Vilho lähtee asunnolta vasta iltapäivällä.
Annikki jää Roomaan vielä miltei viikoksi ja pitää asunnon hallussaan.
Edessä on kohta tuttu S.Pietron asema, vaihto Trasteveressa ja sitten melko nopsa junamatka Fiumicinoon.
Lentokentällä Vilho saa asiansa hoidettua nopeasti, kunhan pääsee ensiksi kauas A-alueelle, jossa on Finnairin check-in -tiski. Automaatteja ei ole, eikä tarvita. Laukustaan päästyä Vilho menee vielä ulos hetkeksi ja juo repustaan oluen. Ulkona on melkein kuuma. Ihmiset odottavat kyytejä tai takseja, monella matka on alkamassa, muilla on paluumatka tai muu seikkailu.
Vilhon reilu viikko oli ihmeen intensiivinen. Vaikka vetelehtimistä riitti, oli toimintaakin. Ensimmäiset päivät valmisteltiin juoksua, sitten sunnuntaina itse marathon ja sen jälkeen turismia erilaisissa paloissa. Rooman rajattomuus tuli jälleen kerran selväksi.
Vilho on tyytyväinen näkemäänsä ja tekemäänsä. Isot raunio ja museoreissut tekevät sen, että tänä vuonna ei tarvitse kyllä enää ottaa silmittömiä paineita mistään erikoiskohteesta, tuumailee Viltsu. Ajankohta Roomassa oleskeluun on ollut erinomainen, sää kertakaikkiaan nappiin.
Vilho pääsee ennen yhtä kotiinsa, kastelee kukat, käy suihkussa, syö ja valmistelee seuraavan päivän asiat, sillä koittaa jo keskiviikko, työpäivä. Mutta uusi matkakin on ihan jo nurkan takana, se lähestyy vauhditontakin miestä vääjäämättömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti