7. Paluuta asteittain ja aikanaan

 Susivuoret nukkuvat aika hyvin ja melko pitkään. Asunnolla saadaan olla klo 13 asti. Tehdään aamuhommien lisäksi huoltoa ja Vilho vie roskia. Pistetään pakkaukset kuntoon ja lähtö onkin hyvin lähellä kello yhtä.

Susivuoret ovat parin kulman takana maitobaarissa syömässä ja leirittämässä. Täällä tilataan näytöltä annokset, taulu kertoo koska jotain valmistuu ja sitten voi hakea sen tiskiltä Täällä on pieniä koululaisia syömässä jonkinlaista lounasta ja muuta väkeä myös runsaasti. Susivuoret mahtuvat kuitenkin sisään.

Annokset ovat hyvin edullisia ja lähinnä perusruokaa. Vilho syö sekä jotain pastaa että lisää pelmeneitä. Annikki syö tomaattikeiton ja täytettyjä ohukaisia.

Koska lentokenttälinjan päätepysäkki on asunnon takana, aikanaan lähdetään siitä kohti kenttää. Liput Vilho ostaa bussin sisältä automaatista, ne ovat edelleen 4,40 paikallista eli euron tietämillä. 

Kentällä ollaan sitten jo iltapäivällä ja siellä on paljon aikaa käytettävissä. 

Juodaan oluet toisen kerroksen ravintolassa ja lopulta siirrytään varsinaisen salin puolelle ja syödään ihan perinteinen broilerileike salaatteineen ja ranskalaisineen.  Hinta on asiallinen, sitä kympin luokkaa ja onhan se tämäkin kone jo myöhässä Suomen suunnalla, joten parempi edes syödä kunnolla.

Tällä reissulla ollaan oltu lentokentällä koko rahan edestä. Varsovassa asiat käyvät kyllä helposti ja esim. laukkujen kanssa ei ole mitään jonoa, eipä turvatarkastuksessakaan mainittavasti. Finnairin kone on myöhässä ainakin tunnin, nämä kaikki hidastelut johtuvat nyt Lapin nelikymppisistä pakkasista ja sieltä juontavista viivästyksistä.  

Itse lento myöhään illalla on sinänsä nopea ja helppo, koneena on melkoisen tyhjä A-321 ja lentoaikaa vain puolitoista tuntia. 

Vilho on junamatkan ja kävelyn jälkeen kotona aika lailla yhdeltä, Annikki bussilla hieman aiemmin. Erikoinen Vantaa-Varsova -miniloma on takana ja Amsterdam on edelleen jossain edessä kauempana.  

6. Sunnuntaikävely ja aasialaista ruokaa

 Susivuoret kulkevat muiden kaupunkilaisten kanssa jälleen vanhassa keskustassa. Porukkaa on iltaan asti paljon liikkeellä promeneeraamassa. Joulukoristeet ovat vielä paikoillaan ja joulutoreilla yleinen myytävä juoma on hehkuviini. Susivuoret tarkastelevat kulttuurikatujen lisäksi myös mustavariksia, sillä täällä niitä on. Taivaallahan lentelee lokkeja, vaikka on kunnon talvisää. Veiksel on sula, Vilho miettii, auttaako juuri joki lokkeja talvehtimaan täällä.

Iltapäivällä syödään jääkaappia tyhjäksi ja pakkaillaan myös hieman. 

Iltaohjelmana on ruokailu thai-ravintolassa "Thaisty". Paikka on suosittu ja trafiikkia on paljon, väkeä on myös reilusti liikkeellä. 

Vilho syö mainion pad thai -annoksen tofulla ja juo olutta. Annikin annos taitaa olla isoja katkarapuja ja riisiä vihreässä currykastikkeessa. Ruoka on hyvää ja kyllä laadullisesti ehkä parempaa tai aidompaa kuin Suomessa. Puolittain avoimessa keittiössä myös häärää thaimaalaista väkeä, mutta Susivuoret toteavat raaka-aineiden olevan parempia ja monipuolisempia kuin kenties Suomessa.

Illalla pakataan ja seurataan jalkapallopelejä, osittain radioselostusta kuunnellen sekä Italian että Espanjan suunnasta.  

5. Lauantaiohjelmaa ja syömässäkin käydään

 Susivuoret yrittävät hieman shoppailla keskustassa. Käydään jopa taidetarvikekaupassa, sieltä tarttuu pari sivellintä. 

Kauppareissun pääkohde on Annikille Uniqlo-kauppa. Vilho odottelee pakkasessa ja käy myöhemmin cappuccinolla. Täällä on valtava määrä kahviloita, oikeastaan vieri vieressä. Itse uudempi keskusta on mittakaavaltaan valtava, korttelit ovat suuria ja talot itäeurooppalaisia jättikolosseja. Yleisvaikutelma on hieman harmaa tai beige, eikä sitä talvinen lumikeli paljon kohenna. Siistiä täällä on, mutta pääasiassa suurten katujen alueella mikään ei ole kovin sievää tai pienimuotoista, ennemmin suurta ja hieman brutaalia.

Kotiin tullaan Lidlin kautta, Vilho sen paikansi ja testasi edellisenä päivänä. 

Illalla käydään viereisen kulman kulttuuriravintolassa syömässä. Vilho syö grillattuja vihanneksi alkupalaksi ja sitten talon burgeriannoksen. Annikki saa komean annoksen ankkaa.  Juomineen homma maksaa ehkä viisikymmentä euroa. Täällä on hyvinkin edullisia vaihtoehtoja, pasta-annokset irtoavat reilulla kympillä.  Ravintolan alla on pieni elokuvateatteri, siellä on näytöksiä menossa, mutta yleisö on enemmän kuin teatteriväkeä, aikuisia ja sivistyneen oloisia.

4. Eräänä perjantaina Varsovassa

 Iltapuolella Susivuoret syövät noutoruokana pierogeja, puolalaisia pelmeneitä. Ulkona on pakkasta ja seesteinen, talvisää. Annikki on hakenut ruuat läheisestä vaatimattomasta maitobaarista.

Aiemmin on käyty pakkaskävelyllä hiljaisessa vanhassakaupungissa ja keskeisillä sen alueen nähtävyyksillä. Puolassa joulukoristeet ovat edelleen paikoillaan ja kaikki jouluvalot loistavat täysillä rikkoen pimeyttä 

Täällä ei kuule paljon vieraita kieliä, joskus ukrainaa, useammin amerikkaa ja kerran-pari englantia. Saksaa ei pahemmin kohtaa, muutaman kerran espanjan eri versioita ja toisinaan italiaa. 

Vilhon mieleen jää se, että lunta on tamppaantunut katujen reunuksille, mutta kulkuväylät on harjattu tai suolattu puhtaiksi. Kaikkialla on tasaista kulkea. Wisla tai Veiksel virtaa sivummalla majesteetillisesti jäälauttojen kanssa. Monta kertaa katsotaan stadionia, joka leijuu maisemassa kuin jonkinlainen fantasma.  

Puolassa ei voi välttää toista maailmasotaa. Se on toki suomalaiselle hyvin läheinen aihe, mutta täällä se on aina läsnä suurena mustana pilvenä. Susivuoret eivät ole tosiaan holokaust-matkailijoita. Syy ei tietenkään ole mielettömien murhatöiden kieltämisessä, vaan siinä, että keskitysleirit ovat jo hyvässä tiedossa. Suomalainen tietää tarkalleen, mitä sodankäynti kaikkine sivujuonteineen on. Suomalainen tietää täysin mitä on olla väärään aikaan kamalien toimepiteiden kohteena. Maailmanlopun muistoa ei tarvitse virkistää.

 Tällä reissulla Susivuoret eivät oikein yritä tehdä mitään erityistä. Talvikeli pitää myös huolen siitä, että aikaa vietetään viihtyisässä asunnossa, kylmää ja pimeää pakosalla.

Vilho tekee myös muutaman kauppareissun ja hoitaa näin taas virvokehuoltoa ja pikkupurtavaa asunnolle. 

 

3.1 Vantaalta Varsovaan

 Susivuoret heräävät tutussa hotellihuoneessaan kello 08 ja ovat jälleen aamiaisella Clarionin pöydissä suurin piirtein 0830-0908.

Aamiainen on yhtä hyvä kuin eilenkin. Eilen? Tosiaankin eilen ja toissapäivänä, sillä tämä on kolmas kerta saapumispäivä mukaan lukien. Vilho on hieman kiusaantunut tästä vantaalla roikkumisesta. Tosiaankin on vaikea orientoitua uuteen hommattuun matkaan tämän kotimaan juoksuhiekan jälkeen. 

Tietysti Susivuoret ovat ripauksen epämukavuusalueellaan, sillä ollaan menossa valmistautumatta... Puolaan. Sillä sinne on hankittu lennot ja majoitus edellisenä iltapäivänä ja pistetty peruutukseen kaikki Amsterdamin asiat.

Vilho on sen verran rauhaton, että lentoasemalle mennään turhan aikaisin, mutta istuminen hotellihuoneessakaan ei tunnu enää sopivalta. Hotellista lähdetään joskus 0926 ja tällä kertaa ollaan liian-liian ajoissa. Torstain pitäisi olla ruuhkaisin päivä, nyt ei ole tietoakaan ruuhkista. 

Myöhemmin pieni Embraer lähtee kohti kylmää taivasta ja laskettua lentorataa. Kone on tullut Brysselistä ja se myöhästyy hieman.

 

1216 take-off

1248 maassa Varsovassa

1256 ulos koneesta

1304-11 odottelua hihnalla 

1314 laukut on saatu ja ostetaan lähimaksulla bussiliput automaatista. Liput maksavat kahdelle 2,14 €

1322 Bussi 175 lähtee kohti keskustaa. Vilho leimaa liput hujuvassa bussissa.

1406 Susivuoret ovat jo asunnossa Varsovan presidentinlinnan alueella, vanhan kaupungin tuntumassa

1438-1536 ollaan kaupassa hakemassa peruselintarvikkeita ja juomaa

Illalla Vilho tekee vielä pari kierrosta kaupungilla ja tuo kaupasta tarvittavia. Ulkona on ollut kirkas päivä ja nyt on täysi talvikeli, lunta ja pakkasta kuin Suomessakin. 

On erikoista olla yhtäkkiä Puolassa. Mukava paikkahan tämä on. Suuria valtakatuja ja siistiä on oikeastaan kaikkialla. Neuvostoaika näkyy edelleen rakennuskannassa ja jonkilaisessa tutussa hengessä, joka tuntuu samanlaiselta alkaen Latviasta tänne ja ties minne asti.  

Asunto on mukava ja tilava, siistikin ja hyvällä paikalla. Susivuoret ottava aika rauhallisesti ja yrittävät sopeutua siihen, että nyt ollaankin yhtäkkiä Varsovassa kaiken aiemman suunnittelemisen jälkeen. 

2. Straycation Vantaalla eli miten lentokentältä poiketaan kotiin aavistuksen verran eksyneenä

 Susivuoret heräävät 0815 ja edellisestä päivästä oppineena menevät aamiaiselle hyvin pian. Nimittäin 0930 alkaa aiemman perusteella siellä jo tarjoilu hiipua. Aamiainen siis 0825-0910.

Nyt saadaan kaikenlaista muonaa ja hyvääkin, väkeä on yhä paljon, mutta asteittain tuntuu meno hotellissa rauhoittuvan. Tähän aamuun ei lennosta ole kuulunut mitään uutta, joten pohdinta jää samaan tilanteeseen kuin aiemminkin. Matkalaukut ovat edelleen Finnairin takahuoneessa ja oikein mistään ei ole varmuutta.

Se kuitenkin on varmaa, että on keskiviikko ja Susivuoret lähtevät joka tapauksessa käymään kotona. Sinne painellaankin aamusta, mutta ensin Annikki käyttää Finnairin 2 x 17 euron etusetelit Alepassa. Nämä ovat jonkinlaiset lentokentän jokapaikan kupongit, joiden tarkoitus lienee taata lentopudokkaalle lounas.

1035-1100 ajellaan junalla kotinurkille. Nyt on ensimmäinen Vilhon lomapäivä ja komea talvipäivä onkin, aurinkoa, lunta ja valoa. Pakkastakin on jonkin verran. Lunta on tullut illasta ja yöstä, kaikkia aurauksia ei ole vielä tehty. 

    Taitaa olla kyllä ihan ensimmäinen kerta, kun Vilho tulee kotiin ensimmäisenä lomapäivänään. Ja tarkennetaan nyt sen verran, että ensimmäinen kerta tällä vuosituhannella  ‒  ja ylipäätään varusmiespalveluksen ulkopuolella.

Susivuoret ovat kotonaan 1125-1448. Tässä välissä päivitetään varustusta, peseydytäänkin ja syödään lounasta. Virkistetään vaatteita  ‒ sillä edelleen on se tilanne, että reissua on tehty käsimatkatavaralla ja vaikkapa samassa paidassa. Pohdinnat jatkohommista jatkuvat. Vilho käy myös pyörällä hakemassa pari vinkkupulloa paikallisesta pitkäripaisesta iltapalaksi. Läskipyörä on muuten mainio juuri tänä talvipäivänä, sillä auraamattomia kulkuväyliä on erityisesti kevyen liikenteen puolella.

Susivuorten paluu on kotoa lukien 1448-1542 kävelyn ja junailun merkeissä, hotelliin saapuminen tapahtuu 1552. Siellä on hyvin hiljaista, sen Vilho aistii heti,  ja sama huone odottaa ysikerroksessa. 

Päätettyään reissun tai loman jatko-ohjelmasta Susivuoret ovat matkatavarapalvelussa 1606-45 pyytämässä laukkujensa vapauttamista. Vielä pidetään teoreettista mahdollisuutta elossa Amsterdamista, mutta tilanne siellä ei vaikuta hyvältä, joten laukut halutaan saada taas kouraan jotta vaihtoehtojakin voisi miettiä ihan tosissaan.  Aasialainen finskin virkailija on kuitenkin avulias ja lupaa kassit tunnissa. 

Käydään jälleen kerran Alepassa juhlan kunniaksi. Vilho ottaa kahvia varten suklaata, vähän salmiakkia ihan muuten vaan ja juotavaa. Hotellin kahvipalveluita hän käyttää seuraavaksi muutaman kupillisen verran ja syö samalla juuri hankittua suklaata. Kahviautomaatti, kauramaito ja milkki ovat käytettävissä koko päivän, samoin automaatin kuuma vesi ja teepussit. Tämä masiina vaan ei ole aulassa, vaan aamiaisruokalan seinustalla. 

1735-57 Vilho on hakemassa matkalaukkuja, sillä virkailija soittaa niiden olevan valmiina. Hihnahallin takaovella odotellessa hän kuulee toisen asiakkaan,  Amsterdamista palailleen naisen tarinaa. Matka sinne ja takaisin on vienyt kolme päivää ja perillä on oltu puolitoista vuorokautta. Nyt on vielä kassi hakusessa. Hän jopa säälii KLM-yhtiötä, niin monet peruutukset ja siirrot ovat menossa. Vilho kysyy, suositteleeko hän aamulentoa Schipholiin ‒ vastauksena on hersyvä nauru.

Lopulta Vilho pääsee laukkuhihna-aulaan uudestaan, sen kupeessa takanurkassa on matkatavaraselvityskin. Virkailijaa ei näy missään, mutta luukulle mennessä Vilho näkee sivuhihnalla pari tuttua salkkua ‒ siellähän ne ovat. Vilho palaa voitokkaasti laukkujen kanssa. 

Ennen päivällistä Annikki on pistänyt vanhat suunnitelmat roskiin ja aiempi ohjelma on peruutettu. Vieläkään ei ole tietoa aamun Amsterdam-lennosta, eikä sen peruuntumisesta, mutta säätilan takia alkaa tuntua hankalalta koko vaihtoehto, kun paluustakaan ei ole varmuutta. Perjantaina on luvassa myös lisää lunta. 

Päivällinen on taas ohjelmassa 2005-2058. Tuohon tuntiin sisältyy myös käynti lähtöaulassa. Susivuorilla on uusi lento ja uudet kujeet, nyt tulostellaan laukkutarrat taas ja tarkistuskortit (Vilho on viimeinkin oppimassa suomenkielisen sanan boarding passille). Annikki vaihtaa myös rahaa. Mutta on hyvä, että dokumentit pystyy printtaamaan jo nyt, aamusta on taas yksi rasti pois ja homman saa hoitaa rauhassa. 

 Päivällisellä on väkeä ehkä neljäs-viidesosa siitä, mitä jokus ammoisina muinaisaikoina eli vuorokausi aiemmin oli. Salaatit ovat yksinkertaiset, mutta hyvät, on oliivit ja fetaakin. Pääruokana on kasvis- tai lihalasagnea. Se tietysti sopii Vilholle, mutta koneesta pudonneiden päivällisestä tulee kahden esimerkin valossa mieleen se, että pääruuat on valittu sellaisiksi, että ne sopivat myös lapsille ja vilhoille. Annikille hän toteaa, että nauravat nakit ovat tuskin kovin monen päivän päässä päivällisen ruokakierrosta. Kenties huomenna tarjolla olisi lihapyöräköitä ja falafeliä, mutta sitä Vilho ei välttämättä halua nähdä. 

Ja yöllä kaikki on niin kuin matkalla voisi kuvitella. Hotellihuone matkalaukkuineen ja vapaasti leviävineen tavaroineen. Armoton on lasin takana Suomen pimeä talvi täällä kadonneiden lentojen ja tuhlaajatyttärien majatalossa. Jossain näiden seinien tuolla puolen on jollakin armoton kiire, toinen odottaa loputtomasti ja kolmas uskoo olevansa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meidän toisten jalanjäljistä jää graniittiin sulavaa lunta ja pian sen pyyhkii pois ihminen tai aika. Jossain kone nousee uhmakkaasti, mutta pian vilkkuvat valot katoavat taivaaseen ja utuun.

1.3 Lentämätön hollantilainen ja suupaltti suomalainen eli iltapäivä kenttähotellissa

 Aamupäivän kääntyessä loppuu Susivuoret ovat hotellin aulassa yhä, Vilho on käynyt toistamiseen kaupassa eväitä katsomassa ja sitten on Annikin vuoro. Normalista saa ainakin edullista kosmetiikkaa tälläisen yöseikkailun tueksi. Kaikkea on reissussa mukana, mutta ennen kaikkea tavaraa on matkalaukussa, jossain tuolla lentoaseman sisuksissa. Tavarat on pakattu saatavaksi kolmen tunnin päästä, ei kolmen päivän. Mutta mitään superkriittistä ei puutu. Vähällähän nykyihminen selviää, kunhan on puhelin, siihen virtaa sekä pelimerkkejä puuron ostamiseen.

A-350 on Finnairin ratsuna sellainen kone, että siinä on suunnilleen kolmelle sadalle (300) matkustajalle jakkarat. Se joukko on nyt pyörimässä kenttähotelleissa tai hakemassa muualla uutta reittiä. Mutta muutaman suomalaisen lisäksi moni hollantilainen hinkuaa kovasti kotimaahansa, eikä tässä reitittäminen paljon auta, kun Amsterdam Schiphol ei ole saanut luutamummoja harjaamaan puuterilumia pois. 

Joten hollantilaisia kohtalontovereita on hotellinkin aulassa ja jossain vaiheessa Vilho alkaa puhua samaa sohvaa jakavalle pariskunnalle tästä päivänpolttavasta aiheesta. Tässäkin on sama kokemus kuin juoksutapahtumissa, kun jollekin uskaltaa puhua, paljastuu vierestä fiksuja ja mukavia ihmisiä. Hieman nuorempi pariskunta on Utrechtista. Lyhyesti sanottuna he eivät usko torstainkaan lennon toteutuvan. Sääennusteessa on yhä lumisadetta ja tuollainen tuppaa talvisin kuulemma pysäyttämään koko maan. Lumikalustoa ei oikein ole. Aiemmista retkistä Vilho muistaa sen, että suuressa polkupyörämaassa ei nastarenkaita fillareissa käytetä, autoissa lienee sentään jonkilaisia ympärivuotisia kitkarenkaita. Mutta mäkiä ei juuri ole, se vähentää yleensä intoa lumiketjuihin jotka puolestaan Alppien eteläpuolella ovat suosittuja. 

Hollantilaiset mainitsevat senkin, että toisinaan syksyisin pudonneet lehdet aiheuttavat rataliikenteessä ja ehkä muussakin ongelmia. Tämä ei välttämättä ole yllättävää, Suomessa taitavat lehdet olla keskimäärin vähän pienempiä. Mutta Vilho painaa mieleensä nämäkin liukkaat lehdet.

Pariskunnan kanssa puhutaan muustakin, uskonnoista, maailmantilanteesta, Venäjän uhasta ja nykyään niin yleisestä konservatiivisesta, oikeistosuuntaisesta politiikasta. Vilho on huomannut, että hollantilaiset ovat hyvin usein mutkatonta porukkaa, matkustelun maailmassa nämä ovat kuin kotonaan.

Hotellin yhdeksänteen kerrokseen päästään kello 1344 ja siellä huoneeseen 929. Näkymä on sisäpihalle, valkoisiin seiniin ja ikkunarivistöihin. Maassa on lunta, eikä taivas kaikesta huolimatta ole lentokoneita täynnä. Mitään kansainvälistä sykettä ei tänne sinänsä asialliseen ja siistiin huoneeseen asti enää kantaudu, vaan talvisen periferian tuntu: Samalla kun lentokentillä ja niiden liepeillä on usein lähtemisen dynamiikkaa, anonymiteetin tuomaa katoavien hetkien antamaa illuusiota mahdollisuuksista, on täällä seutulan reunassa paljon tuosta, mutta liikaa on tuttua, liian vähän sitä illuusiota. 

*** 

Iltapuolella Vilho nukkuu hotellin mainiossa vuoteessa pari tuntia, peseytyy sitten perusteellisesti ja Annikki tekee oman kaupparetkensä Alepaan. 

Kello 20 mennään päivälliselle. Samoin tekevät muutkin lennoilta lempatut, siis suunnilleen samaan aikaan. Pian kahdeksan jälkeen aamiaissalin jonoissa alkaa olla jo aika rauhallista. Itse sali on jaettu tilauspuoleen ja sitten peruuntuneiden päivälliseen. Peruutuspuolella on noutopöytä, jossa on asiallinen salaattipuoli ja sangen vaatimaton pääruoka, joka tarjoaa jonkinlaisia kasviskroketteja tai sitten kalapuikkoja ja muusia. Luitte oikein, kalauikkoja. Vilho ei ole ronkeli ruuan suhteen, joten vatsa tulee täyteen. Mutta sinänsä ateria on kuin jostain toisesta ulottuvuudesta kurpitsapikkelsseineen. Vaihtoehtoja on vähän - Suomessahan on usein kala/kasvis/lihavaihtoehto, nyt mennään kahdella. Ajatus hakeutuu vääjämättä jakonarun toiselle puolelle ja pohtimaan a la carte -tarjontaan.  Saattaa olla, että nälkä ajaisi  tästä ravintolasta jonnekin muualle ropoja kuluttamaan. 

Päivä on ollut suhteellisen pitkä jo siinä vaiheessa, kun Susivuoret palaavat huoneeseensa yhdeksän maissa. Ruuan jälkeen on tehty pieni kierros "pihassa" eli samaisessa sata kertaa mainitussa tuloaulassa, kutsutaan sitä vaikka Alepan esikartanoksi. 

Yön saapuessa Vilho juo olutta ja kirjoittelee juttujaan. Sanottavaa löytyy näemmä kansainvälisen alueen kotinurkastakin.