Vilho on jo valveilla kun Annikin puhelin soittaa 0830. Susivuoret nousevat yllättävän ripeästi minihuoneessaan ja aloittavat valmistautumisen aamiaiselle ja tavaratkin pitää koota. Elellään toista matkapäivää ja keskiviikkoa huhtikuun puolivälissä.
Hostel tarjoaa aamiaisen ns. kadun puolen kebab-ravintolassa. Susivuoret pääsevät kuppilaan 0906 ja silloin heillä on kaikenlaista puuhattuna pommisuojahuoneessaan. Kebab-ravintola on siisti ja tietenkin aamulla tyhjä, vaikka kadulla alkaa olla mukavasti tohinaa. Tämä kapea katu on miltei jokivarressa ja joen suuntainen ja tässä kohtaa kokonaan kävelykatua. Susivuoret istuvat pöytään. Taustalla perhe ottaa vastaan tavaratoimituksia ja samalla kootaan pakettiautoon mittavaa ruokasettiä juustoraasteineen ja pitaleipineen, aivan kuin perheellä olisi sivummalla toinen, pienempi toimipiste.
Väsymätön, pienikokoinen tytär alkaa laittamaan aamiaista ja tekee samalla kaikkea muutakin. Uunissa on pita-sämpylöitä ja tuo taskuraketti kulkee keittiön ja tiskin väliä pysähtymättä.
Aamiainen on suomalais-vinkkelistä erikoinen. Iso sämpylämäinen pitaleipä, sitten on kurkkua, tomaattia, juustoa ja salamisiivuja. Lautasen keskellä on ranskalaisia ja muutaman munanpuolikas. Tahnana on hyvää hummusta. Oletusjuoma on hibiscus-tee. Hunajaa ja hilloa on napilliset. Vilho laittaa kaiken sopivan pitaleipään ja pakkaa sen matkaevääksi. Ranskalaiset sekä kananmunat Viltsu syö ja osan vihanneksista. Tee tekee kauppansa ja on ihan hyvää. Asumukselta saapuu pian reipas, keski-ikäinen "tyttöporukka", joka on selvästi ollut paikalla useamman yön. He tilaavat sitä ja tätä ahkeralta tytöltä, ehkä jopa nolouteen asti. Susivuoret tyytyvät suomalaisittain siihen mitä saavat, kahvittomuuteenkin. Vilho on juonut huoneessa jo kahvijuoman ja sitä paitsi hän haluaa palata asumukseen ja laittaa harjoituksen kasaan. Annikki syö rauhallisemmin ja hoitaa myös sämpylän.
0938 aamiainen on hoidettu, tehdään viimeiset jutut huoneessa. Vilho siirtyy ulos, sillä huone on nyt jo aika lämmin ja ilma hieman kostea. Pihalla Ljubljanan ilmatilassa on raikasta ja hyvin miellyttävää. Yöllä on väkisinkin satanut, sillä portailla ja tiellä on lätäköitä, jotka olisivat kyllä aiemman sadejakson jälkeen kadonneet jo.
0950 Susivuoret kävelevät kohti bussiasemaa ja junarataa. Tähän matkaan ei mene kauaa, rauhallinen marssi käytännössä yhtä katua vie heidät sinne. 1010 ihmetellään bussien lähtöalueella. Vilholla on vielä takki päällä, mutta Slovenian aamu on sekin miellyttävän lämmin. Vielä on hieman utuisen pilvistä, päivä ei pääse paahtamaan täydeltä laidalta. Jossain mielessä bussiterminaalikatu on kaoottinen. Peruslinjoilla on parikymmentä laituria, mutta pitkänmatkanbussit rantautuvat kadun varteen peräkkäisille pysäkeillle. Se tarkoittaa sitä, että koko ajan joutuu ohittamaan purkautuvia tai odottavia ihmisiä kasseineen kapealla jalkakäytävällä. Tämäkin on näitä asioita, jotka suomalaista häiritsevät, mutta muualla maailmassa pysyvät auringon sammumiseen asti.
Annikki saa tiedon, että bussi on myöhässä. Susivuoret ovat lopulta ihan oikeassa paikassa (laituri 29) ja pääsevät vimeinkin saapuvaan kyytiin N880 helposti. Laukkujen lastauksen hoitaa Vilho itse, sisään mennään keskiovesta QR-koodilipulla ja hommahan käy. Kello 1045 kaksikko on keskioven kohdalla kasirivin penkeillä. Flixbussimatka voi alkaa.
1052 bussi lähtee Ljubljanasta, osapuilleen 20 minuuttia myöhässä. Myöhästymisellä ei ole Susivuorille mitään merkitystä, sillä heillä ei ole kiire minnekään ‒ ulkona on hyvä sää (ei sada, ei ole kylmä) ja määränpäässä asunnolle ei pääse ennen iltapäivää alkuperäisten tietojen mukaan.
Ajetaan siis kohti Zagrebia. Reitti sivuuttaa Novo Mesto -kaupungin, sillä tämä kyyti ei muutenkaan pysähtele oikeastaan missään ennen Kroatian pääkaupunkia. Novo Mesto kiinnostaa Vilho siksi, että se on suuren slovenialaisen Krka-lääketehtaan kotipaikka ja yritys on valtakunnan tasolla merkittävä, mahdollisesti maan suurimpia liikelaitoksia. Krka-nimi on Balkanilla monessa mukana, on saarta, luonnonpuistoa ja ties mitä eri maissa, mutta tässä tapauksessa nimen antaa tälläkin reitillä virtaava Krka-joki.
Slovenia on kaunis maa. Hyvin pian kaupungin jälkeen ollaan maaseudulla. Leimallista ovat kaikkialla nousevat kummut tai kukkulat. Nämä ovat liian pieniä vuoriksi, mutta tasaista täällä on harvakseltaan. Kumpuilevuus tekee maisemasta mielenkiintoisen, toinen leimallinen asia on monipuolinen puusto, on sekaisin havu- ja lehtipuuta, mutta pöheikkö ja yleinen pajukko puuttuu. Totta kai etupäässä näkyy peltoja ja maalaismaisemaa, mutta se on kyllä melkoisen viehättävää. Maatiloja on harvakseltaan, siellä täällä pieniä kyliä ja korkeita kirkontorneja. Krka-joki virtaa tasaisen rauhallisesti parissakin kohdassa matkareittiä, jotenkin riistämättömän luonnontilaisena ja itsenäisenä, miltei huomaamattomana virtana.
Ajoaika Zagrebiin on 2,5 tuntia. Reissu menee hienosti maisemia katsellessa, ennen rajaa Vilho syö pitasämpylänsä hyvällä halulla ja juo pullosta vettä. Päivä lämpenee selvästi, sinitaivasta rajoittaa hieman vaalea, haalea utuisuus.
Susivuoret laskevat haukkoja. Etupäässä taivaita hallitsevat hiirihaukat, jossain vilistää pieni jalohaukka ja muutaman laskun saa tuulihaukkakin. Haukkalaskuri pääsee lukemaan 16 ilman mitään pinnistelyä. Lisäksi näkyy muutama haikara ja tukku varislintuja, pääskysiä. Lehmiä tai possuja ei näy, lammaslauma ja jokunen hevonen havaitaan. Etupäässä Vilho ihmettelee kaikkialla toistuvaa erikoista aitamaista haasia-rakennelmaa, jossa välillä on halkoja ja ties mitä, mutta korkean aidanpätkän tarkoitus jää arvoitukseksi.
Rajalla bussi ei juuri edes hidasta. Mistään ei voi varmaksi sanoa, koska valtakunta vaihtuu, sillä vyöhykkeellä on tietulleja, huoltamoita ja varmaan raja-asemakin, mutta tietulli Kroatian puolella tuntuu olevan se "jäykin" paikka tässä maan vaihdossa. Vilho ei ole vielä näyttänyt henkkareitaan missään muualla kuin asunnolla majoituksen tehopakkaustytölle. Kroatiaan päästään ihan vaan istumalla.
Zagreb lähestyy, maasto ei muutu tai maisemat muutenkaan ‒ olkoonkin että alkumatkasta ollaan laskeuduttu vähitellen yhä alemmaksi havaintojen perusteella. Lähempänä retken kolmatta pääkaupunkia (Helsinki on se ensimmäinen) nähdään valtavia kauppa-alueita, puutarhakauppoja ja ostoskeskuksia, tyypillisiä lähestymisalueen kauppakolosseja ja automarketteja elokuvateattereineen.
1249 ollaan perillä Zagrebissa. Linja-autojen terminaali on melko karu paikka, mutta Vilho ja Annikki pääsevät pian ulos bussista ja Viltsu saa kassit alakerrasta. Ulkona on yksinkertaisesti: kesä.
Vilho laittaa pusakkansa heti matkalaukkuun ja sitten kuljetaan rauhallista tahtia kohti asuntoa. Matkan varrella tuleekin viesti, että asunto on valmis, joten marssi jatkuu tasaisesti kohti maalia, kuten Vilho on koko ajan pyrkinytkin. Vilhon suunnitelma on ollut se, että asunnon vieressä olevassa puistossa voidaan leirittää tässä säässä, jos joudutaan odottamaan.
Vilho tietää reitin asunnolle karttaharjoituksen perusteella ulkoa, mutta hänellä pyörii puhelimessa viihteenä maps. Ulkona on tosiaan lämmin ja aurinko ‒ jos ei nyt ihan porota ‒ niin paahtaa kuitenkin keväisen kyltymättömänä. Zagrebin vaikutelma on hyvä, ystävällinen. Täällä on suuria kortteleita aivan kuin Barcelonassa tai Pariisissa. Mutta huomattava seikka on se, että graffittia ja tägiä on seinillä suruttomasti. Se ei oikein sovi sinänsä puhtaaseen ja siistiin infraan. Matka vie päärautatieaseman ohi, sillä Susivuoret kiertävät rautatietä, jonka taakse bussit tuovat matkalaiset.
Asunnon alaovella Vilho avaa avainkotelon ulkomuistista. Nyt pitääkin muistaa kaksi numerosarjaa, sillä ylhäällä odottaa toinen. Vilhon mielestä numerosarjoissa on aina joku juttu, ne pitää vain saada päässään kiinni, muuttaa kappaleiksi ja pitää sitten päässään pakkasessa. Kotelot ja ovet avautuvat nopsasti, mutta Vilholla on osapuilleen 87 porrasta vielä edessä kahden matkalaukun kanssa ‒ kiinteistössä ei ole hissiä.
Tavoiteltu kolmas kerros zagrebilaisessa kerrostalossa on välikerrosten jälkeen suurin piirtein suomalaisen viidennen kerroksen korkeudella. Huoneistosta avautuvat näkymät aikuisten puiden latvojen tasolle sisäpihalla. Huoneisto on kaunis, miellyttävä, siisti. Ulkona on kesäistä ja häikäisevä, rakkauden tavoin kyltymätön aurinko.
1327 Susivuoret ovat asunnolla Zagrebissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti