Susivuorten hostellihuone on ns. mielenkiintoinen. Toki tässä ollaan vain yksi yö, mutta paikka on kyllä aika vaatimaton ‒ jopa niin vaatimaton, että Vilhoa arveluttaa kertoa siitä lukijakunnalle. Onneksi kuitenkaan kukaan ei lue Vilhon tarinoita, joten tunnustuksia on helpompi vuodattaa.
Huoneen täyttää iso ja asiallinen vuode, nurkassa on vaatekomero. Muita kalusteita ei ole ‒ ei siis pöytää, eikä televisiota. Huoneessa ei ole ikkunaa. Pesuhuone on ihan mainio ja siellä on ikkuna, valitettavasti sen edessä on läheisen ravintolan ilmastointikone tai vastaava masiina, joten sieltäkään ei päivä paista. Susivuoria naurattaa. Täällä on hieman vaikea asettautua, koska tavaroita ei mahdu purkamaan minnekään, ja alkuvaiheessa Vilho vain seisoskelee pesuhuoneen ovensuussa. Tuoliakaan ei tosiaan ole, eikä pöytää tai muuta tasoa. Vilho avaa kaupasta tuodun oluen ja lämmin mallasjuoma tuntuu hyvältä ihan puhtaasti janoonkin.
Susivuoret syövät burek-pasteijan ja tortillarullan - molemmat lämpimiä Sparin paistopisteeltä. Hyvää on ja ravitsevaa ‒ Balkanilla kohtaa aina burekeja, noita lehtitaikinapasteijoita liha tai juustotäytteillä, toisinaan niissä on kaalia tai muuta. Aina nämä ovat maukkaita, ruokaisia ja rasvaisia.
Susivuorten strategia iltapäivää kohden on se, että a) syödään kaupan eväitä b) levätään reilusti ja c) lähdetään illalla ravintolaan. Kaksikko on väsynyt päivästä ja allla ovat ne 3-4 tunnin yöunet. Vilho saa kuitenkin kirjoitettua juttujaan, olkoonkin että apuna on muutama pahvimukillinen paikallista punaviiniä. Mutta aikanaan Vilhokin nukahtaa sängylle ja melko lämpimässä huoneessa hänellä on peittona vain puhdas kylpypyyhe. Kenties sitä ravitsevaa unta tulee kello 13-15 mutta hyvää se joukkueelle tekee.
Susivuoret käyvät 1600-1650 Aldissa, joka täälläkin on Itävallan tapaan nimellä Hofer. Kaupassa on hyvin hiljaista ja siistiä, tuotteet ovat edullisia ja myymälässä on tilaa paljon. Täältä otetaan vähän juomia illaksi ja vettä, hieman pikkupurtavaa. Ulkona ei oikeastaan enää sada ja ihmiset tuntuvat lähtevän liikkelle.
Susivuoret palaavat vähitellen kaupasta koppiinsa ja Vilho peseytyy, muutenkin kootaan joukkoja iltaruokailuun.
Iltaseitsemältä kaksikko käy syömässä Ljubljanski Dvor -ravintolassa. Tämä on puu-uunipizzeria ja nimi tulee kaupungin linnasta, joka näkyy terassilta vastapäisellä korkealla mäellä, joen takana. Paikka sinänsä perusravintola, mutkaton pizzeria, jossa homma sujuu ja kiekot ovat hyvistä raaka-aineista. Vilholla on pizzassaan bufala-mozzarellaa, pinjansiemeniä, pestoa ja rucolaa, Annikilla gamberoneja, suuria katkarapuja, tomaattia ja kaprista. Juomien kanssa lasku on 38,10 € ja Vilho maksaa pitkästä aikaa seteleillä tasan 40 €. Täällä nimittäin käteisrahalla tuntuu olevan vielä asemansa, paikoin melkein vankkumattomastikin.
Aurinko on laskenut, puhtailla kaduilla liikkuu paljon ulkomaalaisia, ravintolat ja terassitkin täyttyvät. Ljubljana on postikorttimaisen kaunis yövalaistuksessa. Susivuoretkin kuvaavat vettä vasten katedraalia, jota on vaikea arvata pääkirkoksi, koska se omalla aukiollaankin on aivan kuin jotenkin laidassa ja ‒ jos sallitaan ‒ arkinen barokkisuudessaan.
Tämä on Susivuorten toinen matka Ljubljanaan, ensimmäinen pääsiäisretki tänne tehtiin kaiketi 2014. Siksi uusintavisiitti on rauhallinen, nähtävyydet ja rauniot on jo koluttu yli kymmenen vuotta sitten. Nyt reissu tänne on välipysäkki matkalla eteenpäin ja kaupungista voi nauttia kevyesti, ilman suurempaa yrittämistä.
Illalla puuhataan, vähän valmistaudutaan ja levätään pienessä huoneessa. Aamulla on edessä taas uusi bussimatka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti