeaan housupukuun laittautunut täti tv:ssä kertoo tulevasta säästä. Vaikuttaa siltä, että Vilhon aurinko menee muutaman päivän päästä pilveen ja alkaa sataa. Tämä jää nähtääksi. Vilho on asettanut navigaattoriin kohteeksi Orléansin, mutta suuntana sitten on Blois, Cheverny.