0800 on herätys. Rijekassa on kesäinen sää ja lämpöä luvassa. Susivuoret pistävät pillit pussiin ja pakkaavat pienen aamiaisen jälkeen tavaransa. Annikki vie myös roskia kilttinä turistina.
0930 lähdetään asunnolta. Bussiasemalla ei ole vielä kyytiä, mutta pian se saapuu. 0950 Susivuoret ovat istumassa bussin etuistuimilla ykkösrivissä.
1000 Bussi 940 lähtee Rijekasta kohti Triesteä, Italiaa.
1023-30 bussi on Opatijassa, Tämä on siis paikkakunta, johon mennään samaa rantaa pitkin Pulan suuntaan, jossa Susivuoret toissapäivänä kävivät. Reitti on hidas ja mininopeuksilla varustettu. Eli tällä kiekauksella ei päästä yhtään eteenpäin, mutta ainakin 30 minuuttia menee.
1100 ollaan tietullilla Kroatiassa. Täällä yksittäinen poliisi katsoo kyytiläisten henkilöpaperit, eikä EU-kansalaisten pahvit juuri kiinnosta. Toisin sanoen tämä tsekkaus menee nopeasti.
1116 pysähdytään Slovenian rajalla. Viranomaisia bussi ei kiinnosta ‒ eikä tästä kyydistä pääse pois koko maassa, kun pysähdystä ei ole. Muutaman minuutin kuski laittaa jotain maa-asetusta menopeliinsä, oli kysymys sitten ikkunan neljästä tietullilaitteesta tai jostain kenties ajopiirturin asetuksesta, mutta sama homma toistuu aikanaan Italian rajalla.
Isossa kuvassa tässä mennään pohjoiseen ja ylitetään suurta niemimaata leikaten tyvestä suoraan seuraavaan lahdenpohjukkaan. Tuossa nimessä on se käsitelty Pula ja monta muuta rantakylää. Täällä niemen paksummassa päässä maasto on aika karua ja kivistä, peltoja ja asutusta on harvassa. Slovenian puolella on enemmän kyliä ja vaihtelevampaa.
1152 tullaan Italiaan. Bussi pysähtyy rajalla, mutta viranomaiset viittoilevat sen eteenpäin. Vastaanotto on komea ‒ vastassa taitaa olla Guardia di Finanza, Carabinieri, Polizia ja vielä Esercito eli puolustusvoimat. Vähitellen laskeudutaan alas rantaan ja kohti Triesten keskustaa. Pienen kaartamisen jälkeen tullaan varsinaiselle katualueelle ja alempana meri katoaa näkyvistä. Vilho on näkevinään kuuluisan A-nimisen valtavan yksityispurren, mutta ehkä tuo on vain kuvitelmaa. Suuria konttialuksia näkyy muutama ja muitakin laivoja, jos ei nyt suuria risteilijöitä kuitenkaan,.
1215 ollaan perillä Triesten bussiterminaalissa, hallissa johon kyyti pysähtyy. Tästä lähdetään suunnistamaan asunnolle Venti Settembre vialelle. Perillä ollaan 1245. Täällä on koko ajan suuren kaupungin vilkkaan meiningin tuntu. Talot ja korttelit ovat suuria. Sää on lämmin, meri ilman kostea, lähinnä miellyttävällä tavalla.
Susivuoret saavat jättää tavaransa huoneistohotellin aulaan. Tämä on vähän sekoitus hostelia ja luksuspaikkaa, asunnot ovat varmaan ihan hyviä, itse "respa" on aika lailla tiski nurkkauksessa. Mutta sinne jäävät salkut ja Susivuorilla on nyt kahteen asti aikaa.
Aika käytetään nyt pieneen tutustumislenkkiin. Sitten Annikki odottelee kahvilan luona ja sitten kahvilassa, kun Vilho hakee jotain pientä Aldista. Venti Settembre ja sen loppuosa ovat lehtipuubulevardia, kävelykatua, joten täällä kelpaa myös istua ja odotella tällaisessa kesäsäässä. Väkeä on paljon liikkeellä.
Kello 1400 Susivuoret ovat taas ykköskerroksen respassa, täällä kuljetaan ovikoodilla. Kaupunkivero on kahdelta 12 euroa. Sitten päästään 1410 asuntoon 21 neljännessä kerroksessa, kun nolla on katutaso.
Asunto on aivan okei. Tämä on tyyliltään pelkistettu hotellihuone, mutta tarjolla on lattiatilaa, ruokapöytä neljälle ja iso sohva (vuodesohva). Toisessa nurkassa on pieni kitchenette, siinä on pari levyä, löytyy mikrouunia ja jääkaappi. Perusastiat on ja välineistöä.
Vilho on tuonut kaupasta italialaisia mansikoita, pikku vasu on ollut 2 euroa. Hyviä. On vähän bufala- mozzarellaa ja paistopisteen pizzaa, juomia ja piskuinen kolmioleipä hengenpitimiksi.
Koska on matkapäivä ja oikeastaan aika hiostavaa, tämä päivä käytetään varustautumiseen ja käydään viereisessä isossa Conad-ruokakaupassa. Vettä ja viiniä varataan, aamiaistarvikkeita, koska ollaan kuitenkin omavaraisessa huollossa tämän suhteen. Kauppareissu vie taas kellosta ajat 1535-1612.
Asunnolla pohditaan ohjelmaa ja ruokailujuttuja.
1725-1805 Vilho tekee vielä kierroksen ja tekee toisen kierroksen Aldiin. Tämä kulttuurimatkailijan touhu johtuu siitä, että reissupäivän loput paukut Viltsu käyttää veden, oluen ja skumpan saamiseen pirttiin. Annikille tuodaan toinen satsi luomumansikoita, jotka ovat maukkaaksi osoittatuneet. Vilho poimii myös savustetun scamorza-juuston, joka on pariskunnan vakiomuonaa Italiassa. Tuoremehuahan Vilho on lähtenyt hakemaan ja ihme kyllä senkin muistaa.
1855-2007 Susivuoret kävelevät kohti rantaa, vasten laskevaa aurinkoa. Suuret rantakorttelit aukeavat kolossaaliselle aukiolle, Piazza Unità d'Italia. Meri on vieressä. Ja siellähän se näkyy kuin näkyykin, suurin purjealus nimeltään A. Mittaa on 143 metriä ja korkeutta saturainen, joten nuo kolme veistoksellista mastoa ovat melkoisia. Täällä se on ollut vuodesta 2022, kun Guardia di Finanza sen on venäläismijardööriltä konfiskoinut. Sääliksi käy suurta purtta, toivottavasti vene on pidetty kunnossa nämä vuodet. Vilho on kohdannut tämän aluksen Kiel-nimisessä pohjoissaksalaisessa kaupungissa eräällä juoksureissulla ‒ alus valmistettiin siellä ja se oli telakalla rannassa, josta numerot haettiin ja jossa itse juoksukin kulki. Nuo mastot ovat sellaiset, että jäävät kyllä mieleen kun ne näkee.
Kaikki täällä viittaa rikkaaseen Pohjois-Italiaan. Vauraus näkyy väessä ja suurissa taloissa, laajassa palveluverkostossa. Susivuorten hieman aiemmin vierailema Roomahan on jonkinlainen merkillinen keskiarvo Italiasta. Siellä on suurinta suuruutta, mutta sitten merkillistä rappiota ja suurkaupungin lokaa ja dekadenssia, pitkän ajan kerrostumaa hyvässä ja pahassa. Mutta näissä pohjoisen paikoissa on usein kovempi kuri ja tyhjiä tontteja tai rauniotaloja ei näy, niitä on kyllä tuolla rajan takana, suunnassa, josta Susivuoret tulivat, olkoonkin että Rijekassa vähemmän kuin sisämaassa.
Kaikki väki tuntuu olevan ulkosalla. On huhtikuun loppupuoli, jokainen asiakas haluaa istua terassilla ja niitähän ovat aukiot ja kadut täynnä. Juodaan kahvia ja erityisesti aperitiiveja. Ruokapaikoissa syödään, ikähaarukka on 15-85 -välillä, mutta ulkona ollaan, keskustellaan, kävellään ja keikutaan terassien tuoleissa.
Vielä yölläkin Vilho katselee ihmiessään kävelykadun meininkiä. Onko nyt lauantai? Ei ole, on tavallinen pääsiäisen jälkeinen tiistai ja ulkona kansa vaeltaa edelleen ja ihmiset ovat iloisia, humalassa ei olla eikä örvelletä. Joten tippaakaan ei haittaa keväinen kansainvaellus eikä kahvila-baarien vilske täältä ylempää, etenkin kun ikkunoiden äänieristys on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti