Sunnuntaina on kahdestoista matkapäivä ja Vilho tekee vain pitkän reissun takametsässä. Tämä on vaikuttava paikka ja puustoltaan monipuolinen. Lintuja on jonkin verran, pähkinänakkelia, mustarastas, tikkoja, närhiä. Punarinta laulaa yhä miltei kaikkialla, tiaisia on ainakin sinistä ja taliversiota. Tänäänkin auringon paistaessa voi tulla kuuma, mutta pilvessä kun mollukka on, tuuli tuntuu viileältä. Vilholla on paita ja pusakka varustuksena. Villisikojen jälkiä näkyy, ne ovat kovia penkomaan ja etsimään maasta mitä nyt hakevatkaan.
Susivuoret pystyvät olemaan tuokion jopa oman rakennuksensa terassilla. Luolista puheen olleen tämän talon alla on kaiverrettu luola kellarin kohdalla, siellä vanhoja viinitynnyreitä ja pölynpeittämiä pulloja.
Yöt ovat pimeitä ja viileitä. Susivuoret syövät päivällä valmisaterian muotoon pistettyjä simpukoita, sen kastikkeesta tai liemestä tehdään tulevaa joulua varten muistiinpanoja .
Ilalla syödään cous-cousia, sen kupeessa on pari pientä makkaraa ja pala kanaa - siis kysymys on Viltsun valmisateriasta, jonka kupeeseen Annikki paistaa lihaa vaaleasta akvitanialaisesta naudasta. Kaikki ruoka on hyvää, pihvit erityisesti. Huomattavaa Vilhon valmisateriassa on se, että cous-cous -settiin kuuluvassa kanapalassa on luuta ja nahkaa mukana, kuten kuuluukin. Suomessa tuosta seuraisi varmaan palokunnan ja pelastajien kutsuminen. Mutta kuten jo Vilho Korsikalla totesi, täkäläiset valmisateriat ovat paikoin kovempia kuin kotimaan juhlavat kattaukset.
Viiniä kuluu, yö pimenee ja jossain vaiheessa internetkin toimii, varmaan kun muu väki alkaa siirtymään selailemaan uniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti