Vilhon noustessa vasta 0950 vaimo on ehtinyt jo ulos ja cappuccinolle. Keli on vähän pilvinen, mutta hyvältähän se näyttää, lämmintä lienee luvassa.
Viltsu on nukkunut nyt hyvin ja riittävästi edellisen, raskaan ja pitkän päivän jälkeen.
Aamiaisen jälkeen Vilho askartelee asunnon Illy-kapselikoneen kanssa ja saa siitä kahvin pihalle. Masiina haukkaa harvinaisia, ainoastaan Illyn Iperespresso-mallisia kapseleita, eikä näitä saa kuin erikoisliikkeistä. Respassa ovat euron kappale, talo tarjoaa kaksi asukkaille. Vilho saa hyvän espresson ja päivä alkaa näyttää vähän kirkkaammalta.
Asuntoa pitää hieman siivota, keittiö on niin pieni pöydiltään, ettei siihen voi kasata mitään. Vilho tiskaa ja touhuaa muutenkin. Annikki palaa.
1120-1258 kaksikko tutkii Triesten pääkohteita. Nyt kavutaan melkoiselle kukkulalle, jossa on näyttävä linna, muinainen katedraali ja roomalaisraunioita. Vilho keskittyy roomalaiseen forumiin. Täällähän se tietysti on miltei korkeimmalla paikalla, niin kuin usein tuntuu olevan tapana vähän etäisemmissä kolonioissa. Vilho ajautuu omaan hajamielisyyteensä, katselee muinaisia kiviä, miettii yksin forumilla antiikkia. Sivummalla on pientä hulinaa, tyhjä rauniopaikka ei ketään puoleensa vedä. Pari työmiestä tulee sivummalta ja laskeutuessaan forumille jonkun pylvään kappaleen kautta palauttavat Vilhon tähän hetkeen.
Viereinen katedraali Cattedrale di San Giusto Martire on rakennettu sekin roomalaisen temppelin päälle ja paikalle, sen alla onkin antiikin rakenteita nähtävänä. Kirkkohan on katedraaliksi todella pieni, mutta on tietysti hienolla paikalla täällä kukkulalla, josta merellekin näkee.
Alempana on vielä roomalainen kaariportti, nykyään se on miltei puoliksi talon seinää ja raskaasti rekontruoitu. Ennen porttia Vilho on kuitenkin saanut suru-uutisen Suomesta ‒ Vilhon kanssa samanikäinen työkaveri on kuollut. Parhaat viedään aina ensin ‒ eihän tässä voi muuta sanoa, pohtii Vilho. Muutama viikko sitten vielä juteltiin ‒ kuten nykymaailmassa, kollega oli melkein aina etänä, mutta kävi silloin viimeisen kerran toimistolla.
Alas tullaan tältä mäeltä ja päädytään kadulle, joka kulkee ns. kreikkalaisen teatterin ohi. Tämä on tosissaan löydetty vasta ennen toista maailmansotaa ja sittemmin rekonstruoitu pariin otteeseen. Nyt, kadun toisella puolella, on joku virastorakennus, mutta selvähän se on, että täältä on näkynyt merelle, sen verran teatro on vielä rinteessä. Jossain tämän kukkulan kupeessa tai talojen alla on edelleen kylpylöitä, palestra ja ties mitä raunioita, jotka löydetään; tai sitten ne ovat jo kadonneet muruiksi tai muihin rakennuksiin tahi ikuisen maan uumeniin.
***
Palatessaan Susivuoret hakevat noutoruokaa italialaisesta paikasta, joka on erikoistunut nimenomaan mukaan myytäviin kotiruokiin. Vilholle tulee paria lasagnea ja hyvännäköisiä paistettuja perunoita sekä broccolia. Annikki valitsee täytetyt munakoison ja kesäkurpitsan. Toinen lasagne on ricotta-pinaattitäytteinen, toinen perinteisempi lihalasagne. Ruuat ovat itse asiassa aika arvokkaita tällä alueella, mutta paikka on klassinen kotiruokamesta, eikä mikään pikaruokapaikka. Kotona syödään hyvällä halulla. Pian Susivuoret huomaavat, että annoksista riittää myös illaksi.
Iltapäivällä 1350-1527 Vilho on omin päin ravaamassa kaupungilla. Nimittäin maanmainio Susivuoremme on tehnyt traagisen virheen ja jättänyt videokameran HDMI-piuhan roikkumaan Rijekan asunnon telkkariin. Voimme kirjata näin matkan ensimmäisen selkeän tappion: kymmenen euron piuha on unohtunut, vaikka asumuksia on ollut vasta kolme tuossa vaiheessa. Tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, mutta Rodoksella Vilho muisti ajoissa ja kävi johtonsa hakemassa. Tätä johtoa siis käytetään siihen, kun videokameran tuotoksia katsotaan illalla moderneista telkkareista.
Vilho käy Via Giulialla isossa eletroniikkaliikkeessä, mutta HDMI/micro-piuhaa ei hyllyssä ole. Paikka on muuten vähän piilossa olevalla ostarilla pankkirakenneuksen kupeessa ja anonyymien liukuovien takana. Täällähän on pari kerrosta puoli-unista ostoskeskusta ja Vilho menee sähköliikkeen jälkeen yhä piuhattomana kotitarvikkeita myyvään RisparmioCasaan. Pian Vilho on veitsihyllyllä ja ostaa pienen vihannesveitsen ja Äidin asunnolle kunnollisen sahalaitaisen leipäveitsen, koska asunnon tikarit ovat surkeita. Isompi veitsi on kai 9 euroa ja pikkuinen vitosen. Vilho nappaa penaaliaan varten pikkuviivottimen ja pari saksalaista 2B-lyijykynää. Vaikeaa on Vilhon olla ostamatta veitsiä tai kyniä: oikeastaan mahdotonta.
Kotimatkalla Vilho poimii nyt hiljaisesta Aldista sämpylät aamuksi. Hyvin tummat sämpylät osoittautuvat itsepalvelukassan tarkemmassa tekstissä pähkinäsämpylöiksi, joten Annikille pitääkin tuoda sitten viereisiä oliivisämpylöitä. Pähkinäsämpylät osoittautuvat erinomaisiksi, eipä tällaisia ole Suomessa nähty. Vilho nappaa mukaan vähän juomia ja kuplavesipullon, lisää mozzarella di bufalaa.
Iltaviideltä Susivuoret käyvät tunnin verran kävelemässä rannalla ja kuuluisalla laiturilla, Molo Audacella, joka on ollut pitkänä laiturina ja promenadipaikkana jo 1700-luvulla. Käydään vielä samoilla keskustan rannan paikoilla kuin viimeksi, väkeä on valtavasti liikkeellä ja tosiaan terassit täynnä kahvila- ja baariasiakkaita. Aurinko on iltaan asti lämmin, sää kerrassaan mainio. Rannan suurissa kortteleissa on muotiliikkeitä, enimmäkseen sieltä hinnaston yläpäästä ja nämä kaupat ovat huomaamattomina suurten vanhojen asuinrakennusten alakerrassa. Italialaiset naiset pysähtelevät tiuhaan ikkunoilla, maailman muodikkain kansa seuraa tarkkana mitä kevään tyylitarjonnassa on ‒ tämän Vilho tietysti huomaa.
Kotimatkalla ja toisenalaisissa suurissa kortteleissa Vilho huomaa kiinalaiskaupan kivijalassa. Täällä on länsimaiset myyjätytöt, mutta kiinalaiskauppa se silti on. Ja niinpä täältä löytyy uusi HDMI-piuha hintaan 5,90 € ja megakriisi on purettu. Juhlan kunniaksi mennään määrättömään kynähyllyyn ja vaivihkaan matkaan tarttuu harvinaisempi valkoinen kynäpari (mustalle paperille tarkoitettuja pänniä). Annikki löytää Italiassa tehdyt spaghettipihdit ja vielä napataan eurolla vesivärimaalikuppi ja samnahintainen edullinen kapsyylileikkuri.
Iltayhdeksältä pelataan San Sirolla Milanon derby. Tämä on Coppa Italian toinen osaottelu ja nyt haetaan Roomassa pelattavaan finaaliin toista joukkuetta. Ensimmäinen peli päättyi 1-1, joten tänään on kaikki vielä pelissä.
Vilhon kannattama Milan on ollut epäluotettava suorittaja kauden alusta asti, hävitty on ihmeellisille vastustajille ja kausi on sössitty jo ajoissa. Mutta Inter, keties Italian tämän hetkin vahvin joukkue, on silti voitettu toistuvasti tänä vuonna. Niin käy tänäänkin, kotistadionilla, mutta Interin kotiottelussa. Milan onnistuun täysin ja voittaa 0-3 Luka Jovicin kahdella maalilla, joita täydentää Tijian Reindersin osuma.
Hämmentävää on se, miten Milan yleensä voittaa kun Vilho on Italiassa ja aina kun Vilho on ollut stadionilla katsomassa ‒ niitäkin kertoja lienee puolitusinaa.
Mutta tämä, hyvin rauhallinen ja toimeeton päivä on melkein kuin lomaa Susivuorille, ja ehkä sekin tekee hyvää ja sallitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti