Linnoja riittää kunhan pysyy suuren virran vieressä ja siellähän pysytään. Valkoinen Diesel-Clio matelee Blois'n rantakatuja, joilla 30 on yleinen rajoitus ja 50 maksimi. Etäisyydet kaikkiaan tällä matkalla eivät ole suuria, mutta etenemisnopeus on sitten ihan toinen juttu. On autuaasti auringonvaloa, vielä riekaleet viikonloppua viettävistä kaupunkilaista ja kenties Blois jää Susivuorten taakse ainiaaksi.
On vaikeaa ajaa suuren virran äärellä, mutta samalla mieleen tulee muutenkin vaikeudet tarttua hetkeen, näihin katoaviin maisemiin. Totta puhuen suuren virran oikeaa rantaa on helppo ajaa, tie on rakennettu korkealle penkereelle ja leveä emäntämme virtaa majesteetillisen vääjämättä päivän kirkkaudessa. Vilhon silmäkulmaan suuri L on lähinnä vaalea, kivinen virta. Itse tie on korokkeelle rakennettu suora väylä. Korokkeen idea lienee ilmeinen, virta voi tulvia, mutta ei saisi viedä tietä mennessään
Ensimmäinen isompi linnahavainto on Amboisen kohdalla, linna toisella puolella. Tänään linnahommat menevät Vilhon mielestä kyllä järjestäen pieleen. Tälläkin kertaa palataan historialliselle sillalle ja yritetään uudestaan katsoa linnaa vastarannalla. Myöhemmin seikkaillaan kapeilla kujilla linna-alueen takana, käydään kaupassa ja palataan sitten joen yli ja siihen mistä kierrokselle lähdettiin. Sentään Lidlistä on saatu välipalaa.
Toursin jälkeen seikkaillaan etsimään paria linnaa: Château Azay-le-Rideau'ta ja Château d'Isletteä. Samalla alueella on myös kalliioon kaiverrettuja luola-asuntoja, niitä näkyy siellä täällä, mutta varsinainen kohde jota yritetään, on jonkinlainen hassu maakuntamuseo pikkutien päässä, näiden mainittujen linnojen tuntumassa. Luola-asunnot ovat hienommissa kielissä kieltä kutittavasti troglodyyttejä; troglodytique-otsikolla on museoaluekin, Susivuoret kuvaavat sen ulkopuolella olevia luolia, on varastoa ja autotallia. Viltsu alkaa olla aivan täynnä 30- ja 50-rajoituksia, sumppukatuja ja taajamia. Linnoilla tosiaan käydään, mutta vähän niitä näkyy ellei mene alueelle, eikä into riitä johonkin alkaen 12 € lippuihin.
Mutta muitakin linnoja näkyy, osa hyvin, osa heikommin mutta kuten on todettu, chatikat eivät täältä lopu, tuollaisella lempinimellä Susivuoret näitä rakennuksia kutsuvat.
Päivän ajelu ei ole mitenkään järjettömän pitkä, mutta aikaa menee. Lauantaitahan tässä mennään ja matkaa tulee tänään sellaiset 144 km, siihen lopuksi vielä kauppareissu päälle 26 km. Nimittäin Susivuoret pääsevat seuraavaan maalaispaikkaan Bourgeuil'in viinialueella. Tämä on Loiren harvoja punaviinialueita, taitavat jonkin verran keskittyä Cabernet franc -rypäleeseen. Annikki huomaa, että osa rypäleistä on jätetty korjaamatta, ne ovat tummina ja pieninä loppumattomien köynnösrivien kätköissä.
Susivuoret saapuvat asunnolle 1529, ketään ei ole paikalla, joten tehdään kauppareissu ja uusi yritys asuntoon on 1644. Ollaan lähellä sitä, että autolla on ajettu pian tuhat kilometriä. Ingrandes-de-Touraine on tämän kyläpahasen nimi.
Eläkeiän tuntumassa oleva pariskunta on mukava ja osaa lontoota. Asuntovuokraus on uusi juttu ja aika paljon kohteesta kerrotaan, se on sellaine piirre, joka katoaa aikanaan. Ihmisille ei oikeasti tarvitse kertoa kovin paljon, he osaavat löytää lusikat niin sanotusti itsekin.
Mutta ollaan uudessa paikassa ja juuri nyt vähän viileämpi. Sekään ei ole ongelma, mutta pikkuisen häiritsee asunnon heikko internet-yhteys. Mutta tuleepahan Vilhonkin luettua mukaan otettu Sartren vuoden 1946 esitelmä. Ennenhän luettiin, ei roikuttu koko ajan netissä. Tässä vanhassa talossa on muuten täysi setti Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjasta, löytyy Stendalia ja jotain muuta nykyään pölyttyvää kirjallisuutta. Mutta montaa savua tässä kylässä ei ole, on toki pari viinitilaa. Mutta savuja on sen verran, että iltaisin puulämmitys tuoksuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti