Vilho nousee ylös 0530 ja on pian aamiaisella, päkistää leipää. Kahvi maistuu, samoin mehu ja jugurtti. Leipääkin Vilho pystyy syömään, mutta ei kaikkea.
0700 Susivuoret lähtevät asunnosta.
Tiedusteluista huolimatta S. Pietron asemalta ei lähde mitään bussia. Asemalle on aamun viimeinen kyyti saapunut, mutta siihen se jää. Susivuoret vaeltava muiden matkassa Gregorio-kadulle, suuremmalle väylälle kulkuneuvon toivossa.
Yhdellä bussilla päästään läpi vuoresta, joka erottaa tämän kaupunginosan keskustasta, sitten myös Tiberin yli, mutta bussi palaa seuraavasta sillasta takaisin Vatikaanin puolelle virtaa ja koko porukka kyydissä on hämmennyksen vallassa. Susivuorillakin on sitten edessä kävely Colosseumille ja kisa-alueelle. Ravataan läpi tuttua Corso Emmanuel II:ta, joka on tämän kaupunginpuolen pääkatu ja täynnä matkalaisia päivisin. Nyt on rauhallisempaa, mutta totisesti ei oikein ole turistista tunnelmaa.
Vilholla on reilu 6000 askelta ennen kuin hän pääsee kovin lähelle lähtöviivaa. Suuri koontialue on Circo Massimon ja Colosseon välissä ja täältä olisi tarkoitus päästä juoksuvauhtiin Colosseumin juhlasuoralla, paikassa jossa on lähtövaate. Annikki jää Piazza Venezian paikkeille. Jos lukijaa häiritsee jatkuva termien ja nimien pudottelu, niin tässä huomautetaan, että Vilho käyttää etenkin antiikin paikoista vuoroin latinaa ja vuoroin italiaa eli kaikki omituisuudet eivät ole kirjoitusvirheitä. Niinpä esimerkiksi Colosseum on tosinaan Colosseo.
Vilho syö yhden geelin, juo loput urtsikkapullosta ja venyttelee ahkerasti. Täynnä oleva tieura pullistelee juoksijoista. Vilho jututtaa ruotsiksi tukholmalaista pariskuntaa, puhutaan niitä näitä. Nuoret ovat hyvin asiallisia, ystävällisiä ja fiksuja. Tyttö juoksee ensimmäistä, pojalla lienee muutama kisa.
Vilhon ryhmän lähtöaika on 0840 ja Vilho pistää kellon käyntiin 0858 eli myöhässä ollaan startissa. Ennen lähtövaatetta Viltsu kävelee reippaasti, sitten kello päälle ja juoksemaan. Päivän teema on jalkapohja ja koko ajanhan se" tuntuu" jo alussakin. Sellaista ajattelee ihminen Rooman komeimpien ja kuuluisimpien forien eli ehkä suomeksi "forumeiden" keskellä, aivan keskellä sitä leimallisinta antiikin Roomaa. Usein unohtuu se, että tämä starttitie on sekin Mussolinin aikaansaannoksia; Via dei Fori Imperiali on katu joka kulkee Altare della Patria/Vittorio Emmanuel II -monumentilta Colosseumille yli antiikin raunioalueiden lähes luotisuorana.
Juoksusta voisi toki kirjoittaa kirjan, mutta mainitaan vain pääasioita. Sää on aluksi lämmin ja pilvinen, välillä aurinkoinen ja hetken sataa jonkin verran ‒ paikasta riippuen enemmän tai vähemmän. Leimallista on reitin helppo profiili eli suomeksi mäkiä ei ole. Mutta väkiä on senkin edestä eli porukkaa riittää. Se heijastuu sillä tavalla suoritukseen, että aika paljon saa pujotella koko päivän muiden juoksijoiden seassa ja hakea tosissaan ajolinjoja. Tätä jatkuu koko päivän. Kerrotaan, että Vilho juoksee shortseissa, T-paidassa ja puristesukissa. Jalassa ovat vanhat kisakengät, jotka ovat viimeistä kertaa jalassa. Vilhon on keskimäärin pikkusen lämmin päivän aikana. Koko ajan silmillä ovat aurinkolasit ja keskimäärin on kirkasta.
Nähtävyyksistä voisi mainita seuraavia: Vatikaanissa käydään San Pietron edustalla ja alussahan on ydinkeskustan kovat paikat temppeleineen ja raunioineen. Tevere eli Tiber ylitetään kyllä usein ja muutenkin mennään sen kupeessa ja ohitetaan Augustuksen Rauhanalttari eli Ara Pacis. Sitten aikanaan käydään Stadio Olimpicolla ja sen monumentaalisessa patsaspuistossa (sekin Mussolinin aikaa).
Loppupuolella tahti kovenee. Vastaan tulee Piazza del Popolo kaksoiskirkkoineen ja obeliskeineen ‒ tuo tori kierretään kokonaan. Sitten seuraa Spanish Steps (Scalinata di Trinità di Monti, Piazza Spagna) ja sen kuuluisa suihkulähde Barcaccia (joka on jonkinlaisen aidan suojassa). Vielä mennään Piazza Navona päästä päähän ja sen upeat suihkulähteet jäävät vasemmalle. Sitten painellaan keskustan hienoja katuja yhä lähemmäksi Vittorio Emmanule II -marmorimonumenttia ja antiikin keskustan kovia paikkoja.
Pienessä ylämäessä alkaa ultimo chilometro ‒ pyöräkisoista tuttu viimeinen kilometri, jota varten on täällä vieläpä oma kyltti (kun maali on 42.2 km, ei riitä kyltti 41 km). Tämä pikkuinen ylämäki on mahtavassa paikassa, sillä tästä lähteävät kuuluisat portaat Michelangelon Campidogliolle, upealle aukiolle korkealla Capitolio-kukkulalla, paikkaan jossa on majesteetillinen Marcus Aureliuksen ratsastajapatsas. Vieressä ovat toiset, Aracoeli-kirkon portaat. Mutta nämä nähtävyydet portaineen jäävät nyt vasemmalle, kuten koko Capitolium. Pian on loiva alamäki ja päästään temppelialueelle, jossa on turistien rakastama Bocca della Veritá -kaivonkansi kirkon seinässä. Juoksu vain jatkuu ja viimeiset sadat metrit Circo Massimolle ovat tuskaisia mutta mahtavia. Pitää nousta vielä yksi pieni mäki ja sitten päästään juoksuradan pätkälle ja maaliin. Circus Maximus on oikeastaan iso nurmialue, jonka lähinnä ilmakuva paljastaa antiikin suureksi raviradaksi. Hämmentävää on se, että se on säästynyt vapaana tonttina täällä. Tämä on muuten se paikka, missä Italian maajoukkue saapui juhlimaan 2006 maailmanmestaruutta.
Maaliin päästyään (n. 1341 kellonaikana) Vilho saa aika paljon pidemmältä mitalinsa ja sitten vielä kauempaa pussin, jossa on hyvin vähän mitään järkevää eli keksiä ja vesitölkkiä. Nyt on ajatuksena löytää jostain väkijoukkojen ja kaaosten seasta Annikki. Vilho palaa massiiviselta, väkeä pursuavalta maalialueelta vähin äänin kisareittiä pois päin ja toivoo, että Annikki on jossain vastassa.
Annikki löytääkin Vilhon Tempio di Portunan kohdalta. Nyt ollaan vahvoilla, ajattelee Vilho. Hän saa kuivan paidan ja sitten lähdetään kävelemään kauas kotiinpäin. Mitali heti Annikin kaulaan, etteivät perusasiat unohdu.
Loppumatkasta Susivuoret pääsevät yhteen bussiin, joka nyt menee jonnekin ja sillä päästään lähemmäksi Vatikaania ja vuoren läpi taas Gregorio-pääkadulle. Nyt julkinen liikenne on tosiaan lamassa ja bussit ajelevat joskus jonnekin ja jollain numerolla. Tämä matka on kuitenkin ihan hyvä ja edessä on kapuaminen vielä omalle vuorelle.
Kotona lopulta ja Vilho on loppupuolella kisaa saanut paljon juotavaa, sillä vessaan pitää päästä. Ensimmäinen juottopaikka oli 5 km paikkeilla ja sitten niitä oli aika usein, välillä hämmentävän tiheästi ja melko epätasaisesti. Lopussakin on monta juottopaikkaa varmaan viimeiselle kuudella kilometrillä.
Mutta asunnolla ollaan 1510 ja oitis suihkuun. Sitten tuorepastaa lautaselle 1547 ja toipumista. Vilho juo puolet isosta Peroni-oluesta.
Hieman myöhemmin Susivuoret menevät päiväunille, ja jonkinlaista unta ja torkkumista on n. 19 asti. Sitten juodaan kahvit ja molemmat toipuvat pitkästä päivästä.
Tilanne on se, että jalka on kipeä, mutta Vilho on kunnossa ja tyytyväinen. Mutta väsymystä on, sitä eivät peitä edes palauttavat kuplivat viinit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti