7. Lepopäivä Vilhon tapaan

 Seitsemäs päivä reissussa on torstai. Vilho ei tee yhtikäs mitään.  Vähän näitä asukkaan taloushommaa ja taitaa levätäkin.

Sää on hyvä ja Vilho pääsee sen verran liikkeelle, että tutkii asunnon piha-alueet, ja nyt käy ilmi sekin, että täältä pääsee pihojen välistä alas nopeammin alas mäkeä ja kaupalle. Ei suomalainen voi täysin ymmärtää näitä tonttijakoja ja kaikkia ihmeellisiä kujia. Katualueen poikana Vilho uskaltaa kuitenkin tutkia kaikki paikat mihin vaan pääsee. Isoja poikia on pelätty pitkään, mutta Vilho alkaa olla sen verran iso ja vahva poika, että takapihat eivät enää pelota. 

Nukuttuaan ja nysvättyään pitkään Vilho menee siis talon takakujalle, joka on metrin levyinen polku ja hän jää siihen juomaan olutta aurinkoon. Vieressä ja ympärillä on mahtava kaupunki nähtävyyksineen, mutta Vilho istuu vain paitahihasillaan upeassa auringonpaisteessa ja juo edullista olutta. 

Myöhemmin Annikki tulee mukaan takapihan "terassille", noille pikkuportaille. Ulkona on täydellinen sää, lämmintä muttei kuumaa. Vilhoa hämmstyttää, miten kasvit rehottavat kuin kesällä. Mikseivät rehottaisi, moni kasvi kukkii jo täyttä päätä. 

Tänään on myös kovia maaotteluita, Italia pelaa Milanossa Saksaa vastaan.

Illalla Vilho soittaa Äidille ja sitten hetken mielijohteesta anopille. Tuntuu, että jotain on tänään tehty. Vilhohan on hyvä mummojen kanssa, mutta sanoo aina välttelevänsä vanhuksia. Auringon laskettua Monte del Gallo on hämmentävän hiljainen, Vatikaanikin rauhoittuu ja Rooma on ikuisuuden joen takana

.