Muutama tunti on nukuttu ja Susivuoret heräävät kello 0420. Kaikki on valmisteltu hyvin, joten jugurtin ja mehun jälkeen Vilho painelee ulos jo 0450. Päässä on ohut pipo ja muuten matkavarustus on tuttu, mustaa pusakkaa ja t-paitaa, ohuet hansikkaat ovat kädessä lähinnä laukkujen takia.
Suomessa on viileää, mutta ei kylmää, melko tyyntä. Sää on siis hyvä kulkea juna-asemalle. Vilho menee edellisellä kyydillä, Annikki tulee seuraavalla vuorolla perässä. Junasta Vilho näkee, että pelloilla on nousevan auringon koristelemaa usvaa. Mutta väsymys on liian kovaa mihinkään suurempaan tunnelmointiin tässä vaiheessa.
0509 Vilho on asemalla.
0514 Juna tulee ja lähtee kuten pitikin. Matka on ilmainen, laitteet eivät toimi. Vilho käy katsomassa maksulaitetta vähän kauempanakin, mutta jostain kuuluu ääni, että ovat kaikki offline.
0541 Lentoasemalla
0550 Vilho on jo nopsana saanut printattua laukkutarran, matkalipun ja vienyt samantien kassinsa hihnalle. Vilho otti samalla myös Annikin dokumentit. Vilhon laukku painaa hihnalla 15,0 kg.
0601 Vilhon on vastaanottanut Annikin, laittanut laukkutarran ja Annikki on saanut vietyä laukkunsa.
Seuraavassa vaiheessa homma hidastuu, turvatarkastuksessa on jonoa ja Vilho syyttää tietysti heti "amatöörejä". Täällä on nimittäin selvästi ns. perhelomalaisia pääsiäisreissulla ja matkassa on ensikertalaisia ihmettelemässä. Mutta tietysti ongelma on myös uusien "pizzauunilaitteiden" seisottaminen tyhjänpanttina ilman vartijaresursseja, linjojahan löytyisi. Vilhon pizzauuni hylkää 50 % kasseista ja se vähän Susivuorta rasittaa, hänen nyyttinsä menee sekin tietysti lisäseurantaan ja jonoa on jo kahdeksan rensselin verran. Kuten Vilho arvaa, nuori turvatyttö katsoo lyhyesti kuvia, kassia ei avata, vaan molemmat toivottavat toisilleen nätisti päivänjatkoa.
Kello ‒ se puolestaan on tässä vaiheessa 0630 ja Vilho pääsee Annikin seuraan laittamaan vyötään, rannekelloa ja silmälaseja paikoilleen. Vesipisteellä on jonoa, mutta se haihtuu. Monet ulkomaalaiset muuten täyttävät virallisella pisteellä suomalaista vettä tottuneen tuntuisesti. Vilho saa puolilitraisensa täyteen ja lähdetään portille 20. Nyt ei ole aikaa levitellä vehkeitä, Annikki on syönyt jotain evästä odotellessaan, mutta Vilho ei.
Susivuoret pääsevätkin miltei heti koneeseen. Nyt ei ole mitään perinteistä suurpainetta käydä pissimässä riittävän usein, sillä Vilholla on pikkuinen perusnestehukka päällä vielä juoksusta ja valvomisesta. Marathon oli sunnuntaina, nyt on tiistain varhaisaamu. Olo on kuitenkin molemmilla hyvä ja kaksikko suuntaa koneen takaosaan, paikoille 25 F & E. Nythän on niin, että check-in on tuottanut paikat riville 32, mutta koneessa taitaa olla vain 29 riviä. Vilhon printtaama boarding pass juttelee siis pehmoisia, mutta automaatista saatu (ja aina otettu) paperilippu kertookin oikean paikan. Vilhokin sen tajuaa, että reissuun on vaihtunut pienempi kone. Nyt alla on Airbus A320. Amatöörejä tai ei, niin tänään koneeseen nousu sujuu kyllä sujuvasti tältä porukalta. Mukana on slovenialaisiakin aika paljon, myös pikkulapsia.
Annikki on ikkunapaikalla ja kuvaa hieman. Take-off on 0720 ja Vilho näkee lähinnä Myyrmäen vesitornin ja sitten espoolaisia järviä. Reitistä ei voi kertoa paljon, pilviä on ja kaiken ajan Vilho käyttää nuokkumiseen.
Evästä matkassa on nyt riittävästi, sillä repussa on kolmioleipä ja reissumiestä. Aikanaan saadaan vedet ja mustikkamehut (Annikille 2 vettä) konsernin puolesta ilmatarjoilijoilta. Vilho syö kolmioleivän ja myöhemmin puolet reissumiehistä. Onneksi Vilho saa myös nukuttua ‒ tuo aika ei ole pitkä, mutta sen virkistävä teho on melkoinen.
Kone laskeutuu Ljubljanaan, Sloveniaan kello 0853 paikallista aikaa. Lentoaika on suurin piirtein 2 h 30 minuuttia. Alueella on pilvisen utuista, sitten alempana ihan oikeasti sateista.
Vilho on vähän ehkä väsymyksestä huonolla tuulella ja melkoisen kriittinen lentokenttää ja myöhemmin bussifirmaa kohden. Lentokenttä on pieni ja sen tilat ovat aika riittämättömät. Matkalaukkuhihnoja taitaa olla 2-3 kappaletta, nurkassa olevan WC:n edessä on pian tusina naisia jonossa ulkopuolella. Miesten puolella Vilho on kärkijoukoissa, siellä kaksi koppia ja kaksi kuppia; siten myös pisuaarin edessä ollaan jonossa, eikä sitä kansainvälisillä lentokentillä kyllä näe.
Annikki on ehtinyt kassinsa saatuaan infopisteelle, sieltä ei saasen erikoisempaa lisätietoa bussilipuista ‒ ne siis ostetaan rahalla kuskilta. Mutta otetaan toki kellonaikoja vielä lisää.
Kone siis maassa 0853
0902 ulos koneesta
0920 ja 0922 saatu laukut (WC tutuksi myös)
0940 bussissa (ei numeroa tai muita tietoja)
0952-1025 bussi keskustaan. Hinta 3,30 €/henkilö.
Slovenian tässä osassa sataa vettä, ei kaatamalla, mutta häiritsevästi. Täällä on säätila sellainen suomalainen toukokuun loppu tai kesän alku. Bussipysäkillä ei ole numeroita tai mitään kummempia opasteita, mutta onpahan joukko väkeä, joka hakee pysäkkikatoksesta suojaa. Annikki ryysää joukkoon mukaan, Vilho jää "ulos" ja kaivaa reppuun sadesuojan ja päälleen sateenvarjonsa. Lentokenttä on pienenä edessä ja taivaalle ampaisee kolme konetta. Annikki kiinnittää yhteen huomionsa. Vilho katsoo puhelimesta, että siinä menee Mitsubishi kohti Müncheniä. Tämä on kyllä Susivuorille uusi tieto konekalustosta, vaikka he eivät mitään bongareita olekaan. Kone taitaa olla CRJ900 ja vaikka Mitsubishistä puhutaan, tämä on kuitenkin Bombardier-Canadair -yhteistyötä, joten kenties tuttu sittenkin. Koneessa on takamoottorit, sehän se huomion kiinnittää, koska Annikille tulee mieleen legendaarinen DC-9.
Bussi saapuu. Väki ostaa yksitellen kolikoilla liput ja muut seisovat sateessa jonossa. Vilhon päästessä ovelle, kuski käskee laittamaan (itse) laukut alas. Vilho lastaa kassit pujottelee sitten taas jonon läpi sisälle, koska Annikki on ostanut Vilhon tasarahakolikoilla jo liput. Kun bussi lopulta täyttyy hitaasti, kuski hätistää ystävällisesti muutamat seisojat toiseen bussiin, joka alkaa ottaa porukkaa vasta kun ensimmäinen on täynnä. Koko ajan sataa ja karavaani seisoo autiolla bussikentällä. Kukaan ei hermostu tai ole epäystävällinen, hyvä niin, näin ei synny vallankumouksia.
Bussia täytetään n. 15 minuuttia. Mikäs siinä, ajoaika kaupunkiin on 33 minuuttia. Miten olisi yksi automaatti pysäkille, ehkä toinen sisälle terminaalissa ‒ kenties kioski, joka möisi lippuja? Melkoista turhuutta pääkaupungin lentokentällä...
Susivuoret eivät ole kastuneet pahasti ja Vilho jopa todella osaa reitin hostellille. Majapaikasta Ljubljanan keskustassa on riittänyt huumoria jo pari viikkoa, sillä tämän konsernin se varsinainen frontti on kebab-ravintola, ja majoituspuoli on sitten yrityksen lisätoimintona "vähän peremmällä." Susivuorten maskottijänis on ollut jo pitkään vakuuttunut siitä, että "verenhimoiset turkkilaiset" saattavat hänet lihavartaaseen pyörimään tuota pikaa. Vilho puolestaan huomauttaa, että näinpä sitä eläkepäivien lähestyessä majoitutaan nuorekkaasti hosteliin.
Joka tapauksessa Susivuoret marssivat nimettömän bussin pysähdyttyä rautatieasemalla 1025 seuraavaksi turkkilaisten takahuoneille, ihan kaupungin sydämeen, jokivarteen. Majapaikassa ollaan 1035-43 sillä sinä aikana Annikki järjestään salkkujen jättämisen ja Vilho maksaa kaupunkiveron (6,26 € kahdelta). Ystävällinen, mukava, pieni ja mahdollisesti turkkilainen tyttö ei ole verenhimoinen. Susivuoret pääsevät hyvin pian huoneeseensa, mutta parikymmentä minuuttia menee tosiaan vielä, näin vakuutetaan.
Susivuoret kävelevät joen yli ja käyvät Sparissa Annikin voimin. Vilho odottaa ostarin pikku aulassa. Nyt kaksikko palaa tihkusateessa ja asunnolla ollaan sitten oikeasti omillaan kello 1111.
***
Muutama seikka nousee Vilhon mieleen. Lentokenttä on luoteessa ja sieltäkin tullessa ylitetään Sava-joki. Tämä samainen Sava kulkee myös Zagrebissa. Sen sijaa Ljubljanan keskustassa virtaa hitaasti pieni Ljubljanica-joki, joka laskee noin 10 kilometriä kaupungin jälkeen Savaan. Joen vanha saksalainen nimi on Leybach, Ljubljanan kaupungin saksalainen nimi on puolestaan Laibach. Sen saattaa joku tuntea erikoisen rokkiporukan nimenä. Mutta nyt juuri on saatu Vilhon vaellukset uuteen lukuun ja numeroon, Susivuoret Sloveniaan ja nöin päästään laittaamaan hetkeksi puuhille piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti