Tempiettolta Vilho laskeutuu aika nopeasti Trasteveren kapeille kujille. Täällä on muuten valtavasti nuorta väkeä, koululaisia ja lukiolaisia ja loputtomasti ravintoilta, kun vaan pääsee oikealle kadulle. Vilho ei edes tajua sitä, että on maaliskuu, sillä kaikki ravintola-asiakkaat syövät ulkona näillä kujilla. Kulkuväylät ovat kapeita, koska molemmin puolin on terasseja melkein loputtomasti.
Vilho ei ole Bramantesta huolimatta yhtään tyytyväinen suoritukseensa, mutta yrittää parantaa turismi-tiliään sillä, että käy yhdessä oikeasti vanhassa kirkossa.
Santa Maria in Trastevere on saanut alkunsa 200-luvulla mutta pääasiassa kirkko lienee muotonsa saanut 1100-luvulla, tarkemmin sanoen 1138-1143. Silloin materiaalia on revitty Caracallan kylpylästä. Nämä historian kerrostumat ovat niin hurjia Vilholle, että pää ei oikein pysy perässä suomalaisella, jonka maailma on muotoutunut 1800-luvulla ja vanhana pidetään Nokian klassisia puhelimia.
Sisällä on paljon mosaiikkia ‒ voiko noin edes sanoa? Vilho oli viimeksi Italiassa olleessaan Ravennassa, joka on näiden mosaiikkikirkkojen mekka, mutta romaanisia kirkkoja löytyy Siciliaa myöten. Suomalaiselle kaikki sanat ovat tyylisuuntia ja puhutaankin "romaanisesta tyylistä", mutta Roomankin romaaniset kirkot ovat oikeasti roomalaisaikaisia.
Santa Marian kirkosta kun on kyse, niin kuvakieli liittyy Neitsyen elämään. Moni näistä töistä on Pietro Cavallinin tekemiä 1290-luvulta. Mutta kerroksia on paljon ja sekä uudempaa, että vanhempaa kuvastoa kirkossa on.
Romaaniset mosaiikit ovat silta idän kirkkoon. Se hämmentää aina, etenkin Siciliassa, jossa Venäjä tuntuu kirkkoineen hyvin kaukaiselta. Mutta kristillisten mosaiikkien huippuhetket Italiassa olivat silloin, kun Valtakunta siirsi pääpaikkansa jo miltei kokonaan Konstatinopoliin. Ortodoksit voivat kertoa miten asiat oikeasti ovat, mutta heidän kirkoissaan sama muotokieli, symboliikka ja kuvasto elää edelleen miltei muuttumattomana. Italiassa puolestaan kerättiin palaset 1400-luvun lopulla ja pian luotiin jotain aivan uutta ja huikeaa taiteessa. Idässä pidettiin saavutettu, lännessä on eletty perinteestä ponnistavien vallankumousten kautta.
Lampaat ovat myös Ravennassa tärkeä aihe, taitavat tässä friisissä olla opetuslapsia. Vilho ottaa muutaman tarkemman kuvan ja huomaa, että jokainen lammas on yksilöllinen jo turkiltaan.
Vilho yrittää täälläkin olla läsnä ja katsoo rauhassa kuvia ja paikkoja. Kirkot ovat oikeasti melko vaikeita taidesaleja, sillä niissä pitää säilyttää se pääpainotus uskonnossa, vaikka väki kiertää niitä taiteen takia.
Olisikohan ollut vielä niin, että 2005 Vilhon marathon oli ensimmäinen koskaan ulkomailla? Varmasti niin ja noihin vuosiin liittyy niin merkillisiä asioita vaikkapa jalkapallossa. Vuonna 2005 Milan oli äärettömän vahva joukkue ja silti CL-finaali päättyi katastrofiin tuona kisakeväänä. Vuotta myöhemmin eli 2006 tuli täyttymys, Italia voitti maailmanmestaruuden, ja 2007 Milan sai revanssin voittamalla pitkäkorvaisen pokaalin jälleen kerran ja joulukuussa seurajoukkueiden maailmanmestaruuden. Vilholla ja Milanilla oli edessä kuitenkin pitkä kuiva kausi: 2011 mestaruuden jälkeen seuraava Scudetto tuli 2022. Kannattajan pitää kannattaa ja odottaa, kärsiä. Et voi ymmärtää Italiaa ellet tunne jalkapalloa; sen enempää kuin Vilhoakaan.
Vilho marssii rännin läpi kohti länttä ja pääsee pois Trasteverestä ja vähitellen kotinurkille. Pitää käydä kaupassa, sillä kotivuorelle ei kannata turhaa kiivetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti