Kymmenentenä reissupäivänä ollaan edelleen Triestessä. Ennusteissa on roikkunut sateita ja ukkosta odottamassa, mutta nistähän on varoitettu pitkin matkaa, eikä täällä ole tullut oikein pisaraakaan. Nyt ennusteet ovat kovia ja samalla keskipäivän ukkosmyrsky on hyvä veruke ottaa melkoisen rennosti kotoisella kävelykadulla.
Viedään roskia, saadaan asuntoa siistimmäksi ja viihtyisämmäksi. Sitten kaksikko menee maitokahveille kävelykadun ensimmäiseen paikkaan, mutta sisään istumaan. Tämä on perinteinen kulman klassinen kahvila, sellaista jylhempää tyyliä, mutta tätä pyörittää kolme nuorta tyttöä. Tässäkin on tultu vähän Suomen malliin, aiemmin perinteiset baarit olivat perheyrityksiä ja se näki tiskillä heti.
Cappuccinot ovat kuitenkin hyvä, kappalehinta on 2,20 €. Vilho saa näin reissun ensimmäisen maitokahvin ja tarpeeseen. Sitten kävellään kävelykatua ja katsotaan sen miellyttävää kuhinaa. Täällä mukavasti varjostavat, jo isolehtiset puut ovat lajiltaan euroopankeltiksiä, vähän jalavan oloisia siroja mutta korkeita lehtipuita. Sellaiset heiluttavat lehtiään loputtomasti Susivuorten ikkunoidenkin edessä.
Kävelylenkin edetessä Vilho menee seuraavalla kadulla vähän tavanomaisempaan kahvilaan ja juo toisen cappuccon. Täällä muuten ei puhuta oikeastaan yhtään cappuccinosta, vaan vain caffé latte on käytetty termi. Paikka on perhepaikka, juoma erinomainen ja hinta on 1,90 €.
Susivuoret kävelevät lenkkiänsä ja tekevät PAM-lähikaupasta viimeiset hankinnat. Taivas tummenee ja pariskunta vetäytyy odottamaan sitä kuuluisaa ukkosmyrskyä asunnolle. Pääajatus tässä on se, että ennen seuraavaa siirtymää ei viitsisi ottaa missään rantakadulla vastapalloon mitään ukkospuuskaa ja kaatosadetta, lähteä sitten kastuneissa varusteissa seuraavaan kylään.
Syödään valmissalaatit ja lepäillään. Taivas vuoroin tummenee, vuoroin aukeaa, välillä on puuskia ja välillä levollisempaan, mutta ukkosta tai sadepisaraa ei tule missään vaiheessa. Ennusteet raivoavat yhä varoituksia myös myöhempään iltaan, mutta ei, sade ei saavu sen enempää kuin salamointikaan.
Vilho katselee aika paljon alas kävelykadulle. Siellä ei meno hellitä, elämää ja tohinaa riittää.
Myöhemmin, hakee Annikki libanonilaisesta ravintolasta noutoruokaa, joka pakataan ensin ohkaiseen tortillantapaiseen leipäkääreeseen ja sitten muuten pakkausiin. Falafeliä, vihanneksia, jauhelihakastiketta. Vilho nappaa vain "panino kebabin" eli kuuden euron pitakebabin läheisestä Anatolia-paikasta matkaansa. Syödään asunnolla, tämän välipäivän meininkiä tämäkin, mutta muona sopii kokoonpanoon tänään hyvin. Aiemmin on tehty pääpakkaus, illan mittaan vielä stilisoidaan mitä voidaan.
Alkuyöstäkään ei sada. Susivuoret ovat pakanneet, syöneet ja juoneet. Taustalla kuuluu kävelykadun mukava sorina, aivan kuin olisi juhlapäivä tai muuta kivaa. Ja sellaista on ollut jokaisena iltana näillä kivilaatoilla, jotka kannattavat lukuisia terasseja täällä euroopankeltisten sievien lehtien alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti