Eletään kolmatta matkapäivää ja Susivuoret ottavat aamun rauhallisesti. Nyt on viileämpää, sateen riski on hyvin suuri tänään. Mutta kylmä ei ole nytkään.
Zagrebin ehkä vanhin osa on yläkaupungissa, joka on mäellä. Täällä alakaupungissa on sitten tavalla kaikki nykyajan elämä ja pääasiassa maa on hyvin tasaista. Raitiovaunut ovat sinisiä, jalkakäytävät melko kapeita ja välillä niihin on piirretty viininpunaisella maalilla kapoinen pyöräkaista. Pyrällä ajetaan muuallakin, mutta aika kohteliaasti. Täällä suhaa ulkomaalaisia Woltti/Boltti-kuskeja, osa on selvästi kauempaa Aasiasta, kenties jostain suurista saarivaltakunnista tai Kaakkois-Aasiasta.
Kroatialaiset ovat tyyliltään konstailemattomia, hillityn tyylikkäitä tai asiallisen arkisia. Väki on etupäässä hoikkaa ja normaalipainoista. Ihmiset ovat suhteellisen pitkiä, joten täällä ei niinkään näe pieniä ja pyöreitä ihmisiä. Kiinalaisia turisteja on jonkin verran, sitten on saksankielisiä, brittejä ja jokunen äänekäs amerikkalainen. Mutta paikoissa puhutaan oletuksena kroatiaa. Vilho sanoo saman sanan, minkä hän itse kuulee ‒ terve ja kiitos on koko sanavarasto millä asioidaan.
Susivuoret hivuttautuvat kohti katedraalia, mutta todellinen tarkoitus on päästä torille ja kauppahalliin. Infrastruktuuri on hyvä, on kiva kävellä ja kevätsää on miellyttävää.
Tržnica Dolac on tämä iso kauppatori ja sen vieressä on vähän nimetön kauppahalli, osana ruokatoria. Kauppahallissa on ihan erikseen kalapuoli, sitten on pääruokapuoli ja sen sivulla maito-osasto. Susivuoret ihastelevat vihanneksia, juustoja, makkaroita ja kaalivalmisteita. Leipomotuotteet näyttävät hyvältä, leivät kiinnostavia. Täällä on vain pari turistia, muuten lähinnä iäkkäitä paikallisia. Annikki ostaa tuoretta hapankaalia ja sitten pienen juuston iltaruuaksi.
Ulkona on varsinainen tori ja vihannesten ja hedelmien valtakunta. Sitruunat ovat kotimaisia ja edullisia. Parsa ja villiparsa on tullut myyntiin, Vilhoa houkuttelevat kovasti kevätsipuliniput. On kuorittuja saksanpähkinöitä. retiisiä, ja salaattia irtotavarana isoissa laatikoissa. Annikki ostaa parsaa ja pientä villiparsaa, Vilho kuvaa.
Vieressä on hieman kovaonninen Zagrebin katedraali. Koko Zagrebin reissun teemana on se, että pääkohteet ovat huputettuna ja/tai rakennustelineiden suojassa. Katedraali otti kunnolla lukua aika tarkalleen 5 vuotta sitten maanjäristyksessä ‒ nimenomaan kaksoistornit menivät molemmat remonttiin ja siinä remontissa ne ovat yhä. Katedraalin edes eteen ei pääse, saatika sitten sisälle. Susvuoret kuvaavat myös viereistä piispanlinnaa ja sen hienoja, baltiasta muistuttavia torneja.
Satelee hiljakseen, pian vähän enemmän. Reppuun sadesuojaa ja vähitellen sateenvarjoa esiin. Annikki ostaa päätorin kulmalta suuret pizzapalat mukaan (á 2,50 €) ja kotiin marssitaan sateen vuoroin tauotessa, vuoroin yltyessä.
Kaupungilla ollaan 1156-1336. Reissun alkuvaiheessa pamahtaa tykki yläkaupungissa, kuten ilmeisesti joka päivä. Kotiin päästyään Susivuoret syövät suuret pizzasiivut ja juovat virvokkeita. Asunnolla puuhataan mitä puuhataan, kirjoitellaan ja katsotaan kuvia. Joku juo kahviakin, syö leivonnaisia. Susivuoret päättävät katsoa reissun videot, sillä on Helatorstai ja illalla voi olla ohjelmassa sekä otteluita töllöstä, että Jeesuselokuvia.
1518 reipas kaksikko vetäytyy Zagrebin asunnon miellytävään, huuhteluaineen tuoksuiseen vuoteeseen ja Vilho nukahtaa melko pian tunniksi. Kuten huomaatte, suoritus on tässä vaiheessa jo ollut mittava, varmasti raskas ja rasittava.
1710-44 Vilho kipaisee Spariin etsimään syötävää. Hän löytää juotavaa, mikä ei ole tietenkään kenellekään yllätys. Yrityksistä huolimatta Vilho ei saa kaupasta irti mitään ruokaa, lihatuotteet ovat possua ja kanaa, eivät edes edullisia ja jälleen ollaan ns. Balkanin syndrooman parissa: Maassa on hyviä ravintoloita, mutta kaupassa tarjonta on... kapeaa. Vilho tuo aamusämpylät, olutta, herneitä, voinapin parsaa varten ja pähkinöitä.
Illalla Annikki laittaa ostetun parsan ja villiparsan. Parsa on erinomaista, piskuinen villiparsa on lähinnä kuriositeetti ja antaa toki makua. Voinappi ja aromisuola toimivat, niitä Vilhon herneitä on tarjolla ja ruokajuomia. Annikki syö myöhemmin kroatialaista juustoa, mutta kohta alkaakin jo paikallisen ykköskanavan The Passion of Chris, Mel Gibsonin vuoden 2004 Jeesus-elokuva, jossa Magdalenana on Monica Bellucci ja vaikuttava Claudia Gerini näyttelee Claudia Proculaa, Pilatuksen vaimoa. Claudia Gerinin voi muistaa häikäilemättömän Sara Monaschin roolista Suburrassa.
The Passion of Christ on se "erilainen" Kristus-elokuva, jossa puhutaan vain arameaa ja latinaa ja keskitytään Jeesuksen kärsimykseen. Kärsimys on tässä tapauksessa puhdasta väkivaltaa messiasta kohtaan ja elokuva tekee selväksi syntien puolesta kuolemisen hinnan, uskoi evankeliumeihin tai ei. Tänne eksyneelle lukijalle Vilho haluaa muistuttaa, että Susivuoret ovat Pääsiäisenä aina ulkomailla ja katsovat Jeesus-elokuvia; matkat ovat yleensä katolisiin tai ortodoksisiin maihin ja elokuvista on tullut jo vuosikymmeniä sitten perinne. Kristinusko puolestaan on eurooppalaisen maailman selkäydin, halusimme sitä tai emme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti