1.2 Roomaan, Italiaan ja ripaus kansoja, kulkuvälineitä ja kaaosta

 Koneessa Vilhon vieressä istuu amerikkalaistuneita kuubalaisia nuorenparin verran ja osa edellisten polvien kuubalaisista on puolestaan Annikin rivillä. Tämä onkin sopivaa esimakua matkalla Roomaan, paikkaan jossa kaikkien kansakuntien edustajat kulkevat kaikkialla puhelin kädessään.

Kello 1738 Airbus A-319 on maassa Fiumicinossa, Italiassa. Jo 1752 Susivuoret pääsevät koneesta ja suunnistavat kyltin "Ritiro di bagagli" mukaan matkalaukkuhihnoille, kuitenkin käyden WC:n kautta. Hihnalla ollaankin jo 1757, joten nopeaa on toiminta ja tovi odotellaan laukkuja numero 25:ssä. Paikalle pölähtää myös italialainen teini-ikäinen koululuokka. Kaikkiaan laukkualueella on paljon porukkaa, suorastaan vipinää. Annikki ostaa heti alueelle saavuttuaan liput junaan yhdestä paikan automaatista.

1813 saadaan molemmat laukut ja Susivuoret laukkaavat kuin kotoisalla Vantaalla konsanaan kohti juna-asemaa, kovana intona ehtiä seuraavaan mahdolliseen junaan.

Ulkona on sopivan lämmintä, sopivan viileää, mutta ensimmäinen tuoksu ulkomaailmassa on voimakas tupakansavu, sillä useampi käryttää jossain ulko-oven tuntumassa. Susivuoret porhaltavat laukkuineen oikealle niin pitkälle kuin pääsevät, sitten on pakko ylittää tie ja päätyä vähitellen portaille jotka ovat aseman "putkessa". Eivätkä liukuportaat ylös toimi: Vilho ottaa päivän ensimmäisen porras-spurtin kahdella laukulla.

1823 Susivuoret ovat jo junassa, hämmästyen itsekin nopeaa toimintaansa. Juna lähtee 1827/8 aika lailla aikataulun mukaan. Aurinko on juuri laskenut, koneessa nautittiin vielä ilta-auringosta. Väkeä on vaunu sopivan täynnä, monesta sellaisesta maasta, mistä on varaa matkustaa sinne minne muutkin matkustavat. 

1859 Susivuoret ovat Trasteveren asemalla jäätyään pois ensimmäisestä kyydistä. Vilho voimistelee laukut alas-ylös seuraavalle raiteelle, numeroltaan 6. Kello lyö 1901. Vaihdetaan Viterbon junaan ja sillä ajetaan yksi väli tutulle Roma San Pietro -asemalle kello 1906-13.

 Susivuoret ovat kuin kotikunnailla noustessaan junasta melko pehmeään iltaan Monte del Gallon takana. Nyt kuitenkin tuttu kukkula vain kierretään ja kävelysuuntana on aluksi Vatikaani, jotta laiturilta päästään alas pääväylälle, tutulle Gregoriolle. Via Gregorio VII on samanainen kuin ennenkin, nyt pitää vain totuttautua taas liikenteen vilkkauteen ja meluun, samoin siihen että porukkaa on melkein aina paljon. Taivas on jo musta, mutta vipinä pitää yön loitolla ja tuttu Rooma humisee taustalla, sykkii edessä ja takana ja on kaikessa läsnä.

Joskus 1940 paikkeilla Susivuoret kohtaavat parin kilometrin kävelyn jälkeen vuokraajan edustajan Saran ja pääsevät asuntoon. Sen verran on päivä ollut pitkä ja fokus on hetken muualla että tarkka kellonaika ei jää Vilhon mieleen. Asuntohomma on tuttua ja jo 1953 emännöitsijä lähtee ja jättää Susivuoret asunnolle kahden avainnipun kanssa. Annikki antaa hänelle Fazerin suklaalevyn tuliaisena. Pienten suomalaismakeisten tuomisen Susivuoret omaksuivat Kreikassa, jossa kaikkialla vieraanvaraisuus on huikeaa, eikä tulija mielellään saavu tyhjin käsin.

Vilho lähtee heti kauppaan eli Todis-merkkiseen supermarkettiin. Siinä reissussa vierähtää 1953-2022 ja saaliina on vähän syötävää ja juotavaa. 

Illan Susivuoret asettuvat viidennen kerroksen asuntoonsa. Vatikaani ja Pietarinkirkko on lähellä, kirkon voi jopa nähdä keittiön ikkunasta. Kerrostalo on suuri ja vähän uudenlainen asumus muutenkin Susivuorille. 

Lomanodotus, pitkä päivä ja talvi painavat Susivuoria. Väsymystä ja kireyttä ilmenee, asettumisessa on aina puuhaa vaikka kuinka paljon ja turhaa tulee myös tiuskittua. Mutta harjoitus pysyy hienosti kasassa ja nukkumaan päästään ennen kello yhtä tietoisena siitä, että loma on alkanut. Ollaan Italiassa, eikä mikään ole oikein paikallaan, mutta kaikki on kohdallaan, ainakin asettumassa.

1.1 Lentoasema ja muita matkailuun tarvittavia juttuja

Ensimmäisenä matkapäivänä Vilho on lomalla ja kotona meno on rauhallista. Nyt voi nukkua jopa yhdeksään asti. Asunnolla tehdään viimeistelytoimenpiteet sekä pakkauksille että asunnolle.     Vilhon kesäpuutarhan idätykset ja taimitouhut ovat jo hyvällä mallilla, nyt vaan toivotaan, että minikasvihuoneissa taimet kestävät paluuseen asti. Annikki kantaa nyt päävastuun asunnon pistämisestä reilaan, Vilho on kenties häärännyt enemmän aiemmat päivät siivouksen parissa.

Kaikki on valmista. Päivä on tyyni, asteita on kenties nollasta kahteen ja vaikka sää ei ole huono, on harmaata.

Lentokentälle pääsee sen verran helposti, että Vilho lähtee kun on valmis ja Annikki tulee perässä seuraavalla tai sitä seuraavalla junalla, noitahan taitaa mennä kymmenen minuutin välein.

Vilho lähtee kävelemään kotoaan kello 1200.

Tuntia myöhemmin Vilho on jo jättänyt laukkunsa itsepalvelupisteellä ja on tikettien kanssa odottamassa Annikkia, joka saapuu 1319.

Tänään missään ei ole ruuhkia, kaikki sujuu helposti ja taitaa olla eräs helpoimmista ja nopeimmista turvatarkastuksista, sillä tarkastukseen pääsee heti ja useampi linja on kokonaan vapaana.

Niinpä Susivuoret leirityvät pian tutulle paikalle heti turvan jälkeen joskus 1330 maissa ja syövät eväitä, täyttävät vesipullojaan.

Vilholla on aikaa pohtia ja ajatukset ovat tänään matkailussa ja siihen liittyvissä havainnoissa. Matkan alkuvaiheen tunnelmat pitää käyttää hyväkseen ja maistella niitä kuin hienoa viiniä. Jokaisessa vaiheessa on omat tunnelmansa, eikä niitä myöhemmin niin vain tavoita. 

Portilla Susivuoret eivät ole erityisen innostuneita siitä, että hyvin pian käy ilmi, että kone tulee olemaan hieman myöhässä ja syy on oletettavasti silmien edessä. Nimittäin ihan ihkaelävä huoltomies oranssine takkeinen touhuaa jotain Airbus 319:n ohjaamossa. Samainen virtuoosi tulee kohta ulos putkesta tai oikeastaan sen tyven sivuovesta ja menee autolle etsimään varaosia. Aluksi ei palaa tunnu löytyvän, mutta ohjaamon puolelta sitten ilmeisesti. Vilho tietysti koko ajan väittää Annikille, että nyt etsitään jeesusteippiä, jolla kone saadaan fixattua, mutta jotain pienempää huolto löytää ja vie ohjaamoon. Hetken päästä peräti kaksi huoltomiestä oransseissa takeissaan poistuu koneesta, nousee autoonsa ja ajaa tiehensä. Tilanne on selvästi hallussa ja viivytys on edelleen vain muutamien minuuttien luokkaa, kun kenttäkaarinat kuuluttavat ykkösryhmää lippukarsinoille.

Susivuorten kollektiivisessa traumavarastossa ovat tuoreena tammikuun lentojen peruutukset ja siirrot, eikä talven jälkeen toleranssia helposti löydy suuremmille mutkistumisille.

Supliikkimies on koneen suomalainen kapteeni ja vekkulien juttujen seassa hän on myös suomalaisen asiallinen, ja kertoo huollon syyn: ilmastoinnissa on ollut ongelmaa ja sitä on korjattu. Ongelmalla ei kuitenkaan ole minkäänlaista turvallisuusvaikutusta - tämä tulee kapteenin tarinassa selväksi.  

Mutta pian päästäänkin koneeseen ja kone täyttyy aika helposti ja Susivuoret ampaisevat sisäkaarteesta ja eri riveiltä taivaalle kello 1549. Suuntana on jälleen Rooma.

0. Jokaisena kevättalvena

 Jokaisena kevättalvena jalkakäytävät täyttyvät hiekotussorasta ja joka kerta soraa on täsmälleen sama määrä, hiekanjyvän tarkkuudella. Sulava lumi luo kulkuväylillä tummia tahroja aina samoihin paikkoihin ja lumikasat hupenevat joka kevät samaa tahtia. Taivas on päivisin määrittelemättömän vaaleanharmaa, mutta Pohjolassa jokainen tunnistaa tuon värin. Tuon taivaan nähtyään jokainen Pohjolassa kevättalven alkaneen, ajanjakson, joka kertoo pohjoisen ihmisille aukottomasti sen, että talvi tullaan lopulta voittamaan, vaikka siihen meneekin vielä kauan. Joka vuosi kevättalven alkamisesta menee täsmälleen 75 päivää siihen hetkeen, kun kevät lopulta saapuu. Sen päivän koittaessa jokainen tietää, että kesä tulee, sen voi tuntea kaikilla aisteillaan.

Myöhemmin kesäkuussa, suvi saapuu yhtä kaikkivoipana kuin aina. Kesä saapuu vihreänä ja valoisana, lämmön ja kasvun voittokautena. Alkukesällä pohjoisen kevään hullu riehakkuus muuttuu asteittain kesän huumaksi. Ja silloin ihmiset Pohjolassa tietävät: Kesä ei pääty koskaan eikä talvea tule enää ikinä.

***

Vilhon talvi ja kevättalvi menee töissä, treenatessa ja jonkinlaisessa kurinalaisessa perusleirissä. Talvi on Vilholle duuni, joka pitää hoitaa. Parhaiten se menee pysymällä liikkeessä, väsymällä, treenaamalla, syömällä ja nukkumalla. Mutta on pakko olla jotain tavoitteita ja pelisääntöjä. Vilholla pitää olla harjoituskuri, joka vie miltei joka päivä kuntosalille edes tuokioksi.

Elämäntapaopit korostavat sitä, miten pitää elää joka päivä, eikä vain odottaa aina jotain. Vilho odottaa aina matkoja ja muita erilaisia päivämääriä ja virstanpylväitä. Silti arkikin on oikein siedettävää, mutta arki on arkea ja tavalliset viikonloput vain viikonloppuja. Valitettavasti erilaiset opit eivät ole Vilhoamme muuttaneet, hän laskee päiviä seuraavaan reissuunsa ja valmistautuu siihen antaumuksella.

Nyt matka on taas käsillä, samoin käsillä on kevättalvi täysimääräisenä. Talvi on ollut kunnollinen, kerran tullut lumi on pysynyt ja nyt se lähtee kerralla, pelloilta se on jo poissa ja miltei täysin muualtakin. Eletään maaliskuun viimeistä kolmannesta. Taivaat pitää harmaina nollakeli, joka kuitenkin hitaasti syö loppuja lumia ja puskee toisinaan kaupungin ilmaan vaikuttavan sumun. Päivät ovat jo kuitenkin huomattavan pitkiä ja valoisia. Mutta kevääseen menee aikaa, siksi jälleen kerran Susivuoret lähtevät sitä vastaan etelään.

7. Paluuta asteittain ja aikanaan

 Susivuoret nukkuvat aika hyvin ja melko pitkään. Asunnolla saadaan olla klo 13 asti. Tehdään aamuhommien lisäksi huoltoa ja Vilho vie roskia. Pistetään pakkaukset kuntoon ja lähtö onkin hyvin lähellä kello yhtä.

Susivuoret ovat parin kulman takana maitobaarissa syömässä ja leirittämässä. Täällä tilataan näytöltä annokset, taulu kertoo koska jotain valmistuu ja sitten voi hakea sen tiskiltä Täällä on pieniä koululaisia syömässä jonkinlaista lounasta ja muuta väkeä myös runsaasti. Susivuoret mahtuvat kuitenkin sisään.

Annokset ovat hyvin edullisia ja lähinnä perusruokaa. Vilho syö sekä jotain pastaa että lisää pelmeneitä. Annikki syö tomaattikeiton ja täytettyjä ohukaisia.

Koska lentokenttälinjan päätepysäkki on asunnon takana, aikanaan lähdetään siitä kohti kenttää. Liput Vilho ostaa bussin sisältä automaatista, ne ovat edelleen 4,40 paikallista eli euron tietämillä. 

Kentällä ollaan sitten jo iltapäivällä ja siellä on paljon aikaa käytettävissä. 

Juodaan oluet toisen kerroksen ravintolassa ja lopulta siirrytään varsinaisen salin puolelle ja syödään ihan perinteinen broilerileike salaatteineen ja ranskalaisineen.  Hinta on asiallinen, sitä kympin luokkaa ja onhan se tämäkin kone jo myöhässä Suomen suunnalla, joten parempi edes syödä kunnolla.

Tällä reissulla ollaan oltu lentokentällä koko rahan edestä. Varsovassa asiat käyvät kyllä helposti ja esim. laukkujen kanssa ei ole mitään jonoa, eipä turvatarkastuksessakaan mainittavasti. Finnairin kone on myöhässä ainakin tunnin, nämä kaikki hidastelut johtuvat nyt Lapin nelikymppisistä pakkasista ja sieltä juontavista viivästyksistä.  

Itse lento myöhään illalla on sinänsä nopea ja helppo, koneena on melkoisen tyhjä A-321 ja lentoaikaa vain puolitoista tuntia. 

Vilho on junamatkan ja kävelyn jälkeen kotona aika lailla yhdeltä, Annikki bussilla hieman aiemmin. Erikoinen Vantaa-Varsova -miniloma on takana ja Amsterdam on edelleen jossain edessä kauempana.  

6. Sunnuntaikävely ja aasialaista ruokaa

 Susivuoret kulkevat muiden kaupunkilaisten kanssa jälleen vanhassa keskustassa. Porukkaa on iltaan asti paljon liikkeellä promeneeraamassa. Joulukoristeet ovat vielä paikoillaan ja joulutoreilla yleinen myytävä juoma on hehkuviini. Susivuoret tarkastelevat kulttuurikatujen lisäksi myös mustavariksia, sillä täällä niitä on. Taivaallahan lentelee lokkeja, vaikka on kunnon talvisää. Veiksel on sula, Vilho miettii, auttaako juuri joki lokkeja talvehtimaan täällä.

Iltapäivällä syödään jääkaappia tyhjäksi ja pakkaillaan myös hieman. 

Iltaohjelmana on ruokailu thai-ravintolassa "Thaisty". Paikka on suosittu ja trafiikkia on paljon, väkeä on myös reilusti liikkeellä. 

Vilho syö mainion pad thai -annoksen tofulla ja juo olutta. Annikin annos taitaa olla isoja katkarapuja ja riisiä vihreässä currykastikkeessa. Ruoka on hyvää ja kyllä laadullisesti ehkä parempaa tai aidompaa kuin Suomessa. Puolittain avoimessa keittiössä myös häärää thaimaalaista väkeä, mutta Susivuoret toteavat raaka-aineiden olevan parempia ja monipuolisempia kuin kenties Suomessa.

Illalla pakataan ja seurataan jalkapallopelejä, osittain radioselostusta kuunnellen sekä Italian että Espanjan suunnasta.  

5. Lauantaiohjelmaa ja syömässäkin käydään

 Susivuoret yrittävät hieman shoppailla keskustassa. Käydään jopa taidetarvikekaupassa, sieltä tarttuu pari sivellintä. 

Kauppareissun pääkohde on Annikille Uniqlo-kauppa. Vilho odottelee pakkasessa ja käy myöhemmin cappuccinolla. Täällä on valtava määrä kahviloita, oikeastaan vieri vieressä. Itse uudempi keskusta on mittakaavaltaan valtava, korttelit ovat suuria ja talot itäeurooppalaisia jättikolosseja. Yleisvaikutelma on hieman harmaa tai beige, eikä sitä talvinen lumikeli paljon kohenna. Siistiä täällä on, mutta pääasiassa suurten katujen alueella mikään ei ole kovin sievää tai pienimuotoista, ennemmin suurta ja hieman brutaalia.

Kotiin tullaan Lidlin kautta, Vilho sen paikansi ja testasi edellisenä päivänä. 

Illalla käydään viereisen kulman kulttuuriravintolassa syömässä. Vilho syö grillattuja vihanneksi alkupalaksi ja sitten talon burgeriannoksen. Annikki saa komean annoksen ankkaa.  Juomineen homma maksaa ehkä viisikymmentä euroa. Täällä on hyvinkin edullisia vaihtoehtoja, pasta-annokset irtoavat reilulla kympillä.  Ravintolan alla on pieni elokuvateatteri, siellä on näytöksiä menossa, mutta yleisö on enemmän kuin teatteriväkeä, aikuisia ja sivistyneen oloisia.

4. Eräänä perjantaina Varsovassa

 Iltapuolella Susivuoret syövät noutoruokana pierogeja, puolalaisia pelmeneitä. Ulkona on pakkasta ja seesteinen, talvisää. Annikki on hakenut ruuat läheisestä vaatimattomasta maitobaarista.

Aiemmin on käyty pakkaskävelyllä hiljaisessa vanhassakaupungissa ja keskeisillä sen alueen nähtävyyksillä. Puolassa joulukoristeet ovat edelleen paikoillaan ja kaikki jouluvalot loistavat täysillä rikkoen pimeyttä 

Täällä ei kuule paljon vieraita kieliä, joskus ukrainaa, useammin amerikkaa ja kerran-pari englantia. Saksaa ei pahemmin kohtaa, muutaman kerran espanjan eri versioita ja toisinaan italiaa. 

Vilhon mieleen jää se, että lunta on tamppaantunut katujen reunuksille, mutta kulkuväylät on harjattu tai suolattu puhtaiksi. Kaikkialla on tasaista kulkea. Wisla tai Veiksel virtaa sivummalla majesteetillisesti jäälauttojen kanssa. Monta kertaa katsotaan stadionia, joka leijuu maisemassa kuin jonkinlainen fantasma.  

Puolassa ei voi välttää toista maailmasotaa. Se on toki suomalaiselle hyvin läheinen aihe, mutta täällä se on aina läsnä suurena mustana pilvenä. Susivuoret eivät ole tosiaan holokaust-matkailijoita. Syy ei tietenkään ole mielettömien murhatöiden kieltämisessä, vaan siinä, että keskitysleirit ovat jo hyvässä tiedossa. Suomalainen tietää tarkalleen, mitä sodankäynti kaikkine sivujuonteineen on. Suomalainen tietää täysin mitä on olla väärään aikaan kamalien toimepiteiden kohteena. Maailmanlopun muistoa ei tarvitse virkistää.

 Tällä reissulla Susivuoret eivät oikein yritä tehdä mitään erityistä. Talvikeli pitää myös huolen siitä, että aikaa vietetään viihtyisässä asunnossa, kylmää ja pimeää pakosalla.

Vilho tekee myös muutaman kauppareissun ja hoitaa näin taas virvokehuoltoa ja pikkupurtavaa asunnolle.