Juopoteltuaan Vilho nukkuu pitkään.
Piskuinen kahvinkeitin pitää laittaa täyteen ja aamiaisen jälkeen joskus iltapäivällä Vilho lähtee kävelemään. Rouvan kanssa ollaan vähäpuheisia. Mikään matka ei koskaan ole reissu ulkomaille, jokainen matka on testi yhdessä toimimiselle. Koko ajan ollaan uudessa ympäristössä ja uudessa tilanteessa. Eri kieliä käytetään ja nukutaan väärään aikaan liian vähän. Taitaa kaikkiaan olla parempi, että Vilho on muutaman tunnin kävelyllä.
Täällähän ei ole mitään ja siihen johonkin on liian pitkä matka. Vilho kulkee kunnalliseen metsään. Sellaisessa paikassa saa kävellä ampumatta, jos pysyy alueella.
On hienoa metsää. Veljelle Viltsu pistää tiedotusta ja kuvia, ne kulkevat Äidille tuota reittiä. Juttua kamiinasta ja tästä korpivaelluksesta.
On pilvinen päivä. Korkeus on 164 metriä ja kävellessä tulee lämmin. Mutta ulkona on kylmä, on jumalattoman hiljaista kunnes ilmatilaan ilmestyy Paris-Marseille -kone, myöhemmin muita Provenceen pyrkiviä lentokoneita.
Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luokse kuin minun kauttani.
Polulla vilho ihastelee metsää ja myöhemmin ajattelee Sartrea. Matkaluettavana on Sartren 1946 pitämä luento. Siitä Vilho puhuu pyökkien ja tammien keskellä tekoälyn kanssa. Sitten Heideggerista, kunnes saavutaan valaistulle aukiolle.
Vilho näkee ja kuulee metsässä kaikenlaista, saa ranskalaista metsävaloa ja kävelee 12 kilometriä kaikkiaan.
Myöhemmin, on aikaa juoda olut terassilla mutta pian on viileää ja asuntojen kiviseinien sisällä on oma lämpönsä.
Edelleen Susivuori syö aika vähän, mutta nyt on paikallisen lounaan vuoro ja sehän on sama kuin suomalainen perunamuusi-jauhelihalaatikko, mikä sen nimi onkaan. Vilho menee sen jälkeen päiväunille. Sillä välin yö on laskeutunut täysin pimeänä ja oma joukkue on pelannut 1-1 Sassuolon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti