On Pitkäperjantain aamu ja Vilho nousee hitaasti aamiaiselle kello 10. Ulkona on viileämpää, mutta vähitellen Vilho oppii sen, että tässä Zagrebin kämpässä aurinko on toki iltapäivän ja illan parvekkeen puolella, mutta aamusella siellä koettu viileys ei välttämättä kerro katujen tilanteesta. Ja näin on tänäänkin, vähän kun on kuljettu, ulkona on miltei kuuma.
Vilho juo kolme Nescafé-"juomaa" ja alkaa heräillä. Hyvät sämpylät ovat täällä edullisia, samoin leipä yleensä. Monet elintarvikkeet ovat melko kalliita, mutta salaatti, leipä ja olut on edullista. Juustosiivuja saa edullisesti, eivätkä salamit ole kalliita. Makkaraa ja sianlihaa saa sopuhintaan, se ei valitettavasti kovin auta Susivuoria.
1226-1426 Susivuoret ovat kaupunkilenkillä. Nyt pitää puhua sen verran kierrätyksestä, että hämmentävästi Kroatiassa todella on nykyään pantit pulloille ja tölkeille, tosin summa on ilmeisesti vain 7 senttiä kappaleelta. Toki Vilho on Sparin vakioasiakkaana asian huomannut, sillä ulkopuolella on palautuspiste, jossa joku on aina valtavien säkkien kanssa, jopa siinä määrin on palautuspiste suosittu, että Vilho ei koskaan pääse kovin lähelle edes katsomaan laitetta . Nyt Vilho menee automaatille, ja kun joku patu siellä on taas mustan jätesäkin kanssa, jättää Susivuori vain kaksi kassillista kierrätystavaraa ovensuuhun. Kysymys ei ole välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että Vilho olettaa jonkun toisen tarvitsevan enemmän niitä seitsemän sentin palautusrahoja. Mieleen tulee muutaman vuoden takainen kevät Liettuassa, jossa Vilho pisti tuottamansa palautuspullot nätisti pussiin ja nosti Vilnan historiallisessa keskustassa olevan kämppänsä ovipieleen. Katu oli hiljainen, mutta tuokiossa pullot ja tölkit katosivat.
Käydään taidekaupassa, siellä on aika kalliita tarvikkeita, mutta liike on kiva ja kiinnostava. Vilho näkee nyt ensi kertaa paristokäyttöisen pyyhekumin (luitte oikein), johon saa monta erilaista vaihtoterää. Tuollaisella vehkeellä saa tarkkaa pyyhkimisjälkeä, aivan kuin jollain kaivertimella.
Susivuorten Zagrebin matkaa hallitsevat kääreet. Nimittäin kaikki päänähtävyydet ovat jollain tavalla rakennustelineiden tai suojamuovien peitossa tai vastaavasti kokonaan posessa. Sinänsä huvittava funivia eli suomalaisittain köysirata tai kiskovaunu vanhaan kapunkiin on sekin remontissa. Tämä merkittävä nähtävyys kapuaa ehkä jotain 4-5 kerrosta korkeammalle kohti yläkaupunkia, mutta ei siis operatiivisesti ole kummempi kuin tavaratalon hissi, vaikka onkin toki historiallinen vekotin. Susivuoret kulkevat viereisiä portaita ylös ja vähitellen avautuu näkymää kaupungille. Täällä yläkaupungissa on ihan kiva näkötorni ja sen takana muutama kortteli klassista keskustaa. Vanhimmat talot ovat täällä, samoin parlamentti ja muutama museo. Mutta poliisi on suluttanut parlamentin ympäristön katuja ja turistit kiertävät kauempaa kohti yläkaupungin keskipistettä, Pyhän Markuksen kirkkoa.
Crka sv. Marka eli paikalliselle kielellä "kirkko Pyhän Markuksen" tunnetaan katostaan, jossa on lasitettuja tiiliä kuviona. Kirkkohan on vanha, mutta lasitiilikatto on 1800-luvun lopusta. Susivuoret käyvät kaupunginmuseolla, sen edestä on hieno näköala, paikka on vanha nunnaluostari ja täällä yläkaupungissa kaikki on hienosti pidettyä, mutta onhan tästäkin museosta osa muoveissa. Ja niin oli katedraali remontissa, samoin Markuksen kirkko aidattu ja saavuttamattomissa. Vähitellen Susivuoret kulkevat vanhalle kiviportille, sen kupeessa on muinainen ja edelleen toimiva apteekki. "Kiviportti" on klassinen keskiaikainen käytäväportti, jonka sisällä on madonnan ikoni ja alttari, sekä erikoisesti muutama kirkonpenkki ja kynttiläalue. Katu tekee 90 asteen käännöksen portin sisällä. Alun perin portti on 1200-luvulta, mutta kuten kaikki tässä koko maassa, sekin on kokenut suuria muutoksia. Mutta tämä portti kertoo kyllä viimeisenä jäljelle jääneenä selvästi sen, miten nykyiset talot ovat olleet jonkilaista muurirakennelmaa ja tämän suorakaiteen muotoisen kukkulan suojana liki tuhat vuotta sitten.
Iltapäivällä Susivuoret viettävät aikaa parvekkeella nauttien kesäkelistä. Nythän on taas pakkauspäivä, joten Vilho hakee vain jotain pientä Sparista päiväuniensa jälkeen. Syödään vähän spaghettia ja kaappia muuten tyhjäksi. Laukut pakataan ja vähitellen aika Zagrebin mainiossa asunnossa alkaa olla ohi, kämpässä jota Vilho pitää yhtenä parhaimpana matka-asumuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti