Kahdeksalta herääminen johtaa nytkin kymmeltä lähtemiseen Troyes on melko harmaa ja syystalveahan tässä mennään. Yöt ovat pimeitä, aamut harmaita ja päivä voi tuoda tullessaan hyvinkin erilaista säätä.
Vilho lastaa autoa ja samasta miniportaasta samassa hommassa on ranskalainen ukko. Järkäleen nenä on mallia ex-nyrkkeilijä, mutta käytös on kohteliasta ja portaissa tehdään tulijalle tilaa. Päiväät vaihdetaan, sen Vilho osaa aikansa matkailtuaan. Samalla Vilho on varma, että ruman järkäleen takaa löytyy hyvännäköinen rouva. Näinhän se on ja daami saapuu väljissä farkuissa autolle, kun nekkaaja on saanut tehtyä ne asiat, mitä miehet tekevät lähtöaamuina. Väljät farmarit ovat nyt muotia, kymmenestä kuuteenkymmeneen ikävuoteen.
Portista ulos ja kaduille, teille, liittymiin ja risteyksiin. Ihminen muuttuu hämmentävän vähän, samanlainen Vilho on rattia vääntämässä kuin kaikkien aikojen ensimmäisessä Vilhossa, Ranskan autokierroksella liian monta vuotta sitten. Nuorempana oli tietysti kaikenlaisia ominaisuuksia, vanhempana pitää pärjätä valmiuksilla. Valmiuksia syntyy kokemuksen kautta ja tekemällä toistoja. Liikennevalot vaihtuvat ja ajaettuaan yli sataa autoa Vilho osaa lähteä pehmeästi kohti isompia nopeuksia, suurempia teitä. Pariskunnat eivät yleensä keskustele siitä, miten se toinen on järjettömän hyvä siinä ja siinä asiassa, vaikka osaa kaikkea muutakin. Yleensä keskutellaan siitä, miten kerran meni millimetrin pieleen. 29 vuotta avioliitossa ei ole mikään saavutus, se on päivystystehtävä ilman lomia tai taukoja.
Määränpään tänään on Sancerre ja sinne on sellaiset 180 km matkaa. Navigaattorissa on ylväästi Chablis. Näin on saatu samaan lauseeseen kaksi merkittävää valkoviiniä ja todellisuudessa myös Loire on näillä spekseillä saavutettu. Tuo myyttinen joki, joka on koko Susivuorten reissun ydin ja otsikko.
Susivuoret ajavat Bourgogneen. Vilholle ehkä merkittävin asia täällä on se, että korkeuseroja on taas määrättömien tasaisten peltoaukeiden jälkeen. Tämä on ihan mukavaa, muta maalaismaisemaa tämäkin on ja toisinaan ihmeen rähjäistä. Täällä nähdään ensimmäiset autonromut pihoilla. Kylät ovat edelleen yhtä kuolleita kuin muuallakin ja yhtä harmaita, jo ihan kivitalojenkin tähden. Kylissä ei ole ihmisiä.
Autot ovat koko matkan olleet erittäin ranskalaisia, heidän omistamansa Dacia on täällä myös suosittu. Viissatasia Fiateja on ostettu rouville kaikissa upeissa väreissä, se on varmasti edullinen pikkuauto täällä, eikä vastaavaa pikkuista ole oikein ranskalaismerkeillä.
Vilholla on Renault Clio, valkoinen, kuusivaihteinen diesel. Kulutus vaihtelee 3.2:ta 3.3:een. Mutta näinä historiallisina päivinä diesel on mahdottoman huvittava polttoaine, kaiken sen jälkeen mitä suuren läntisen demokratia päämies puuhaa ryssien kanssa.
Viljapellot vaihtuvat lopulta laakista viinipensaiksi ja sitten niitä on maisema täynnä. Ranskalaisittain kovalla viinialueella ei juuri muuta kasvillisuutta enää olekaan. Annikki huomio, että köynnökset ovat matalia, puolessa metrissä. Chablis on muuten arvokasta valkoviiniä, ei täälläkään ilmaista, mutta kotimaassa nämä ovat yli kaksikymppiä kaikki, selvästi. Nirppanokat, jotka eivät huoli chardonnayta lasiinsa, ovat täällä pulassa. Chablis on sitä rypälettä sataprosenttisesti.
Myöhemmin matka jatkuu. Sellaista on kiertolaisen elämä. Kiertolaisia, siis vanhan liiton mustalaisia on myös näiden hienojen viinialueiden tuntumassa, asumassa asuntovaunuissa. Mieleen tulee väkisinkin se että pelloilla tarvitaan edullista kausityöläistä juuri sillä kuumalla hetkellä, kun chardonnay pitää saada koriin.
Mutta Vilhoa käskee navigaattori, sitä säestää rouva vieressä ja kaikkialla tässä ympärillä on maaseutu, Ranska ja ainutlaatuinen maailmankaikkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti