Jalkavaivainen Vilho kiihdyttää post-marathonpäivän kroppansa vauhtiin alamäessä ja pääsee pian Gregoriolle. Hämmentävää on nähdä Pietarinkirkko (jatkossa yleensä San Pietro) suoraan edessä massiivisena. Vuosien jälkeenkään Susivuoret eivät ole oppineet sitä, että Gregorio-katu kääntyy melko jyrkästi ennen Tiberin suuntaan menevää tunnelia. Vilho luonnehdintoja pitää muutenkin tarkistaa, sillä Gregorio eli "Greksu" kotitkielessä, on siis Via Gregorio VII -katu, joka todellisuudessa muuttuu junaradan alla Via di Porta Cavalleggeriksi. Lukija-raukkaa tuo kahden nimen katu ei kiinnosta, mutta sen merkitys on siinä, että kadun pohjoispuolella on Vatikaani, eteläpuolella Monte del Gallo. Ja matkatessaan itään tämä väylä lävistää Gianicolo-kukkulan päästäkseen Tiberin rantaan, sitten Rooman keskustaan. Kuva tylystä käytävästä alla.
Vilho kävelee reippaasti pidemmälle ja pääsee lopulta piilossa olevalle kujalle, josta pääsee San Pietron aukiolle kätevästi. Sanotaan nyt vielä suoraan se, että Susivuorten asuinalueella ja ennen kaikkea sitten Vatikaanissa, ilmansuuntasuunnistus ei ole minkään arvoista, sillä muurit, mäet, radat ja tie-esteet päättävät sen, mistä oikeasti pääsee ja mistä ei.
Vilho tupsahtaa suhteellisen helposti kristikunnan pääkirkolle tai oikeammin kirkon aukion keskelle. Itse aukio on melkoisen rajattu ja täynnä muovituoleja. Keskiakselilta saa siis melko hyvin ja rauhassa kuvia itse kirkosta. Jälleen kerran kun on tällä suurella kentällä, huomaa miten itse massiivinen kupoli jää piiloon maan matoselta.
Vilho hiipii vähitellen kohti kirkon sisäänkäyntiä, mutta myöhemmin selviää, että jonot ovat valtavat. Sumput jotka johtavat jonotusalueelle ja aukion ulkopuolelle ovat täynnä väkeä ja Vilho ei ole vielä toipunut eilisestä marathonruuhkasta. Pitää kuunnella sieluaan ja poistua alueelta. Uudempi tapaaminen Pietàn kanssa lykkääntyy. Vilho suuntaa mahtavaa akselia pitkin pois kirkolta, jokea kohden.
Pitkän katumarssin jälkeen Vilho poistuu kirkkaalta Vatikaanin syöttökadulta ja ylittää joen itsekin ihmetellen, miten palautumispäivän lenkki kasvaa ja vain kasvaa. Pian ollaan Centro storicossa ja Vilho päättää käydä "edes" Navonalla, ettei päivä mene turistina täysin hukkaan. Että raukka edes jotain näkisi, kun on tullut Roomaan asti ja maratonistakin alkaa olla pian vuorokausi.
Circus agonalis. Sillä nimellä kai Navona tunnettiin. Tämä aukio on keisari Domitianuksen vuonna 80 jKr. rakennuttaman stadionin paikalla, säilyttäen kisapaikan ovaalin muodon. Keskipisteessä on Gian Lorenzo Berninin veistos Fontana dei Quattro Fiumi, joka paljastettiin 1651. Kaksi päissä olevaa suihkulähdettä ovatkin jo miltei sata vuotta tätä pääteosta vanhempia, vuosilta 1574 ja 1575. Näistä jälkimmäiseltä vuodelta olevaa Neptunus-lähdettä Vilho katselee tarkemmin, mutta toisen pään mauria esittävä jää nyt näkemättä. Vilho toteaa, että hän oli todellakin täällä eilen, sillä kisa vetää Navonan päästä päähän, Teveren puoleista reunaa pitkin.
Oikeastaan merkittävin asia päivän Navona-reissussa on se, että Vilho jää oikeasti katsomaan ja kuvaamaan Neljän virran veistoksia. Väkeähän täällä on ja sää tosiaan on hieno. Hieman myöhemmin Vilholla on myös aikaa huomata, miten Nettuno-veistosryhmä on aika lailla heikompaa laatua toisessa päässä aukiota. Myöhemmin selviää sitten sekin, että se Nettuno/Neptunus on lisätty 1500-luvun suihkulähteeseen vasta 1800-luvulla, itse asiassa 1878. On Roomassa tätä kerrostumaa. Giacomo della Porta on tehnyt aiemmin mainittuina vuosina aukion päissä olevat veistokset, toiseen on Bernini lisännyt sen "maurin" jo 1673.
Vilho kävelee kipein jaloin Teveren rantaan ja ylittää sen jälleen kerran. Todeten samalla, miten valtavan kaukana pohjoisessa kodista ollaan taas. Tästähän on matkaa Castel Sant'Angelollekin vielä! Mutta kuuliaisesti Vilho tallaa mainitulle linnoitukselle, sitten taas Vatikaaniin ja San Pietroa sivuten kohti kotinurkkia.
Mutta huikeaa! Vilho bongaa nuoremmat ruotsalaiset juuri ennen Cavalleggerin alikulkua. Mikä todennäköisyys tähänkin törmäämiseen on! Tyttö on Karin ja poika Björn. Vaihdetaan kisakuulumiset. Heilläkin meni kisa hyvin ja kohtelias Björn haluaa tietää Vilhon nimen, että voi heti katsoa tulospalvelua puhelimesta. Puhutaan juoksemisesta ja kisoista. Jossain vaiheessa Vilho pahoittelee järkyttävän huonoa ruotsiaan, mutta tukholmalaiset väittävät, että hienosti menee. Hyvästellään, nyrkkitervehdykset vaihdetaan, sillä sellaisella fist-pumpilla Vilho lähetti pariskunnan matkaan eilen. Myöhemmin Vilho miettii, miksi ihmeessä hän pitää mukanaan käyntikortteja ihmisiä varten, kun ei tolvana käytä niitä... Mutta annetaan nyt Viltsulle vähän anteeksi, palautuminen menossa ja on videota, puhelinta, Pòkemonia ja kameraa ja aivan liian monta kieltä yksinkertaiselle, sulkeutuneelle ja kielitaidottomalle suomalaiselle.
Vilho kapuaa asunnolle ja matkaa sekä nousua tulee, mutta sen te olette kuulleet jo kuulette vielä usein. Vilho löytää "uuden" kaupan aseman takaa ja tekee sinne heti iskun. Sicilialaista appelsiineja, italialaisia mansikoita ja juomia.
Annikki palaa ensimmäiseltä kurssipäivältään. Vilho on syönyt hienona turistina vanhat pasta-ateriat jääkaapista ja on hyvin tyytyväinen, yksinkertainen veikko kun on.
Illalla käydään vielä hakemassa ikebana-oppituntia varten oksia lähimaastosta. Käydään Kukkiksen eli Kukkokukkulan huipulla. On miellyttävä kevätilta. Susivuoret viettävät sittemin iltaa ja tekevät sitä kaikkein pahinta eli juovat liikaa viiniä ja viihtyvät keskenään. On paljon puhuttavaa, sillä lasin äärellä ei ole tavattu. Ja Susivuoret jakavat kaiken keskenään, muuten asioita ei ole olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti