Vilho nousee 0910 ja alkaa raivata aamiaistilaa keittiöstä. Vuorossa on reilu neljän paistetun munan setti, sillä kananmunia on paljon jäljellä. Retkeilytyyliin rasva paistamiseen ilman ruokaöljyä järjestyy pannulle viskotuista salamisiivuista ja juustopalasta ja pian Vilho jo saakin aikaan muhkean munakkaan. Kahvia ei pahemmin ole, joku Nescafé-pussi sentään vielä. Vilho yrittää sen jälkeen juoda myös turkkilaistyylistä pikakahviaan, mutta se on loppuun asti kamalaa.
Tietokoneen avattuaan Vilhon eteen pamahtaa pian, kello 1005 espanjaksi Alerta mundial -uutistoimiston twiitti: Paavi Franciscus on kuollut. Asia on pakko mennä kertomaan Annikillekin, vaikka tämä on suihkussa.
Papa Francesco, kuten Italiassa sanotaan, on kuollut aamulla kello 0735. Myöhemmin käy ilmi, että hän on saanut aivoinfarktin, vajonnut koomaan ja tästä on johtunut peruuttamaton sydämen ja verenkierron toiminnan romahtaminen. Vatikaanin mukaan syynä on ollut Paavin sairastamat monet sairaudet kuten keuhkokuume, valtimoverepaine, diabetes ja hengitystieinfektiot. Ensimmäinen eteläamerikkalainen ja ensimmäinen jesuiittapaavi kuolee 88-vuotiaana.
Kun Giovanni Paolo II kuoli 2.4. 2005, Susivuoret majailivat Veronassa ja olivat juuri palanneet päiväreissulta Parmasta. Seuraava paavi kuolikin eläkkeellä, ei virassa. Sitä tapahtumahetkeä Vilho ei muista, mutta tuskin hän oli Italiassa tai edes rajan tuntumassa kuten nyt. Nyt käykin ilmi, että sattumanvarainen Paavin näkeminen kuukausi aiemmin Roomassa jäikin sitten ainoaksi tutustumiseksi tähän paaviin. Silloinhan Paavi palasi viimeinkin sairaalasta, viimeiselle työrupeamalleen.
Rijekassa Paavin kuolema ei näy kyllä mitenkään, eikä kuulu. Tässä rantakaupungissa eletään sitä loputonta sunnuntaita kello 1522, eikä täällä näy sen enempää Pääsiäinen kuin Paavin menehtyminen.
Susivuoret käyvät Rijekan katedraalilla, tämä lähinnä pyöreä St. Vitukselle omistettu kirkko on lähinnä barokkityyliä, eikä kovin unohtumaton. Väkeä liikkuu hieman ja hetken Susivuoret seuraavat opastettua turistiporukkaa, joka seuraavaksi menee roomalaiselle portille, joka on nykyään heikkokuntoinen asuintalo. Sen tuntumassa on kuitenkin roomalaista kivirakennelmaa, jonka jykevyys ja tuttu muoto paljastavat alkuperäiseksi. Vilho ihailee pohjarakennelmaa joka on massiivinen, selvästi roomalainen ja käytännössä ikuinen. Tässä on ollut paikallisen varuskunnan asutusta, silloin kun tämä oli roomalainen Tarsatica.
Turisteille näytetään myös kävelykadun 1700-luvun kellotornia, siihen asti Susivuoret peesaavat porukkaa, mutta lähteävät sitten katualueen toiseen päähän ja sieltä bussiterminaalin kautta rantaan. Rannassa on ravintola-hotellilaiva ja muutamia jahteja. Satama-altaassa, tai ei tämä mikään allas ole, on valtavasti kalaa ja muurin kivirankenteista Annikki bongaa sekä merivuokon että meritähden. Kaloja on vesi aivan täynnä, useita lajeja.
Susivuoret kävelevät satamarakennelman jykevillä kivillä ja aurinko alkaa paahtaa jo kovaa. Vilho soittaa vanhalle Äidilleen. Koto-Suomessa sataa vettä, mutta mummolla ovat asiat hyvin. Susivuoret palaavat asunnolleen pienen lenkin jälkeen. Äitihän on edesmenneen Paavin ikätoveri. Vilho on kuitenkin tehnyt Äidilleen selväksi, että ennen sataa vuotta ei anneta peräksi yhtään. Silti Vilhon ikäinen ihminen operoi aika usein edellisen sukupolven eloi vanhojen ihmisten kanssa ja argentiinalainen Paavihan oli ensin ihminen, vanhus ja vasta sitten Paavi.
Vanhusten keski-ikäiset lapset ja joukko muita tietävät minkälaista ikääntyvän väestömme kanssa toimiminen on. Kaikkihan olisi hyvin jos me emme tietäisi koko ajan kaikkea vaikkapa paavin kuulumisista, eikä lääketiede tulisi apuun joka hädässä. Selvää on sekin, ettei tämä paavi "jäänyt eläkkeelle", koska hän ei halunnut luoda uutta käytäntöä, koska edellinen jäi. Seuraavalle luopuminen on helpompaa.
*
Kenties olisi tärkeämpää ‒ vaikkapa valtiotasolla ‒ se, että maailman suurimman talouden johtoon saataisiin henkilö, joka ei ole täysin seniili eikä mielellään myöskään umpihullu. Ehkä joku nuori, vaikkapa Vilhon ikäinen viiskymppinen?
*
Illalla syödään paikallisessa sataman ravintolassa. Keitot ensin, Annikille tomaattia, Vilholle kirkkaassa liemessä naudanlihakeittoa, nämä ovat vitosen hintaluokkaa. Vilholle riittää tänään bufala-pizza, Annikki tilaa mustekala-annoksen. Viinilasien kanssa lasku on viiskymppiä. Tyytyväisiä ollaan ruokaan ja palveluun, lisäksi kotiin on matkaa ehkä sata metriä.
Susivuorten Kroatia osuus näyttää tulevan maaliinsa vähitellen. Illalla pakataan ja tehdään "paperitöitä" ja valmistaudutaan ynnä levätään. Sää on ja säilyy kesäisen lämpöisenä.
Niin, aina jaksaa Poroa hämmästyttää miten vähällä järjellä maailmaa johdetaan. Kaikki keskeinen tieto, kaikkien päätösten tueksi on kaikkien saatavilla, koko ajan ja välittömästi. Ainakin niissä osissa maailmaa, joiden johtajavalinnat heiluttavat sitten sitäkin osaa maailmasta, jossa se tieto ei ehkä ihan yhtä helposti ole saatavilla. Silti menee yleensä aina metsään. Tekoälyn ei kovin kummallinen tarvitse olla, jotta se voi valloittaa koko maailman.
VastaaPoista