6.10.2026

11. Lauantaihommia

 Reissun viimeinen varsinainen päivä on sekin huoltoa ja hommailua. Aamuherätystä tänään ei ole eikä muita kiireitä. Aamiainen ja muu puuhastelu voidaan siis hoitaa rauhassa täällä miltei kilometrin korkeudessa. 

Vilho ja Annikki tankkaavat auton suhteellisen edullisella itävaltalaisella polttoaineella. Autolla pyörähdetään myös Hofer-Aldissa, pienet ostokset täydentävät tuliaisia ja ainahan jotain kaupasta tarttuu. Mutta kotona on jo kaikenlaista paljon, lähinnä juomia on liikaa, mutta tuosta ei ole suurta lukua. Helteen katkeaminen vähensi aika lailla mehujen kulutusta, mutta vaikea näitä on aina arvata.

Illalla on toistaiseksi viimeisen Nukkumatin aika täällä Itävallassa. Kuten on mainittu, klassikkoanimaation seuraaminen ja videoiminen on Susivuorten tuttu harrastus. Nukkumatti on kyllä melkoinen kuvakirja ajastaan, samalla myös sellaisesta menneisyydestä joka ei Suomessakaan ollut mitenkään kovin vieras. 

 Susivuoret ovat myös kuunnelleet Yleltä kolmiosaista radio-ohjelmaa Nukkumatista, sen on laatinut aihetta akateemisesti tutkinut suomalainen. Nukkumatti on pohjimmiltaan berliiniläinen, täältä se on kaukana, mutta samassa kulttuuripiirissä sitä ollaan, isossa kuvassa. 

*** 

Pakkaminen hoidetaan, maallinen elämä kasataan taas melko pieniin paketteihin, ja Vilhonkin on ajateltava jo seuraavaa reissua. Ja se reissu on hyvin lähellä.

Tämä Alppimatka päättyy seuraavana päivänä, sunnuntaina. Vilho ei jaksa tuosta ajomatkasta kertoa, haikeaa on aina palata korkealta tasamaalle ja kotoa kohden. Kotiin sinänsä on mukava palata, mutta ainahan päättymiset ovat melankolisia.

Susivuoret palaavat aamusta alkaen suoraan Garmischin kautta, myöhemmin seikkaillaan vähän Saksan pikkukylissä, kun jälleen on Münchenin väistäminen ohjelmassa. Paluu sujuu autopalautuksineen ja tankkauksineen hyvin. Mutta tutuksi ovat nämäkin tienoot ja tämäkin lentokenttä jo käynyt. Kenties Vilhon mielessä on jo jotain muuta seuraavaan syksyyn. Sittenhän tuokin selviää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti