Kaikkien peltojen jälkeen on melkein vaikea uskoa, että tullaan koskaan enää kaupunkiin. On ollut kuitenkin hieno päivä agraarimaisemissa, autosta on tehty jatkuvia haukkahavaintoja. Jossain vaiheessa iltapäivällä tumman version hiirihaukasta näki minuutin välein. Osa pedoista on maassa tien vieressä. Lintujen aktiivisuutta selittää eilinen saderintama, siinä ryöpytyksessä hiirijahtiin ei ole ollut mitään asiaa.
Vilho kiepaiseen ennen Troyesia ostosalueelle, mutta täällä on vain rättiliikkeitä ja muuta sellaista, joten äkkiä pois. Lähellä asuntoa on kuitenkin komea Lidl, joten se saa kaksi nälkäistä asiakasta. Valikoima kaupassa on muuten komea, täällä on tuskaista olla huonosti ravittuna, sillä riski ostaa kaikenlaista nousee korkeaksi. Ranskalaiset osaavat ruokahommat aivan kuin italialaisetkin, mutta ehkä sen verran ollaan pohjoisemapana, että täällä on paljon kivaa lounasruokaa ja muuta pientä mikroaterioihin persoille turisteille. Kaiken pilkan uhallakin Vilho voi todeta, että Korsikan melko tuoreiden kokemusten perusteella paikalliset pika-ateriat ovat gourmet-tasoa suomalaiselle. Täällähän on sitä paitsi kova draivi nimenomaan paikalliselle ruualle, toisin sanoen marketista löytyy hemmetin maittavaa kotiruokaa - annoksia jotka ovat klassisia, mutta ehkä kuitenkin ripauksen makaronilaatikkoa kiinnostavampia...
Susivuoret ovat saksalaismarketissa nopeita ja melkein kaikki ostokset ovat itse asiassa ranskalaista alkuperää. Nyt asunnolle on vain pikku matka enää, kilometri.
Illalla ollaan toisen kerroksen huoneistossa ja kerätään voimia, syödään ja virkistytään. Iltasella Vilho tekee vielä reippaan kävelyretken lähellä olevaan Intermarche-kauppaan ja sen vieressä olevaan myymälään. Tavoitteena on saada samppanjaa ja kahvia, kyniä Vilho ostaa vain yhden ja mielissään tästä itsehillinnästään täällä suuressa BIC-maassa. Askeleet autoilupäivässä saadaan näin lukemaan 12500 ja Vilhon tapauksessa tuo taipuu muuntamatta metreiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti