8. Blois syrjemmältä

 Matkalaiset ovat illan ja aamun asettuneet Blois'n asuntoonsa ja paikka alkaa tuntua sekä hyvältä että omalta. Täällä on tilaa ja erityisesti oma piha on laaja, olkoonkin että sää ei salli ihan hirveästi pihaelämää. Pihaa rajaa mahtava pensasaita, joka on miltei läpinäkymätön ja kaksimetrinen. Pienkerrostalon kulmassa kun ollaan, piha on siten l-muotoinen ja tosiaan suuri. 

Susivuoret käyvät vain kaupassa ja toistavat homman. Jotain lomailua on varmaan mielessä, kun lähellä olevat maailmaperintökohteet pidetään etäällä ja viihdytään hypermarkettien hyllyjen välissä. 

Ulkopuoliselle on vaikeaa selittää Vilhon äärimmäistä rahvaanomaisuutta - ei muuten, mutta kun se yhdistyy rakkauteen historiaan, Botticelliin ja sivistykseen. Rahvaanomaista uteliaisuutta ruokitaan nytkin juuri Carrefour-hypermarketissa. Susivuorille kaupat ovat tie maan sydämeen, täällä näkee mitä kaikkea on tarjolla, mikä on tärkeää ja keskeistä. Suoraan sanoen ranskalaiset kaupat ovat melkoisia ruokakulttuurin majakoita. Vilho poimii nyt alkupaloiksi tarkoitettuja pieniä tuorejuustonappeja, näissä on ruohosipulia, pippuria, valkosipulia ja unikonsiemeniä. Myöhemmin kun näitä parvekkeella maistetaan, hämmästellään jälleen jatkuvaa herkkujen löytämistä. 

Tänään siis käydään hakemassa kahvikapsuuleita ja vettä ensin Lidlistä lähikulmilla ja sitten pienen seikkailun jälkeen sisääntuloväylällä massiivisessa Carrefourissa. 

***

Vilho käy päivällä kyllä Loiren jokivarressa. Täältä asuinalueelta menee tovi laskeutua leveän joen varteen. Matkalla on vihreää, vehreää ja paikka on pistetty ulkoilualueeksi asiaan kuuluvine picnic-alueineen. Jokivarressa Vilho kuvaa ja kiikaroi jalohaikaroita. Viileä sää on kääntynyt lämpimäksi ja nyt on miltei liian kirkasta valokuvaamiseen. Historiallinen keskusta näkyy komeana silhuettina etäällä, samoin sen kohdalla oleva kivisilta. 

Vilho palailee asunnolle ja noustessa tulee kuuma. Susivuoret ovat pihalla nyt illasta, sillä aurinko osuu sinne ja näin pystyy nauttimaan vielä katoavasta kesästä. Tuolia siirretään ja Vilho on aluksi palmun alla, sillä pihassa on sellainen koristekasvina. Syksyä mennään, aurinko tuntuu taas hyvältä, mutta suomalaiselta se katoaa pian pitkiksi ajoiksi. 

Kauppahullu Vilho käy illalla vielä paikkaamassa Lidlissä, varmaan haluna myös kävellä ja tehdä ylipäätään jotain. Paljon on ajatuksia Ranskasta ja tänään varsinkin maan ruokakulttuurista ja siitä, miten syvää ja merkittävää se on ja mistä moinen johtuu.  

7. Siirtyminen Sancerresta Blois'aan eli miten jokea ja linnoja alkaa näkyä viinipeltojen lisäksi

 Herättyään yhdeksältä Susivuoret lähtevät 1039. Ulkona sataa aalloissa. Välillä ei yhtään, välillä reilummin. Sade on koko päivän merkillisen tihkuista, oikein missään vaiheessa ei tule isoja pisaroita, mutta sumutinmenetelmällä saattaa silti tulla paljonkin vettä. On aika harmaata, mutta monta kertaa aurinko pilkistää esiin ja sää on kaikesta huolimatta lämmin, usein mittarissa on peräti 20 astetta. 

Ajetaan Sancerreen. Tämä on kuitenkin vain etappi Loiren kupeessa ja matka jatkuu kohti Gieniä saumattomasti. Sancerre on kukkulalla, vaikka tämä on muuten melkoisen tasaista maata. Nimellisesti maalaismajoitus josta aamulla lähdettiin, oli sekin Sancerressa, vaikka viljapelloilla oltiinkin.  Annikki huomattaa jossain vaiheessa, että viinit ovat kukkuloilla, viljapellot tasaisella. Niin on nytkin, tässä arvokkaan valkoviinin yhdessä merkkipaikassa kaikki rinteet ovat köynnöksiä täynnä. Usvaa tai sumua on viinipeltojen yllä kukkuloilla ja taas sataa sumuisesti. Sancerre tehdään Sauvignon blancista ja se on upeaa valkoviiniä. Aiemmin ohitettu Chablis tehdään täysin Chardonnaysta. Molemmat ovat hyviä ja arvokkaita juomia. 

Susivuoret kruisaavat valkoviinipelloilta ties minkälaiseen maastoon ja keskimäärin hyvin pieniä, sentään päällystettyjä teitä. Kyliä tulee, peltoja, muutaman talon taajamia. 

Susivuoret ylittävät jälleen kerran Loiren ja päätyvät pieneen Bonny-sur-Loire -kylään. Täällä houkuttelee kovasti suurehko Super U -marketti ja sieltä hankitaan retkilounas ja muuta pientä. Urheasti kaksikko tankkaa kallista dieseliä marketin omalla bensa-asemalla. Onneksi Clio vie vain 3.4 litraa sadalla, joten kilometrit eivät tule kalliiksi, vaikka polttoaine taitaa maksaa 2.345 euroa. Kaupoilla ollaan 1158-1230.

Susivuoret syövät heti kättelyssä suuren kolmikerroksisen kolmioleivän (1,62 €). Tässä on vähän tummempaa leipää ja tonnoa täytteenä. Sitten ajellaan vähän eteenpäin (tankataan toki e) ensin) ja päädytään lähelle yhtä reissun château'ta. Salaatit syödään lähellä Château de Saint-Brisson-sur Loire -linnaa. Satelee pikkusen. Susivuoret syövät salaatit (2,73 ja 2,94 €). Vilholle on vähän kinkkua ja emmentaalia, Annikille tonnikalaa. Salaatit ovat hyviä ja vihannekset niissä ovat aina täällä rapeita. Lounas on suoritettu 1305.

Gienin ja Orléansin välissä Susivuoret käyvät vielä hakemassa illaksi juustoja ja muuta pientä, tuoretta leipää myös. Ollaan Bonnéessa Lidlissä, joka on Lieu-dit de Coulmierissa. Täältä tullaan suoraviivaisesti Loirelle ja merkittävälle Sully-sur-Loirelle. Täällä on tietysti myös komea ja oikeasti linnamainen château, koko nimeltään Château de Sully-sur-Loire. 

Tässä on juuri ylitetty ties monennen kerran iso L, ja linna on komeasti joen vieressä vallihautoineen - se on - veden ympäröimänä. Vilho, joka seurustelee päivät Renault´n ja illat punaviinin kanssa, on tyytyväinen saadessaan valkoisen ratsunsa parkkiin ja nyt on edes hetki mahdollisuus valokuvata, eikä vain tuijottaa maailmaa pyyhkimien takaa.  

 Vuosien reissaamisten ja myös autoreissujen jälkeen nämä mobiilikiertueet ovat omalla tavallaan raskaimpia. Tässä näkee sellaisen loputtoman diashown kaikkea hienoa ja kaikkea pienimuotoisesti kiinnostavaa, on luontoa ja pieniä kyliä, rakennuksia ja huikeita maisemia, sään tuottamia visioita, eläimiä ja häviäviä hetkiä. Koko ajan sivuun ja taakse jää kaikenlaista, kilometrit vain kasvavat.

Mutta palataan hetkeksi linnalle. Tuo vieressä virtaava päähenkilö, Iso L, on merkillinen joki. Sehän ei ole mitenkään syvän virran oloinen, päinvastoin vaikutelma on matalasta mutta leveästä joesta. Silti koko tämän retken ajan juuri tuo joki ja sen sivukanavat ovat se merkittävä juttu tässä reissussa. Vilholle valkeni melkoisen myöhään, miten navigoitavana jokena Loire oli pitkään tie syvälle Ranskaan. Raha ja ruhtinaat kulkivat tänne, ja valta myös, Pariisin valtakausi on aika uusi vaihe Ranskan historiassa. Jokivarressa on oma valikoimansa pääkaupunkeja ja vallan keskipisteitä.  

Niin se linna - se on komea ja oikeasti linnamainen, sotilaallinen ja tomera tässä virran vieressä. Nyt sääkin on hyvä ja aurinko paistaa aivan kuin koskaan ei olisi satanutkaan.  

Susivuoret ajavat puoliksi raukkamaisesti metsän kautta kohti seuraavaa majapaikkaa Blois'ta. Tämä tarkoittaa sitä, että suuri joki kiertää pohjoiseen Orléansiin ja samalla suuri kurvi tässä joessa jää Susivuorten nykyisen reitin yläpuolelle. Toisin sanoen, nyt oikaistaan korven kautta. Matkaa tulee silti paljon. Paikkoja matkalla ovat mm. Chaon, Lamotte-Beuvron... Sitten lopulta Blois.

 

Nyt ollaankin kaupungissa.  Susivuoret ovat asunnolla 1633, mutta isäntä saapuu myöhemmin ja sellaiset kolme varttia myöhemmin ollaan omillaan asunnolla. Kommunikaatiossa ja viestinnässä on pientä takkuamista, mutta sehän ei Vilhoa kiinnosta. Ulkona on hyvä keli odotella. Tämä on pieni kerrostalo, jonka alakerrassa on tilava asunto ja oma, melko laaja piha, jota ympäröi tiheä pensasaita. Vilho kantaa tavaroita ja sitten juodaan muutama drinkki ulkona, vielä kun on lämmintä ja aurinko on taivaalla. Annikki hoitaa asiat omistaja-kaverin kanssa. Kokonaan ranskaksi, sillä kundin valikossa ei muita kieliä ole. Totta puhuen Vilhokin puhuu taas lakisääteiset kaksi lausetta ranskaksi, sillä mies kysyy missä auto on ja Vilho kertoo että tuolla. Seuraavaksi puhutaan parkkipaikan numero ja sekin saadaan selville. Vilho ajaa auton ysiruutuun ja Annikki hoitaa majoitusbisnekset.

Vaikka ajomatkaa on vain parisataa kilometriä, on päivä vietetty autossa ja kaksikkomme on yllättävän väsynyt. Illalla on pelejä, tehdään huoltohommia ja nyt pestään ensimmäisen kerran koneellinen pyykkiä. CL-ottelut alkavat ja kuunnellan espanjankielistä radiota, sillä heidän porukoillaan on kolme joukkuetta tulessa ja aina mahtava selostus. Tietenkin kielisekaannus siitä vain kasvaa, mutta sellaista on reissaaminen tässä porukassa.  

 

 

6. Bourges

Ollaan Ranskan katedraalialueella ja yksi merkittävä kirkko on Susivuorten edessä. Tänne on maalaisasunnolta kenties 46 kilometriä. Kirkko on muuten mäellä, mutta sitä ei oikein huomaa, koska muuta rakennusta on paljon. 

Maanantaita mennään ja kirkko on kahteen asti kiinni. Hiljaista on täällä ja kirkolla pyörii tuskin kourallinen ihmisiä. Aika toisenlaista kuin italialaisilla piazzoilla Duomon kulmilla. Mutta täällä on myös siistiä ja paikat ovat ehjiä, roomalaista rapistumista ei ole nähtävissä. 

Goottilaiset katedraalit ovat merkillisiä mökkejä, merkkejä kulttuurista josta emme enää tiedä mitään. Tietäen lauseen omituisuuden, Vilho on selityksen velkaa. Tunnemme keskiaikaa ja renessassia tietysti hyvin mielestämme, mutta noiden ihmisten ajattelua, mindsetiä emme saavuta lainkaan. Meille pitkä aika on sekunti, minuutti tai tunti. Nämä rakensivat satoja vuosia temppeleitään. Emme ymmärrä siitä mitään, emme sen enempää kuin kivipaasihautojen dolmen-porukoista hiidenkivineen. 

Sää on pysynyt melko viileänä, mutta aurinkoisuus lämmittää. Itse Bourges jättää hieman erikoisen vaikutelman, eihän täällä tunnu olevan mitään keskustaa tai oikein kaupunkia, olkoonkin että Susivuorten visiitti on totisesti pinnallinen. Ajaminen on suurin piirtein helppoa täällä, nämä eivät ole kovin aggressiivisia, välillä töötätään jostain sekunnin viivestä tekemisessä. Muuten annetaan tilaa ja kaistaa kuin Saksassa konsanaan. 

Goottilaiset katedraalit ovat valtavan suuria, mutta niissä on jokin mittakaavaan liittyvä onnistuminen, joka tekee niistä samaan aikaan vaikuttavia ja inhimillisiä. Kolossaalisuus kätkeytyy jonnekin tuohon harmaan kiven ja valon yhteisvaikutelmaan. 

Näissä Ranskan paikoissa ei ole kerjäläisiä ovensuussa, eikä muita femman pummaajia. Ei myydä mitään, eikä olla koko ajan tekemässä ryöstöä tahi muuten vittuilemassa turisteille. Tämä on äärettömän hieno juttu ja kokenut kirkonkiertäjä osaa sitä arvostaa. 

Kirkossa on lopulta sisällä enemmän kuin kourallinen ihmisiä, ehkä parikymmentä. Lasimaalaukset ovat täällä kenties kovin juttu. Aika vaikea tästä on sanoa mitään, samanlaista kuin vuoren kuvaileminen.  Aikoinaan I. Kant kirjotti estetiikassaan tästä aihesta, mahtoiko se käsite olla "subliimi"?  Mutta vuosista Helsingin yliopistossa on jo vuosikymmeniä. Minne se aika katosi, mistä kaikki tämä kokemus ja kilometrit tulivat? Missä on maali ja mihin ollaan menossa, kenen kanssa ja mitä reittiä?

Myöhemmin Susivuoret kulkevat eri puolella katedraalia. Viimeinen tuomio, Getsemane, pyhimysten edesottamuksia. Lasimaalaukset ovat runsaita ja loputtomia, tyylejä on monia ja taitoa on näihin totisesti tarvittu - sekä aikaa. Ulkona viettelee aurinko ja Burgesin kadut. Autolle palattuaan Susivuoret käyvät E Leclerc -kaupassa, jonka parkkitilaa he ovat hyödyntäneet ilmaiseksi kanavan ääressä. Muu väki kaupan kulmilla on maahanmuuttajaa tai ainakin iholtaan Vilhoa huomattavasti kauniimpaa porukkaa. 

Paluu asunnolle on helppo, kaupungissa ja taajamissa on vaan nopeusrajoituksia 30 ja 50 aika paljon ja koko ajan saa olla kuski tarkkana. Tällainen rasittaa pidemmän päälle. Nytkin itse ajoreitit ovat pääasiassa lähes luotisuoria teitä peltoaukeilla, joskus pujahten sisälle upeaan, sankkaan metsään. 

Tänään on samanlaista ohjelmaa kuin muina iltoina. Päiväunet, pesytyminen , sitten pakkaillaan ja juodaan viiniä. Juustoja Susivuoret ovat syöneet oikeastaan yhden kerrallaan pyrkineet siihen, ettei jääkapissa olisi mitään merkittäviä kerrostumia. Nyt menossa oli paikallinen tuorejuustotyyppinen vuohenjuusto, hyvin mieto ja miellyttävä "oravajuusto" on jo loppunut, se oli lähinnä brie-tyyppinen mutta kermaisempi. Aiemmin on jo syöty yksi Camembert. Juustot ovat täällä edullisia, niitä on paljon ja ne maistuvat yleensä tuoreilta, vaikka se onkin hassusti sanottu - mutta niistä huomaa sen, että niitä ei ole kuljeteltu Euroopan toiseen laitaan. 

Illalla on todella lämmin, sillä isäntä on tuonut säkillisen pellettejä ja nyt lämmitetään ns. surutta. Asunnon mestari on pelletti/kamiina-ammattilainen, joten hänen kanssaan Vilholla on mukava keskustelu näistä lämmityslaitteista ja samalla sivutaan suomalaistakin puulämmityskulttuuria.  

 Yö on todella pimeä, nyt ei kuitenkaan kovin kylmä. Mutta huomenna ikuinen tie odottaa ja koko maallinen omaisuus on koottava ja autoon laitettava.

5. Feux, metsässä

 Juopoteltuaan Vilho nukkuu pitkään. 

Piskuinen kahvinkeitin pitää laittaa täyteen ja aamiaisen jälkeen joskus iltapäivällä Vilho lähtee kävelemään. Rouvan kanssa ollaan vähäpuheisia. Mikään matka ei koskaan ole reissu ulkomaille, jokainen matka on testi yhdessä toimimiselle. Koko ajan ollaan uudessa ympäristössä ja uudessa tilanteessa. Eri kieliä käytetään ja nukutaan väärään aikaan liian vähän. Taitaa kaikkiaan olla parempi, että Vilho on muutaman tunnin kävelyllä. 

Täällähän ei ole mitään ja siihen johonkin on liian pitkä matka. Vilho kulkee kunnalliseen metsään. Sellaisessa paikassa saa kävellä ampumatta, jos pysyy alueella. 

On hienoa metsää. Veljelle Viltsu pistää tiedotusta ja kuvia, ne kulkevat Äidille tuota reittiä. Juttua kamiinasta ja tästä korpivaelluksesta. 

On pilvinen päivä. Korkeus on 164 metriä ja kävellessä tulee lämmin. Mutta ulkona on kylmä, on jumalattoman hiljaista kunnes ilmatilaan ilmestyy Paris-Marseille -kone, myöhemmin muita Provenceen pyrkiviä lentokoneita. 

Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luokse kuin minun kauttani. 

Polulla vilho ihastelee metsää ja myöhemmin ajattelee Sartrea. Matkaluettavana on Sartren 1946 pitämä luento. Siitä Vilho puhuu pyökkien ja tammien keskellä tekoälyn kanssa. Sitten Heideggerista, kunnes saavutaan valaistulle aukiolle. 

Vilho näkee ja kuulee metsässä kaikenlaista, saa ranskalaista metsävaloa ja kävelee 12 kilometriä kaikkiaan. 

Myöhemmin, on aikaa juoda olut terassilla mutta pian on viileää ja asuntojen kiviseinien sisällä on oma lämpönsä. 

Edelleen Susivuori syö aika vähän, mutta nyt on paikallisen lounaan vuoro ja sehän on sama kuin suomalainen perunamuusi-jauhelihalaatikko, mikä sen nimi onkaan. Vilho menee sen jälkeen päiväunille. Sillä välin yö on laskeutunut täysin pimeänä ja oma joukkue on pelannut 1-1 Sassuolon kanssa.  

4.2 Sancerre, Feux

 Vilho vaihtaa tietä siihen malliin, kuin perässä olisi jäljittäjiä. Pikkutieltä toiselle ja ihmeellisten polkujen kautta seuraaville teille. 

Loire on nyt ylitetty. Suuri joki on täällä leveä ja silta sen yli on kapea. Tässä kohtaa Loire on vain joki, se kaartaa nyt pohjoista kohden, sitten viimein pääsuuntaan länteen, suurta merta kohden. Täällä se on miltei viaton maalaisvirta, muutaman kymmenen kilometrin päässä alkaa linnahullutus ja kaikki se mitä Ranskan sydämestä voi kuvitella löytävänsä. Joki oli pitkään se navigoitu reitti sisään tähän maahan ja siksi täällä on niitä linnoja, rahaa ja hallitsijoiden rakentamaa hulluutta. 

Nyt tuo kaikki on kaukana ja ollaan puolinuhjuisella takamaalla, maaseudulla. Vilho on ylikäyttänyt "lande"-sanan viime päivinä. Mutta juuri siellä ollaan, jossain takamailla. 

Ajetaan talon pihaan. Seuraavaksi etsitään huushollia jossa avaimet ovat ovessa, sillä isäntäväki tulee vasta myöhemmin. Piha-alueella on muutama rakennus, Vilho huomaa pian, että tässä on vuokrasiipi ja se vastaakin nähtyjä kuvia. Avaimet eivät ole ovessa, tai ovat, sisäpuolella. Susivuoret asettuvat taloksi ja toivovat, että paikka on oikea...

Kylmää on. Nyt on sanottava, että viileys on tämän reissun teemana kovin korkealla ja siitä sen verran, että Vilhon tekemä säätiedustelu ennen matkaa kertoi kovista hellelukemista. Näin tosiaan olikin, mutta Susivuorten saapuessa säärintama muuttui kerrasta ja sateet toivat hyvin kylmän rintamana. Nyt ollaa aika lailla suomalaisissa lukemissa ja shortsit pysyvät matkalaukussa. Toisin sanoen ollaan hevonkuusessa landella, on kylmää ja majoitutaan jäätävään piharakennukseen. 

Tuhannen majapaikan jälkeen majoittumiseen tottuu. Siis turtuu sillä tavalla, että rutiinit hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Ellun kanat menevät oitis kylmään iltapäivään juomiensa kanssa, ulos huushollin puutarhapenkeille. Asialliset hommat tarkoitttavat tavaran kantamista asuntoon, jääkaapin täyttämistä ja yleistä pällistelyä. Vilho juo kaljaa ja sivuliikkeellä halpaa rhonelaista punaviiniä. 

Ollaan kivitalon siivessä, huoneisto on pitkä, kaksikerroksinen. Tämä on laitettu ja komea. Katseen vangitsee pellettikamiina, jota Vilho pitää aluksi koristeena, sillä reissuilla on paljon takkoja ja tulipesiä talvea varten.  

Myöhemmin takka pistetään käyntiin ja juodaan aivan liian paljon viiniä. Yö on musta, siellä on tähtiä mutta samaa ei voi sanoa tästä sivurakennuksesta. Isäntäväen käyntiä ei tapahdu koskaan. Vilhokin kömpii ylös nukkumaan puukaton alle. Kamiina vielä puhisee automaatisesti ja mustassa yössä mikään ei estä tähtiä tuikkimasta.  

4.2 Dozny, Intermarché

 Kello on 1316 kun Susivuoret pysähtyvät Donzyssa. Viltsulle tämä on kauppa maantien varrella. Mutta retkikunnalle tämä on ainoa keidas täällä peltojen ja kuolleiden kylien keskellä, paikka josta saa ruokaa ja alkoholia, maailmassa jossa ei seuraavasta keitaasta ei ole mitään tietoa. Määrättömiä teitä tähänkin keitaaseen tarvittiin. 

Vilhon maailma on supermarketteja, hintoja ja löytöjä. Vilhon maailma on pöytäviinejä, edullisia ketjuoluita, euron salaattipusseja ja markettiketjujen siivujuustoja. Katsotaan tuoremehut hinnan mukaan ja viinejä kyykätään kulttuurista riippumatta. 

Minun Isäni asunnossa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että mene valmistamaan teille sijaa?

Jossain siellä hyllyjen välissä muovikärrynsä kanssa Vilho miettii miten hukassa hän on. Elämää määrittää taskussa tuntuva auton avain. Vasemmassa housuntaskussa on luottokortti ja rahaa. Mutta muilta osin ollaan tyhmien juttujen varassa ja vieraalla maalla.  Hetken voi pelätä, mutta Vilho on opetellut kahta asiaan, pelon ja kivun hallintaa. Tuollainen hoituu juostessa, kunhan juoksee tarpeeksi pitkään, niin pitkään ettei missään nimessä halua enää juosta. 

Myöhemmin ostoksia on satasen verran kassalla ja kasseissa. Annikki saa kassatytöltä kantakortin aktivoitavaksi hämmentävän informatiivisella ranskallaan.

Autossa syödään euron kolmioleipä puoliksi. Vilho tuumii matkakumppaniaan ihan pikkuisen sekunnin verran. Vain vetypommin räjähdys voisi luoda vastaavan tyhjiön kuin Annikin katoaminen. Loputtoman kumppanuuden ja syvän rakkauden ilmaiseminen on kuitenkin hankalaa. Helpompaan on ajatella, että on hienoa, kun on joku jonka kanssa jakaa halpa kolmioleipä. Monesti Vilho on sanonut, että naiset hänestä pitävät ja loputon on porukka, joka kiinnostuu Vilhon tyhmistä jutuista. Näetkö, tässä minä olen, suosittu, varmaan tavoiteltukin. Täällä pilvet ovat alhaalla ja ne ovat komeita. Horisontissa, peltojen päällä Vilho näkee jotain mutta päättää olla puhumatta.

Diesel käynnistyy hyvin ja valkoinen auto jatkaa matkaansa. Susivuoret puhuvat linnuista, kylistä ja katsovat peltoja, harvemmin  toisiaan.  

4. 1 Kappale matkaa Troyesista Chablis'iin

 Kahdeksalta herääminen johtaa nytkin kymmeltä lähtemiseen Troyes on melko harmaa ja syystalveahan tässä mennään. Yöt ovat pimeitä, aamut harmaita ja päivä voi tuoda tullessaan hyvinkin erilaista säätä.

Vilho lastaa autoa ja samasta miniportaasta samassa hommassa on ranskalainen ukko. Järkäleen nenä on mallia ex-nyrkkeilijä, mutta käytös on kohteliasta ja portaissa tehdään tulijalle tilaa. Päiväät vaihdetaan, sen Vilho osaa aikansa matkailtuaan. Samalla Vilho on varma, että ruman järkäleen takaa löytyy hyvännäköinen rouva. Näinhän se on ja daami saapuu väljissä farkuissa autolle, kun nekkaaja on saanut tehtyä ne asiat, mitä miehet tekevät lähtöaamuina. Väljät farmarit ovat nyt muotia, kymmenestä kuuteenkymmeneen ikävuoteen. 

Portista ulos ja kaduille, teille, liittymiin ja risteyksiin. Ihminen muuttuu hämmentävän vähän, samanlainen Vilho on rattia vääntämässä kuin kaikkien aikojen ensimmäisessä Vilhossa, Ranskan autokierroksella liian monta vuotta sitten. Nuorempana oli tietysti kaikenlaisia ominaisuuksia, vanhempana pitää pärjätä valmiuksilla. Valmiuksia syntyy kokemuksen kautta ja tekemällä toistoja. Liikennevalot vaihtuvat ja ajaettuaan yli sataa autoa Vilho osaa lähteä pehmeästi kohti isompia nopeuksia, suurempia teitä. Pariskunnat eivät yleensä keskustele siitä, miten se toinen on järjettömän hyvä siinä ja siinä asiassa, vaikka osaa kaikkea muutakin. Yleensä keskutellaan siitä, miten kerran meni millimetrin pieleen. 29 vuotta avioliitossa ei ole mikään saavutus, se on päivystystehtävä ilman lomia tai taukoja. 

Määränpään tänään on Sancerre ja sinne on sellaiset 180 km matkaa. Navigaattorissa on ylväästi Chablis. Näin on saatu samaan lauseeseen kaksi merkittävää valkoviiniä ja todellisuudessa myös Loire on näillä spekseillä saavutettu. Tuo myyttinen joki, joka on koko Susivuorten reissun ydin ja otsikko. 

Susivuoret ajavat Bourgogneen. Vilholle ehkä merkittävin asia täällä on se, että korkeuseroja on taas määrättömien tasaisten peltoaukeiden jälkeen. Tämä on ihan mukavaa, muta maalaismaisemaa tämäkin on ja toisinaan ihmeen rähjäistä. Täällä nähdään ensimmäiset autonromut pihoilla. Kylät ovat edelleen yhtä kuolleita kuin muuallakin ja yhtä harmaita, jo ihan kivitalojenkin tähden. Kylissä ei ole ihmisiä.

Autot ovat koko matkan olleet erittäin ranskalaisia, heidän omistamansa Dacia on täällä myös suosittu. Viissatasia Fiateja on ostettu rouville kaikissa upeissa väreissä, se on varmasti edullinen pikkuauto täällä, eikä vastaavaa pikkuista ole oikein ranskalaismerkeillä. 

Vilholla on Renault Clio, valkoinen, kuusivaihteinen diesel. Kulutus vaihtelee 3.2:ta 3.3:een. Mutta näinä historiallisina päivinä diesel on mahdottoman huvittava polttoaine, kaiken sen jälkeen mitä suuren läntisen demokratia päämies puuhaa ryssien kanssa.  

Viljapellot vaihtuvat lopulta laakista viinipensaiksi ja sitten niitä on maisema täynnä. Ranskalaisittain kovalla viinialueella ei juuri muuta kasvillisuutta enää olekaan. Annikki huomio, että köynnökset ovat matalia, puolessa metrissä. Chablis on muuten arvokasta valkoviiniä, ei täälläkään ilmaista, mutta kotimaassa nämä ovat yli kaksikymppiä kaikki, selvästi.  Nirppanokat, jotka eivät huoli chardonnayta lasiinsa, ovat täällä pulassa. Chablis on sitä rypälettä sataprosenttisesti. 

Myöhemmin matka jatkuu. Sellaista on kiertolaisen elämä. Kiertolaisia, siis vanhan liiton mustalaisia on myös näiden hienojen viinialueiden tuntumassa, asumassa asuntovaunuissa. Mieleen tulee väkisinkin se että pelloilla tarvitaan edullista kausityöläistä juuri sillä kuumalla hetkellä, kun chardonnay pitää saada koriin. 

Mutta Vilhoa käskee navigaattori, sitä säestää rouva vieressä ja kaikkialla tässä ympärillä on maaseutu, Ranska ja ainutlaatuinen maailmankaikkeus.