Sunnuntaina Susivuorilla on lepopäivä. Vilhokin nukkuu aika pitkään. Jalat ovat molemmilla tehneet pari todella kovaa työpäivää, joten lepo tulee ihan ruumiillisestikin tarpeeseen.
Päivän ainoa virallinen operaatio on käynti vähän hienommassa ruokakaupassa, ja tätä varten Susivuoret suuntaavat alas isolle Gregorio-kadulle. Täältä, pois päin keskustasta, löytyy nimittäin suurehko Agora-marketti, jossa on melkoiset valikoimat sen lisäksi että laadukastakin tuotteistoa löytyy.
Gregorioille päästyään Susivuoret ajautuvat melkein osaksi isoa kiinalaista turistiporukkaa. Kiinalaiset palailevat busseille, jotka seisovat täällä hylätyn parkkipaikan kohdalla kadulla, sillä seillä on tilaa olla ns. redillä seisomassa.
Moni varmaan tietäänkin sen, että kiinalaiset vieraat Euroopassa viedään aina kiinalaisiin ravintoloihin ja Susivuoret ovat matkoillaan kohdanneet kymmenkunta tällaista ruokapaikka, jotka suuntautuvat käytännössä vain kiinalaisten turistien ruokkimiseen. Moni näistä paikoista ei ole edes varsinaisesti auki, ennen kuin retkikunta saapuu paikalla. Näitä on nähty Ateenasta Kairoon, Saksasta Italiaan. Tässä Gregorio-kadulla sattuu olemaan ainakin yksi sellainen, juuri toisella puolella. Sen Vilho on tiennyt jo parikymmentä vuotta. Hyvä että saavat syödäkseen, täällä nälkämailla, pohtii Vilho.
Mutta ennen busseja huomio kiinnittyy moottoripyöräpoliiseihin, joita alkaa väylällä olla todella paljon. Heti käy ilmi, että tulossa on joku merkkihenkilö, ja saattue kun kasvaa vaan, käy ilmi että VIP on joku merkittävä.
Vilhoa melkein naurattaa, kun kulkueen mustien autojen joukossa on valkoinen Fiat 500L. Autossa tuntuu istuvan etupenkillä valkoasuinen henkilö. Pian saattue on jo ohi. Vilho ei tajua mitään, mutta Annikilla jo välähtää: Sehän oli Santo Padre!
Toden totta: Siinä kuljetetaan Paavia takaisin Vatikaaniin! Nykyisen Paavin autona on tavallinen, se isompi Fiat, joka ei Suomessa yleistynyt. Paavihan on ollut ainakin helmikuusta Gemellin sairaalassa ja hyvin heikossa kunnossa, hengitystieinfektiota ja ties mitä. Juuri tuossa hän nyt ensimmäistä kertaa viikkoihin palaa Vatikaaniin. Hämmentävästi tämäkin Paavi tuli nähtyä. Argentiinalisen Papa Francescon tyyliin kuuluu tietty kansanomaisuus, siitä tuo Fiat ja etupenkillä istuminen.
***
Vilho muistaa muuten tuon Fiat L -mallin mainoksen ja jaksaa siitä aina jauhaa. L tarkoittaa tietysti L-kokoa eli largea. Italialainen mainos, joka pyöri Suomessa ja muualla maailmalla esitteli autoa italialaiseen tapaan tyylikkäästi. Sitten sanottiin painava lause, joka meni suunnilleen näin: Kerrankin L on se haluttu koko.
Eihän tuota Suomessa ymmärtänyt kukaan! L on aina Suomessa halutuin koko, ainakin ruoka-annoksissa, jos XL on jo loppunut. Ja autoissa pitää kaikilla olla vähintään farmari, koska kerran vuodessa viedään anoppi lentokentälle, eikä saa tuntua ahtaalta. Mutta muodin ja muotoilun italialaiset ajattelivat tietysti vaatekokoja. Sitä paitsi Roomassa näkee sellaisen määrän miniautoja, ettei missään ‒ pieni ja sutjakka on hyvä kaduilla ja etenkin pysäköidessä. Sirous ja eleganssi voisivat yleistyä Suomessakin, kun vaan ensin hemmetti tiedettäisiin syödäänkö niitä lusikalla vai sormin.
***
Agorasta Annikki ostaa parempaa muonaa tiskiltä ja Vilho valitsee vietävät kolme punaviiniä. Kallein on kympin ja se on kova hinta, mutta pullo on nätti ja tämä on melko harvinaista Roma DOC -luokitusta. Toscanan pulloja otetaan loput kaksi, ne ovat Da Vinci Chianti alle 7 euroa ja kolmas Vino Nobile di Montepulciano 9 euroa. Vilho ostaa myös Italiassa valmistetun sitruunaraastimen sekä kuorimaveitsen. Ne ovat muutaman euron. Maustehyllystä kaverille pyydettyä meiramia ja muuten vaan kurkumaa maustemyllyssä. Annikki löytää hyllystä lakritsijauhetta maustepullossa, sehän on pakko ottaa.
Vilho on melkoinen pönttöpää, mutta jossain vaiheessa hän keksi jo vuosia sitten, että matkalta kannattaa tuoda keittiöön jotain. Jos tuo keraamisen koriste-esineen, siitä ei ole koskaan iloa, mutta keittiöveitsestä on. Veitsiä on nyt paljon, mutta mausteet sen sijaan kuluvat. Samoin on tuotu muita keittiön pikkuesineitä ja niitä on mausteiden ohella viety vähäisille tuttavillekin. Pyydetty meirami on muuten italiaksi "maggiorana" ja Vilho tunnustaa avoimesti, että se sana ei ollut vakiovarastossa. Basilikoista ja oreganoista on aika vaikea erehtyä edes norjaksi. Jotain tuttua yrittiä hyllyssä on muuten isona ja pienenä lehtenä. Lapsena Suomessa oli helppoa, koska pippuri tarkoitti maustepippuria, sitten löytyi suolaa ja liemikuutiota. Kokonaisuus täydentyi kanelilla ja sinapilla. Penskana Vilho löysi kaapista valkopippurin ja se tuntui eksoottiselta. Silloin peli olikin sitten menetetty.
***
Palattuaan Susivuorilla on aikaa istua pihalla auringossa. Tämä ei tosiaan ole oikea piha, vaan tonttien väliin jäävä hyvin hiljainen nouseva polku portaineen, viereinen piha rehottaa hoitamattomana ja toisella puolella on aidattu rauniotontti. Aurinko ja kattaus tekee silti paikasta harmonisen. Vaikka ikuinen Roma ihmeineen on vieressä, on Susivuorilla myös mittarissa kaksi kovaa päivää. Etruskimuseo ja Ostia täyttävät vielä pään, eikä Roomaa saa muutenkaan kohteista tyhjennettyä. Olut maistuu Vilholle ja jalat ovat kiitollisia jo pelkästään istumisesta kovilla portailla.
Vilho on varannut vähitellen sipulia, valkosipulia ja naudanlihaa. Pataa tässä suunnitellaan ja aiemmin sitä varten on hommattu tomaattisäilyke ja papusekoitus. Pakasteessa on italialainen peruna-vihannespakaste, josta tulee kylkiäinen pataan.
Lihapata onnistuu hyvin. Tästä tulee vaatimattomasti kahden tunnin pata, sillä Vilho ei jaksa seistä keittiössä kauempaa. Liha on kuitenkin mureaa ja muukin onnistuu. On tavallaan hauska maustaa ruokaa mahdollisilla talosta löytämillä antimilla ja tietysti Vilho tuo omat perusmausteet reissuille mukana. Tällä kertaa talon aamiaistarvikkeista löytyvä kirsikkahillonappi löytää tiensä pataan, sillä Vilho kaipaa makeutta hieman. Lihapadassa ei ole koskaan reseptiä, siinä on toki kaava, mutta bravuurinsa Vilho tekee jatkuvasti maistamalla. Lientä viedään koko ajan oikeaan suuntaan, korjataan kurssia, vahvistetaan tai kevennetään. Kun alakaupan kelpo punaviini maksaa 1,35 € litran brikassa, on sitä tässä liemessä aika paljon. Ruuan valmistuessa sitä ja toista punaviiniä on myös Vilhossa jonkin verran.
Syötyään Susivuoret valmistautuvat peliin. Italian töppäilyn jälkeen on selvää, että Saksa on kotonaan vahvoilla. Azzurrit järjestävät kuitenkin kunnon shown ja lopputulos 3-3 kertoo siitä omalla tavallaan. Otteluhan on mainio ja Saksan valmentaja alkaa olla loppupuolella aika hermostunut, kun ottelupari oli pitkään "ihan hallussa". Peli on siisti, ammattimainen. Saksa voittaa kokonaisuuden, mutta Italian esitys on lupauksia antava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti