13. Pikkuisen Palladiota mutta aika paljon perusleirittämistä ‒ keskustassa siis käydään kuitenkin

 Sunnuntaina Susivuoret nukkuvat pitkään. Sää on lämmin ja parveke vetää Vilhoa puoleensa. 

Arkisella puolella tapahtuu sen verran, että tehdään pyhiinvaellus kotikadun suurille kaupoille parin kilometrin päähän. Varustaudutaan viimeisiin päiviin, kauppavillitystä saattaa lisätä sekin, että vielä ollaan Italiassa. Ei haasteta riitaa, mutta juomien ja ruokien laatu sekä tarjonta on täällä saapasmaan polvitaipeessakin on kyllä aika lailla kovempaa kuin muutamissa nimeltä mainitsemattomissa naapurimaissa.

Vilho hakee massaa ja sovittuja juttuja Lidlistä, Annikki tutkii viereisen suuren PAM-ostarin myymälän tarjonnan ja poimii vähän erikoisempia juttuja.

Vetelehtimisen ja marketoinnin lisäksi aktivoidutaan käymään Udinen keskustassa ihan tosissaan. Täällä on Palladion suunnittelma entinen pankkirakennus ja sehän pitää mennä katsomaan. Tämä rakennus on toki entinen pankkirakennus, mutta alun perin se on Palazzo Antonini, rakennustyöt aloitettu 1556. Onhan tätäkin muutettu monta kertaa, mutta merkillisen ajattomia ovat Andrea Palladion työt olleet. Jotenkin mittasuhteet niissä ovat aina olleet huikean hienoja ja klassisuudessaan hienoja. Tätäkään ei niin herkästi tajuaisi palatsiksi, ellei kiertäessä näkisi paikan valtavaa piha-aluetta, joka ei varmaan nykyään ole oikein missään käytössä. Talo on nykyään yliopiston rehtoraatin hallussa.

Kiertäessään Palladion taloa, Susivuoret päätyvät vahingossa Udinen yhdelle hyvin tärkeälle nähtävyydelle eli kaupungin linnalle, Castello di Udinelle. Linna on keskustan korkeimmalla paikalla ja sinne johtaa hieno pylväskäytävä ‒ tosin ihan vahingossa sinne ei päädy, vähän pitää kavuta. Linnatasanteelta eli kukkulalta näkee melko hyvin kaupunkiin, mutta komeasti Alpeille. Ylimpänä tässä näkymässä on linnan kirkon kultainen enkelihahmo, kimaltelemassa kaupungin yllä.

Laskeuduttuaan linnalta keskustan kuhinaan, Susivuorilla on mahdollisuus vielä kerran käydä kaupungin keskusaukioilla ja vähitellen palailla asunnolle.  Tällä reissulla ollaan 1537-1722.

Sää on nytkin niin hyvä, että Vilho juo olutta parvekkella.

Illalla Annikki paistaa pihvit kämpillä, täällä on ollut tarjolla hämmentävän hyviä lihoja, samoin leivät ovat olleet monipuolisempia kuin usein Italiassa.