Susivuoret ajelevat aika hyvissä ajoin lauantaiaamuna omalta juna-asemaltaan Stazione Roma Ostiense - asemalle, ja kävelevät siitä sitten Porta S. Paolon asemalle, mistä pääsee junalla tai oikeammin "merimetrolla" Ostiaan, Rooman antiikin satamakaupunkiin. Ostia Antica on hieman Pompeijin kaltainen suuri rauniokaupunki, toki tätä paikkaa ei tuhonnut tulivuori. Pompeijin veroista raunioaluetta ei ole varmaan missään, sillä se on säilynyt aivan poikkeuksellisesti, mutta eipä ole Ostiakaan mitenkään vähäpätöinen paikka antiikin ystävälle.
Ostia Antican Metromare-asemalta on lyhyt kävely raunioalueelle.
Ostia Antica sijaitsee siis Roomasta lounaaseen Tiberin varrella. Paikka on nykyään irti merenrannasta, mutta Tiber on vieläkin vieressä. Suburra-sarjastsa kovin tuttu nykyinen Ostia on näiltä raunioilta aika lailla suoraan etelään ja nykyisen rantaviivan kohdalla. Isossa kuvassa voidaan sanoa vaikka niin, että Ostia on Roomasta länsilounaaseen ja Tiberin eteläpuolella ja samaisen Tiberin pohjoispuolella on sitten Fiumicino ja Rooman vilkas lentokenttä. Jossain mielessä koko rantaviiva on myös uimarantaa, sillä ollaan suurkaupungin lähellä ja monet biitsit ovat ihan hyviä.
***
Sää raunioalueella on hyvä, mutta tuulta on ja pilvisyyttä, välillä Vilho oikein vetää kunnolla huppariaan kiinni. Mutta keli on silti sopiva tähän mittavaan ulkoilmakävelyyn.
Vuonna 2007 Susivuoret ehtivät jo käydä täällä, mutta pian huomataan, että oli ihan sopiva aika virkistää muistia. Mieleenpainuneet, alueen alkupään suuret mosaiikit on nyt peitetty suojapressuilla ja kokonaan näkymättömissä, mutta muita mosaiikkeja on sitten määrättömästi. Rakennuksista on seiniä jäljellä ja usein jonkin verran yksityiskohtia.
Ensimmäinen hallitseva näky on kuitenkin roomalainen pääkatu ‒ tie, joka on massiivinen ja suurista mustista kivistä kerralla tehty kunnolla. Tien leveys tuntuu olevan kaikkialla suurin piirtein sama, samoin tyypillistä on luotisuora, pitkä pääkatu, joka kaupungin etusormena jakaa ruutukaavan kahtia.
Tällä kertaa Vilhon vaelluksissa onkin paljon kuvia, sillä rauniokaupunki on jokaiselle omanlaisensa reissu ja näissä pyöriminen on melkoista kiertelyä ja aarteenetsimistä.
Geometrista mosaiikkia
Geometristen mosaiikkien lisäksi näkyy erilaisia kuvapintoja ja esimerkiksi paljon eläinaiheita. 
Alueella on säilynyt varakkaiden taloja ja niiden asuntojen maalauksia, pylväitä ja lattiamosaiikkeja. Useita roomalaisia kylpylöitä on tallessa ja niissä on paljon altaita ja yleistiloja jäljellä.
Susivuoret kiertävät muutaman temppelin, asuntoja, useita kylpylöitä ja lopuksi vielä hyvin laajan markkina-alueen, jossa on paljon silloisten yritysten loosheja ja niissä hienoja mosaiikkeja kauppakohtaisesti.
Kaikkialla ei voi käydä, se on kyllä näiden kokonaisten kaupunkien tyypillisin piirre. Koska mitään pakotettuja reittejä ei ole, voi välillä päätyä umpikujaan etsiessään läpipääsyä seuraavaan lupaavaan kohteeseen. Joten retki on seikkailua siinäkin mielessä.
****
Susivuoret ovat alueella suunnilleen 4,5 tuntia ja askelmittarit ovat lujilla. Vilhonkin jalat ovat ihan muusia, puhumattakaan Annikin kipeistä käpälistä.
Susivuoret pääsevät nopeasti takaisin juna-asemalle ja hyvin myös onnistuu vaihto Metromarelta seuraavalle asemalle Roomassa. Edessä on vielä reipas kapuaminen asunnolle S. Pietron asemalta.
Kotiin jää hyvin aikaa koota itseään. Susivuoret ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että sunnuntaiksi tarvitaan lepopäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti