Aquileian kylään on sellaiset 40 kilometriä, mutta paikallisbussilla retkeen menee oma aikansa. Eipä siinä mitään, tästähän näkee vehreää ja vihreää kevätmaastoa, viinipeltoja ja taloja, kiinnostavaa puromaisemaa. Mutta palataan hetkeksi aamuun.
Vaikka kaksikko saapui Udineen vasta eilen, on aikataulutettu nyt niin, että tänään kannattaa seikkailla heti raunioille etelämmäksi, eikä jäädä huilailemaan.
Herätys on ollut 0750 ja 0940 on lähdetty.
Kello 1004 Annikki on ostanut bussiaseman kupeesta peräti kahdeksan lippua: Aquileain menopaluut ja samanmoiset vielä paikallisliikenteeseen maanataita varten.
Bussi odotellaan tovi, mutta sää on kesäinen, eikä tässä tarvitse muutenkaan hötkyillä.
1042 tämä bussimatka alkaa. Kyydissä on jonkin verran turisteja, sitten on koululaisia ja varmaan joku paikallinen muuten siirtymässä. Mennään tasamaata ja myöhemmin päästään tosiaan pienen puron varteen.
1108 saavutaan Palmanovaan. Tämä on hyvin merkillinen linnoituskaupunki, joka on monisarkaraisen tähden muotoinen ja kokonaan linnoitettu. Ympäristössä on vallituksia ja vallihautakin, maavallit ovat nyt suuria viheralueita pääsääntöisesti. Linnoitusmaisuus on säilytetty ‒ tietysti ‒ ja sen takia kaupunkiin pääsee vain parista portista ja ne ovat sen verran kapeita, että liikennevalot säätelevät sitä, tullaanko sisään vai ulos. Bussille ajoaukko ei ole suuren suuri, mutta rutiinilla siitä mennään.
Cervignano on seuraava maalikylä ja se saavutetaan 1127. Tänne tulee myös rata ja tämä on jo pienen kaupungin kokoinen.
1142 ollaan Aquileiassa. Voidaan varmaan aika turvallisesti sanoa, että tämän alueen se vanha ja alkuperäinen paikka on pitkälti Aquileia, roomalaisajan suurkaupunki. Suurkaupunkivaiheen ensimmäinen suuri takaisku tuli herra Attilan ja hunnien toimesta vuonna 452 ‒ reippaat hunniporukat tuhosivat kaupungin kokonaan. Yleensä joku tällainen takaisku tarvitaan, että syntyy raunioalueita Susivuorten ja muiden tepastella ihmettelemässä.
Susivuoret kävelevät forumin raunioiden sivuitse. Sinne on rekostruoitu muutama pylväsrivi. Suurin rähinä on varhaiskristillisen basilikan suunnalla, täällä on melskettä ja melkein kaikki museoalueen myymälät ja kuppilat. Täältä saadaan pääsylippu alueella entisöityyn villaan viidellä eurolla.
Hieman rekonstruoitu tai kaivettu villa on aika kesy esitys Vilhon mielestä. Tässä on komea suojarakennus, pihkaa tihkuvat komeat puupalkit ja korkea katto, näyttävät kiertoterassit. Tänne on rekonstruoitu mosaiikkeja ja vähän huonerakennetta. Mutta on hyvin vaikea sanoa, mitä tässä on ollut jäljellä. Yksi mosku on näistä se komein, lintuja ja muuta. Seinistä ei ole juuri mitään jäljellä, mutta tänne on kyhätty roomalainen sänky malliksi ja vähän jotain muutakin tekstiilitilpehööriä. Villa on nimitetty jonkun mahdollisen asukkaan mukaan, mutta siitäkään ei ole mitään takeita.
Villan eli rikkaan henkilön asuintalon rauniot jatkuvat pitkälle myös katoksen ulkopuolelle. Sillä niityllä näkyy seinärakenteiden osia ja muutamia mosaiikkeja. Susivuoret katsovat myös ulkona olevia pieniä liskoja ja miettivät, mihin suuntaan tästä vitosen villasta lähtisi seuraavaksi.
Palataan kaedraalin aukiolle, sillä siellä se rähinä on ja mahdollinen muu nähtävä. Sinne mentäessä Vilho näkee todella korkealla kotkan ja saa siitä pätkän videota. Havainto on sangen sopiva täällä kotkan kaupungissa.
Päätien toisella puolella on ilmaisraunioalueena asuinrakennuksia. Niissä on viemäröintiä ja mosaiikkeja, mutta raunioiden laatu (voiko sellaisesta puhua?) ei ole kummoinen täälläkään. Löytyy kuitenkin mahdollinen kylpylärakennus ja siellä on ihan mallikkaasti entisöityä mosaiikkeja.
Tämän pienen raunioalueen jälkeen Susivuoret painelevat jälleen katedraalin suuntaan, Annikki tosin ei kulje gelato-baarin ohi. Pian rouva Susivuori kuitenkin palaa melkoisten jäätelökuppien kanssa. Molemmille on kolmea makua, kaikki ovat kyllä hyviä. Sääkin on sen verran lämmin, että gelato sopii touhuun mainiosti.
Paikan paleokristillinen katedraali on vuodelta 1031 ja sitä on uudistettu kovasti reilut parisataa vuotta myöhemmin. Näyttävä rakennus ja siellä on myös kristillisen ajan mosaiikkeja. Susivuoret kuitenkin pidättäytyvät antiikissa ja katselevat tämän vanhan basilikan ympäristöä jäätelötauollaan. Täällä on antiikin pylväänkappaleita ja pari valtavaa muinaistolppaa on pystyssäkin.
Se on myönnettävä, että Susivuoret vilkuilevan toki kirkon sivusiiven merkillisiä mosaiikkeja, ne ovat vähän piilossa mutta löytyvät kun kirkon ovella käydään kurkkimassa. Huomio kiinnittyy erikoisiin hahmoihin. Näitä onkin miltei tusina lasin takana kuvakentässä, eivätkä Susivuoret saa selville mikä eläinveijari näissä on esillä. Suosikkiselitys on tietysti dinosaurus. Yhdessä versiossa se joko syö tai haistelee kukkia. Maanmainioita nämä kuitenkin ovat.
Susivuoret jatkavat kiertäen komean kivibasilikan tavoittelevat vesistön tuntumasta satamarakenteita. Puronvartta noustaan hyvin miellyttävälle nurmipenkereelle, jota reunustavat sypressit. Kaikki on vihreää ja sää on lämmin. Ylempänä on kyhmyjoutsen luomassa postikorttimaista näkymää omalta osaltaan. Paikalliset sammakot ovat totisesti soitimella ja pitävät melkoista ääntä, eivät nyt aivan mölysammakkojen tavoin, mutta vaikuttavasti kuitenkin. Sama meno jatkuu ylempänä, jossa alkavat jo antiikin satamarauniot.
Keli on kirkas ja Vilhon on vaikea nähdä mitä hän kuvaa, mutta korukameralla tulee silti sammakoista huikeita otoksia.
Sadetta tulee pilvenreunasta pari pisaraa, horisontissa on pyörinyt koko ajan vuorten suunnalla ukkosrintama, mutta parin pisaran lisäksi keliä ei tule. Hiostava sää jatkuu, mutta kesä on kestettävä.
Tosiaan satamarakennelmat ovat roomalaisinta, mitä täällä on nähty. Massiivisia kivirakenteita ja selviä lastauslaitureita. Näistä ei paljon puhuta opastuksissa, mutta Susivuoria ne kiinnostavat.
Ei olla pitkämatkalaisia, mutta lauantain bussiliikenne on harvanlaista ja täältä on nostettava kytkintä, muuten jäädään ukkossadetta pitämään sypressien alle koko yöksi.
Susivuoret pääsevät bussiin 1445. Se palaa samaa reittiä samojen kylien kautta.
1544 ollaan jälleen Udinen kaupungissa ja marssitaan kohti kotia. Matkalla poiketaan suuressa Spar-ruokakaupassa ja päästään 1639 asunnolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti